Sain luvan lainata lehtisen tytärten jokailtaisesta kirjeenvaihdosta ja ajattelin sen myötä toivottaa oikein mukavaa syyslomaviikkoa  kaikille sitä viettäville! Meillä sattui niin harvinaisen hauskasti että koko porukka on samaan aikaan lomalla. Uimahalliosuus tuli jo tänään loiskuteltua, nyt saunapuhtaina kohti uusia seikailuja!

Elokuussa toteutui (kaksi vuotta suunniteltu) betonipallopäivä. Olipa silloin kesäistä! Maltoin antaa palleroitteni kuivua tarpeeksi ja sain ne ehjänä muoteistaan ulos. Muutamatkin betonityöt olen onnistunut pilaamaan hätäilemällä avaamisen kanssa. Toinen palloistani on sileä ja pyöreä, kaikin puolin täydellinen. Toinen taas vähän luonteikkaampi kaveri. Voisihan näitä olla enemmänkin, joskus taas kun potkupalloja löytyy pilkkahintaan. Yksi säkki kuivabetonia riitti hyvin neljään palloon, ehkä olisi riittänyt viidenteenkin.

Ompelurintamalla muistot jalostuivat tunika-leggarisetiksi Mymmelille joka olikin otettu uusista vetimistään. Kerrankin sopivasti kerhokuvauksen alla! Viime talvena neulotut villasukat (ohje Sari Savikon kirjasta Pienten Pukimet) ovat nyt juuri sopivat ja kovassa käytössä.

Villasukat ovat pesiytyneet tällä viikolla omiinkin kinttuihin, perunat korjattu kellariin ja kokkailtu marja-aroniasta kaikkea mahdollista. Tuoremehua, hyytelöä ja hilloa omenan kaverina. Kaikki maistuivat (vaikka olen aina kuvitellut tuon marjan olevan jotenkin käyttökelvoton) ja suosikiksi taisi kivuta kaunis mehu. Laitetaan siis ohje muistiin ensi syksyn varalle!

3 kg marja-aronioita
4 l vettä
3/4 tl  sitruunahappoa 
500g sokeria

Huuhdo marjat ja survo ne. Kiehauta ja jäähdytä vesi. Kaada jäähtynyt vesi marja-survoksen päälle. Sekoita viini sitruunahappo joukkoon. Happoa käytetään 1/4 tl marjakiloa kohti. Anna seoksen seisoa kaksi (mielellään kolmekin) vuorokautta kylmässä. Sekoita muutaman kerran.

Siivilöi mehu. Käytä mieluiten sideharsokangasta ja anna mehun valua kaikessa rauhassa sekoittamatta lainkaan. Näin mehusta tulee kirkas. Mittaa mehu ja lisää sokeri. Sekoita kunnes kaikki sokeri on sulanut. Sokeria käytetään 300 g mehulitraa kohti. Pullota mehu huolellisesti puhdistettuihin pulloihin. Säilytä kylmässä. 

Ohje löytyy useammastakin lähteestä, muunmuassa täältä.

Illan päätteeksi vielä tuhannen taalan kysymys: Kuka ehti talloa rieskat jo ennen paistamista? Ja pakolliset syysasterit. Pihan viimeisiä ilopilkkuja!

Aika ajoin putkahtelee nettikangaskauppoihin ihan vastustamattomia kuoseja, tämä Siiri ja Myyry yhtenä niistä! Puolesta metristä tuli pipo Elmalle, pikkupöksyt Mymmelille ja 80-senttinen body vauvalle (vielä se on hetken vauva vaikka töpsöttääkin mennä taaperokärryn perässä eteisen päästä toiseen!). Pikkareihin en viitsinyt sisäpuolelle lappua laittaa joten punastutin yhden Siirin posket ujosti kangastussilla. Ehkä ne nyt päätyvät oikein päin jalkaan? Tuo kirjekuoribodyn kaava on  jotenkin aika nostalginen, vuoden 2003 Suuri Käsityö -lehdestä. Sillä ompelin Elmalle elämäni ensimmäiset bodyt ja kaikille lapsosille olen tainnut samaa kaavaa ainakin kertaalleen käyttää. Pipo syntyi ilman kaavaa ja pöksykaava on oma, jostain vanhoista housuista jäljennetty.

Jos minulla olisi lehmä (vaikka vain ihan pieni sellainen), kävisin lypsyllä tämä mekko päällä! Paratiisin puutarhassa -frotee on ihan nimensä veroista. Sitä jäi onneksi vielä ja tein aluksi arkea sulostuttamaan muutaman kukikkaan tiskirätin. Tunikan kaava uusimmasta naisten Ottobresta 6/2013, ohjeesta poiketen lisäsin taskut sivusaumoihin. Pääntiellä on framilonilla vahvistettu käänne.

Uuden lelunkin olen hankkinut kaukoidän ihmemaasta, nyt saan napsutella perinteisten metallinepparien lisäksi myös muovisia! Hetimmiten iskin näppini vaippoihin ja ompelin ystävän avustuksella (samassa rytäkässä navettamekon kanssa) muutamia plagiaatteja hyväksi havaituista ostoimuista. Pyyhefroteeta, bambua ja hamppua sisältävät neppariläpykät. Kuivuvat nopsasti ja imevät myös!

