28.7.2013

 


Täällä ilmoittautuu blogistanian saamattomin sohvatyynymaakari. Ihan taisi olla elämäni ensimmäinen sohvankomistus tämä, kiitos kummitädin ohi menneelle neuletakkiostokselle. Takki kiljahti heti olevansa se kauan etsitty tyynyneule ja sain samalla hukattua täytteeksi yhdistellen pari parhaat päivänsä nähnyttä vierastyynyä. Napit voi siis avata ja ottaa sisätyynyn pesun ajaksi pois.

Sekoittelin viisi vuotta sitten liidusta, vedestä ja sammutetusta kalkista vellin jolla kalkitsin makuuhuoneen uunin. Ylimääräiset kuivatin uunipellillä ja säilöin kellariin odottamaan uunin nokeentumista. Mustahan se jo olikin kun taas sain aikaiseksi ruveta velliä liettämään. Maalinpalaset vaan vesiastiaan ja tunnin päästä pääsinkin sutimaan! Pari kerrosta peitti pahimmatkin tahrat ja taas mennään muutama vuosi. Maalia taisi jäädä vielä viidentoista vuoden tarpeiksi...




Kalkkimaalilla vedelty pinta (oikealla) näyttää märkänä ihan toivottomalta mutta kuivuttuaan on kyllä erinomaisen peittävää.


Läträilyn makuun päästyämme piti seuraavaksi kokeilla ulkomaalin valmistusta. Villa Idur tarjosi tähän hiljattain innoituksen, rohkaisua sekä vielä riittävän simppelin ohjeistuksen. Vernissaa, sinkkioksiidia ja titaanioksiidia. Eihän se vaikeaa ollutkaan ja mukavaa tuo maali oli käsitellä, peittää hyvin ja kuivuu hyvällä säällä parissa vuorokaudessa. Nyt vaan toivotaan että kestää räystäslautojen pinnoilla muutaman vuoden kun minä en oikein viihdy tuolla yläilmoissa...





Kyllä tässä lomalaisen kelpaa kun uusi kesä alkoi taas ja toivottavasti ettei loppua ihan kohta näy!




13.7.2013



Lomaan on mahtunut jo monta mukavaa päivää, päätin lopettaa tuolimaalaussession kun kahdeksas istuin tuli viheriöidyksi. Alkoi jo maalikin käydä vähiin mutta nyt olen kyllä tyytyväinen yhtenäistyneeseen pöydänympärykseen!



Tukkakukan tein Sarin hyvällä ohjeistuksella, seuraavaan sitten kankaaksi jotain tömäkämpää. Fiksu olisi laittanut vaikka joka toisen terälehden tyllistä! Nyt kun kerran on lämmintä niin yksi shortsisetti teki mieli tehdä vielä vauvan kesäpuvustoon. Pyykkikorissahan ne pienet vaatteet tuntuvat enimmäkseen aikaansa viettävän... Kalastajakangasta oli hankittava pieni pala ja jatkoksi laitoin maripaloja jottei heti lopu tuo kallis ihanuus.




Mustikkafanit keksivät paistaa henkilökohtaiset piirakat varmistaaksen herkunsaannin, me muut tyydymme lohkomaan tuosta isosta melkoisia viipaleita. Hampaat sinisinä onkin hyvä lopetella viikon työrupeama! Huomasin muuten kuvia ladatessa että näin loma-aikana on vaikea ottaa valokuvaa jossa ei olisi joku. Menossa kovaa yleensä, tai vaihtoehtoisesti äkkiä tulossa.



5.7.2013

Hellevilloja



Kyllä vain, taas on tullut törsättyä. Kakkulapiot tai piirakkaottimet, miten vain. Litistettyjä lusikoita siis (lämmin kiitos litistäjälle Virkkulaaksoon!). Enää ei tarvitse pöytää kattaessa miettiä mihin tarjottavaan iskisi sen ainoan ottimensa. Olen innoissani noiden kauneuden ohella kierrätysideasta! Uusi valkoinen ruokapöytä alkoi kuiskailla kannattelevansa mielellään lasisia astioita ja tähän huutoon vastasi onneksi lähikirppis. Samalla reissulla tarttui mukaan klassikkoiltasatuja lapsille, tämä piti hankkia ihan siksi että se on itsellenikin ennennäkemätön tuttavuus. Kaikki muut taitavat jo tuntea Hanhiemon?


Meillä näemmä varaudutaan jo tulevaan talveen, viime talvena netistä napsuttamani alemerinoribbi pääsi viimein paininjalan alle. Peitetikkiä hankkiessa väikkyi mielessä kotitekoiset, litteäsaumaiset villavaatteet ja niiden tekoa piti nyt alkaa harjoitella.



Ompelujälkeen jäi petrattavaa mutta periaatteessa onnistuin. Kappaleet vain reilusti limittäin ja sauma päälle. Kypärälakit ovat vanhalla Suuri Käsityö -lehden kaavalla ja pöksyt ihan itse keksityt. Haarassa on kolminkertainen neulos ja muuaalla kaksinkertainen. Lahjesaumat on ommeltu tavallisella saumurilla pussiin ja pöksyjä voi käyttää kummin päin tahansa. Muistiin merkittäköön seuraavia varten vielä kuva pöksykappaleista ennen kokoamista.


Kirpparireissulta nappasin itselleni vielä euron puseron joka osoittautui kotona luvattoman lyhyeksi niin helman kuin hihojenkin osalta. Olka- sekä sivusaumojen reilu sisäänotto, hihojen lyhennys ja uudelleen istutus tuottivat S-koon puserosta Elmalle sopivan. Valmistumista odotellessa oli jo alaosaksi parhaiten sopivat farkkuleggaritkin etsitty kovan pöhinän säestämänä vaatekaapista... Joukon hännillä vielä pari sovitusyritystä Mymmelin pandatopista. Alkaa olla meidän kolmevee siinä elämänvaiheessa etteivät ajatukset kivoista kuvausasetelmista aina ihan kohtaa.



P.S. Blogger ei anna enää kirjoittaa ilman otsikkoa?