Tyrnimyssy ja puukalsarit.

Nappasin taannoin Pihtiputaan S-Marketin alekorista matkamuistoksi viimeisen Puro -kerän vaikka arvelinkin ettei se riitä omaan myssyyni jollaista kipeästi tarvitsisin. En tiedä kyllä olisinko piitannut lopulta värityksestäkään, passaa se paremmin Hilpalle! Käytin kaikki 50g ja 4,5mm puikkoja. Tilaajalahjana muinoin saadut tyrninväriset helmet pääsivät tupsuksi.

Poikanen on pyrähtänyt ulos kaikista 2-vuotislahjaksi saamistaan kalsareista, ensiavuksi ompelin parit yleismalliset pöksyt omasta Nanson puuteepaidastani ja hyvin käytetystä pallopaidasta (sekin lukioajoita). Näiden ei nyt pitäisi pysähtyä reisiin, testailemme mallia ja jatkoa seuraa sitten tällä tai jollain muulla. Tämän kaavan piirsin kerran kirpparilta ostetuista retropöksyistä.

Sini-puna-valkoinen hiippailee näemmä salakavalasti korvieni väliin vaikka sitkeästi olen sitä koittanut vastustella. Vielä vilautus saumurointipisteestä jonka ergonomia on noussut kohisten. Päristelin pitkään ihan lattialla kunnes tänään sattui penkinpätkä ja lasten vessajakkara olemaan vierekkäin. Korkeusero on just eikä melkein, kyllä nyt kelpaa!

Lankaostoksiakin tein pitkästä aikaa, 200g  Hyvinkäällä kehrättyä metsänvihreää villaa (4€) ja 600g Tamperelaista finla sport -puuvillaa (3€).

Kiitos teille Kewa, Anniini sekä Unisukka. Tunnustuksia on mukava saada! Tuo hurahdusjuttu pisti hieman hymyilemään, ehkä tässä näitä uusimpia ilman sen suurempaa numerojärjestystä.

Tämän syksyn tuoksu on ihana tumma kahvi, kirpparilta löytyi lasipannu sen valmistamiseen kuin tilauksesta (2€). Enpä olisi uskonut hurahtavani! Syysviileillä tietysti uunin lämmityskin on ajankohtaista, päivän sämpylöissä on ruista, vehnää, emmentalia ja muutama porkkana jääkaapin periltä.

Torstaina runsaiden herkkupöytien äärellä ystävän syntymäpäivillä, paljon uutta ja kaunista. Hurahdin mehikasveihin, haaveiluun maakellarista ja kurpitsoihin (vaikka en todella tiedä missä muodossa sitä voisin syödä?).

Leppoisaa lauantai-iltaa itse kullekin! Nämä loput pienet jämäjutut ovat ilman ohjetta kyhättyjä joten ei niistä sen enempää kerrottavaa. Tirpat ajattelin joulukuuseen.

Hui hai! Viime viikot on menty tukka putkella sinne ja tänne vaan nyt se on onneksi ohi. Viikonloppuna oltiin vielä Puttaalla papan ja isopapan syntymäpäivillä, sinne askartelin lasten kanssa lahjaksi valokuva- ynnä tassunjälkitaulun. Päivänsankari kun tapasi koko jälkikasvuaan ensi kertaa liki kolmeenkymmeneen vuoteen. Näytti se papan ilme niin vilpittömän iloiselta että kannatti nähdä vähän vaivaa juhlien eteen.

Viime viikolla kävin pitkästä aikaa kirpparilla, panostin uuteen väskyyn (2€) ja eurolla lähti laukkuun vielä kankaanpalanen. Uusi, ihan oikea harrastuskin minulla on. Kerran viikossa kolmen tunnin ajan ahmin tietoa alkeiskurssilla.

Siinä välissä

on ollut sateisia, aurinkoisia ja hyvin sateisia päiviä. Kameraa on tainnut vähän laiskottaa mutta jotain sieltäkin sentään löytyi. Ompelin vanutettujen villapaitojen tähteistä riisitäytteisiä lämmitettäviä unikavereita. Lapset olisivat ottaneet nuo kaikki. Viime viikonloppuna kahviteltiin mummun kunniaksi ja kermakissa hyökkäsi suklaakekseineen osingoille heti kun viimeisten vieraiden saattajat poistuivat ovesta ulos.

