29.9.2013





Elokuussa toteutui (kaksi vuotta suunniteltu) betonipallopäivä. Olipa silloin kesäistä! Maltoin antaa palleroitteni kuivua tarpeeksi ja sain ne ehjänä muoteistaan ulos. Muutamatkin betonityöt olen onnistunut pilaamaan hätäilemällä avaamisen kanssa. Toinen palloistani on sileä ja pyöreä, kaikin puolin täydellinen. Toinen taas vähän luonteikkaampi kaveri. Voisihan näitä olla enemmänkin, joskus taas kun potkupalloja löytyy pilkkahintaan. Yksi säkki kuivabetonia riitti hyvin neljään palloon, ehkä olisi riittänyt viidenteenkin.




Ompelurintamalla muistot jalostuivat tunika-leggarisetiksi Mymmelille joka olikin otettu uusista vetimistään. Kerrankin sopivasti kerhokuvauksen alla! Viime talvena neulotut villasukat (ohje Sari Savikon kirjasta Pienten Pukimet) ovat nyt juuri sopivat ja kovassa käytössä.




Villasukat ovat pesiytyneet tällä viikolla omiinkin kinttuihin, perunat korjattu kellariin ja kokkailtu marja-aroniasta kaikkea mahdollista. Tuoremehua, hyytelöä ja hilloa omenan kaverina. Kaikki maistuivat (vaikka olen aina kuvitellut tuon marjan olevan jotenkin käyttökelvoton) ja suosikiksi taisi kivuta kaunis mehu. Laitetaan siis ohje muistiin ensi syksyn varalle!

3 kg marja-aronioita
4 l vettä
3/4 tl  sitruunahappoa 

500g sokeria

Huuhdo marjat ja survo ne. Kiehauta ja jäähdytä vesi. Kaada jäähtynyt vesi marja-survoksen päälle. Sekoita viini sitruunahappo joukkoon. Happoa käytetään 1/4 tl marjakiloa kohti. Anna seoksen seisoa kaksi (mielellään kolmekin) vuorokautta kylmässä. Sekoita muutaman kerran.

Siivilöi mehu. Käytä mieluiten sideharsokangasta ja anna mehun valua kaikessa rauhassa sekoittamatta lainkaan. Näin mehusta tulee kirkas. Mittaa mehu ja lisää sokeri. Sekoita kunnes kaikki sokeri on sulanut. Sokeria käytetään 300 g mehulitraa kohti. Pullota mehu huolellisesti puhdistettuihin pulloihin. Säilytä kylmässä. 


Ohje löytyy useammastakin lähteestä, muunmuassa täältä.





Illan päätteeksi vielä tuhannen taalan kysymys: Kuka ehti talloa rieskat jo ennen paistamista? Ja pakolliset syysasterit. Pihan viimeisiä ilopilkkuja!




19.9.2013


Aika ajoin putkahtelee nettikangaskauppoihin ihan vastustamattomia kuoseja, tämä Siiri ja Myyry yhtenä niistä! Puolesta metristä tuli pipo Elmalle, pikkupöksyt Mymmelille ja 80-senttinen body vauvalle (vielä se on hetken vauva vaikka töpsöttääkin mennä taaperokärryn perässä eteisen päästä toiseen!). Pikkareihin en viitsinyt sisäpuolelle lappua laittaa joten punastutin yhden Siirin posket ujosti kangastussilla. Ehkä ne nyt päätyvät oikein päin jalkaan? Tuo kirjekuoribodyn kaava on  jotenkin aika nostalginen, vuoden 2003 Suuri Käsityö -lehdestä. Sillä ompelin Elmalle elämäni ensimmäiset bodyt ja kaikille lapsosille olen tainnut samaa kaavaa ainakin kertaalleen käyttää. Pipo syntyi ilman kaavaa ja pöksykaava on oma, jostain vanhoista housuista jäljennetty.



Jos minulla olisi lehmä (vaikka vain ihan pieni sellainen), kävisin lypsyllä tämä mekko päällä! Paratiisin puutarhassa -frotee on ihan nimensä veroista. Sitä jäi onneksi vielä ja tein aluksi arkea sulostuttamaan muutaman kukikkaan tiskirätin. Tunikan kaava uusimmasta naisten Ottobresta 6/2013, ohjeesta poiketen lisäsin taskut sivusaumoihin. Pääntiellä on framilonilla vahvistettu käänne.



Uuden lelunkin olen hankkinut kaukoidän ihmemaasta, nyt saan napsutella perinteisten metallinepparien lisäksi myös muovisia! Hetimmiten iskin näppini vaippoihin ja ompelin ystävän avustuksella (samassa rytäkässä navettamekon kanssa) muutamia plagiaatteja hyväksi havaituista ostoimuista. Pyyhefroteeta, bambua ja hamppua sisältävät neppariläpykät. Kuivuvat nopsasti ja imevät myös!




Seuraavana neppipihtitädin uhrina oli puoli-ilmaiseksi ostettu Muumi -vaippakuori jonka tarrat hankasivat vaikka kuinka pukin ja asettelin sen lapsen ylle. Tarrat pois ja nepparit tilalle - ei satuta enää! Vielä pitäisi näprätä samanmoinen uudistus tuohon siniseen kuoreen. Ja ehkä hankkia lisää neppareita kun näitä käyttökohteita tuntuu löytyvän sieltä sun täältä...



10.9.2013

Mauri


Mauri syntyi ekaluokkalaisen innostuksesta kirjastoreissulla, kirpparilta muinoin hankituista mäyräkoiranvärisistä purkulangoista. Vetoketju on myös purettu jostain vaatteesta ja vuorikangas vanhaa verhokappaa. Puuvillaisen kukkapeiton poimin kyytiin paikalliselta ekopisteeltä, jonne joku oli sen hylännyt. Pistävä tuoksahdus ja raikuvan sinikeltainen väritys taittuivat kuudenkympin konepesussa sopivasti vihreämpään suuntaan.