Välillä urheiltiin perunat ja sipulit kellariin. Isojen kisojen innoittamana lenteli keihäskin.

Poikasta hirvitti omat voimansa niin ettei reppana kärsinyt katsoa suoritustaan vaan nipisti silmät kiinni joka heitolla. Olen vakavasti ottaen vähän kateellinen Elman suorituksesta, minulla se tulee aina perä edellä maahan!

Tällainen ylivuotinen virkkuu valmistui myös, olisiko se liivi vai peräti tunika? Karnaluksin Capri -puuvillalankaa käytin kaikki omistamani 250g ja pistelin menemään 3mm koukulla ihan oman pään mukaan. Elmaa on taas tällä erää turha houkutella mannekiiniksi, salaräpsyn sentään sain (ja kohta repusta päähän) kun kohkasi tänään koulusta kotiin.

Luppakorva -nimen sain, korvani nääs lerpattaa!

Elman kaapista löytyi enää yhdet riittävän pitkälahkeiset rennommat pöksyt ja nekin joutuivat pyykkiin pahaenteisesti ihan liikuntatuntia edeltävänä päivänä. Annoin suunnittelijalle jokseenkin vapaat kädet kun Eurokankaasta matkamuistoksi ostettu punainen joustofrotee löytyi kangaslaatikosta. Koirataskun piirustus syntyi aika äkkiä ja illalla olivat jo housut jalassa. Laitettiin oikein pitkät resorit ja näissä housuissa on nyt vähän varaa kutistuakin pesussa. Jatkoin Ottobren Saimi -housun kaavakokoon 116cm lahkeita ihan reilusti, saattoi tulla liki 128cm kokoiset. Leveyttä lisäsin varovasti eikä ehkä olisi tarvinnut laittaa ollenkaan. Luppakorvapiskin pää ja korvat on siis ommeltu trikootaustan kera pussiin, korvat lepattavat ihan valtoimenaan ja päälaki avautuu taskunsuuksi.

Piipahdimme pitkästä aikaa villissä lännessä, olisi sinne voinut toiseksikin yöksi jäädä!

Sitä ennen ompelin kirppispussilakanasta kuudet lasten pöksyt (vähän virtahepoja laitoin virkistykseksi takapuolen päälle) ja pari taaperokokoista lakkia.

Samettivarastot olen saanut laihdutettua, sen seitsemän hameen voimin. Sirkusversioihin tuli välillä eriparipalasiakin väliin. Nauhoja näissäkin tietysti helmoihin.

Alussa mainitun matkan huipentuma edellytti pukeutumista ja hurautin lapsille kaavattomia paitaressuja lakananrisoista, Koiramäen malliin. Voisko olla helpompaa naamiaisasua? Harmi vaan, mustaksi suditut naamat jäivät kuvaamatta.

Aivan aluksi haluaisin kiittää Rentukkaa tunnustuksesta, olin jo ryhtymäisilläni kopioimaan kymmentä kysymystä tänne kun huomasin etten saa kirveelläkään itsestäni irti vastauksia niihin. Olen niin tasaisen tylsä persoona ettei minulla ole mitään ehdottomia suosikkiasioita (saati numeroa, väriä, juomaa tai viikonpäivää). Useimmat ovat suosikkejani ja harvoja kartan!

Pärräilin kirpparilta taannoin ostetun puolimetrisen norsutrikoota pipoiksi. Kuusi lasten kokoista sain, 52-55cm kupoliin sopivat eikä hukkaa juuri syntynyt. Vuorina on luonnonvalkoista trikoota.

Pihallahan tässä muuten on viihdytty, olen vakaasti päättänyt ensi kesäksi puskittaa edes osittain tämän puolen hehtaarin jalkapallokenttämme. Kahdesta hanhikkipensaasta tuli neljä, yhdestä kanukasta kolme (kuten myös jättiläiseksi ehtineestä viinimarjapensaasta) ja juhannusruususta viisi uutta puskaa. Jokseenkin onneton pensastarhuri on täällä viime vuosina hoitanut tai ollut paremminkin hoitamatta noita mummon silmäteriä. Toivotaan nyt että joku heistä suvaitsee selvitä talven yli hengissä. Vielä tahtoisin kaivella alut valkoisesta sireenistä, kunhan paikka keksitään.