Seuraavana neppipihtitädin uhrina oli puoli-ilmaiseksi ostettu Muumi -vaippakuori jonka tarrat hankasivat vaikka kuinka pukin ja asettelin sen lapsen ylle. Tarrat pois ja nepparit tilalle - ei satuta enää! Vielä pitäisi näprätä samanmoinen uudistus tuohon siniseen kuoreen. Ja ehkä hankkia lisää neppareita kun näitä käyttökohteita tuntuu löytyvän sieltä sun täältä...

Mauri

Mauri syntyi ekaluokkalaisen innostuksesta kirjastoreissulla, kirpparilta muinoin hankituista mäyräkoiranvärisistä purkulangoista. Vetoketju on myös purettu jostain vaatteesta ja vuorikangas vanhaa verhokappaa. Puuvillaisen kukkapeiton poimin kyytiin paikalliselta ekopisteeltä, jonne joku oli sen hylännyt. Pistävä tuoksahdus ja raikuvan sinikeltainen väritys taittuivat kuudenkympin konepesussa sopivasti vihreämpään suuntaan.

Vaippakuulumisia

Kestovaipatukseen on näemmä hurahdettava aika-ajoin uudestaan. Neljännen vauvan jälkeen perustarpeet, harsot, villahousut, pul-kuoret, taskuvaipat ja lisäimut alkoivat olla enemmän tai vähemmän loppuunajettuja. Nyt olenkin katsellut uusia (käytettyjä) hiljalleen aina kun jotain hinta-laatusuhteeltaan sopivaa on ollut tarjolla. Meillä lapset tuppaavat olemaan herkkäihoista, atooppista ja psoriaatikkoa -  eli iho pysyy kunnossa jatkuvalla hoidolla ja mielellään ilman vaippaa. Kuivaliinoja on siis oltava tarpeeksi! Kahden aiemman vauvan kanssa luovuin yökestoilusta kokonaan ja ostin kuivapintaisia kertakäyttövaippoja jotta iho saatiin pysymään kunnossa. Toinen vaippailuhaaste on tämä karun kalkkinen käyttövetemme jonka seassa useimmat iho- ja ympäristöystävälliset pesuaineet tuottavat lähinnä haisevaa pyykkiä ja haisevan pesukoneen.

Näitä "ufoja" testattiin jokunen vuosi sitten ja aluksi kaikki näytti hyvältä. Sittemmin sama likaisuusongelma palasi vaikka kuinka yritin pestä väljässä vedessä ja korkeissa lämpötiloissa. Koneen puhdistaminen sitruunahapolla auttoi yleensä viikoksi kerrallaan. Voisivat nuo toimia kuitenkin edelleen pesuntehostajina. Taidan kaivaa pallerot pitkästä aikaa esille ja kokeilla vielä kerran! Parhaiten toimivaksi olen todennut fosfaattia pehmentimenä sisältävät pesuaineet (nyt se fosfaatin käyttökään ei enää niin hirvitä kun jätevetemme puhdistetaan ennen pellolle laskemista). Pitkästä aikaa tilasin sangollisen Allegroa (tarkemmin ottaen Allegro Plus -tiivistettä) ja kahden viikon kokeilun jälkeen kone ei vielä ainakaan ole palannut haisuiseen olemukseensa. Puhdas pyykki tuoksuu myös raikkaalta ja se jos mikä on mukava asia.

Kova vesi tarkoittaa valitettavasti myös karkeita pyykkejä, puuvillaharsot seisovat käytännössä itsekseen narukuivatuksen jäljiltä. Ystävällinen kanssavaipattaja hankki meille nipun käytettyjä bambuharsoja joita on pyöritelty nyt kuukauden päivät ja totta se on että bambun sileä pinta tuntuu iholla vielä pesujenkin jälkeen. Imukyky noissa on myös hieman perinteistä puuvillaharsoa parempi. Tästä intoutuneena ostin lähikaupan alesta Novitan Bambua ja neuloin pari superpehmeää lisäimua. Hintaa näille tuli vajaat kaksi euroa kappaleelta. Tuntuvat imevän parin viikon käytön jälkeen jo hyvinkin nestettä itseensä, toivottavasti myös kestävät pesuissa.

Uusinta uutta meidän vaipatusrintamallamme ovat kuivaliinapussit. Ostin nettikirpparilta pari pussia ja totesin ne joustamattomina aika ahtaiksi, riittävät kyllä hyvin päiväkäyttöön. Ompelin sitten sokerileipurin hylkäämästä harmaasta coolmax-paidasta kaksi hieman isompaa pussukkaa ja näiden ansiokkaalla avulla yövaipatus on sujunut mainiosti jo pidemmän aikaa. Yövaippana meillä on siis pul-kuori jossa täytteenä harso tai esitaiteltu vaippa höystettynä tuhdilla bambu- tai hamppuimulla. Tavallisen kuivaliinan kanssa märkä vaipan reuna on aina tulehduttanut sisäreiden ihottuman mutta pussista imut eivät enää karkaa kun täyttöaukkokin on suljettu kuin tyynyliina ikään! Joskus se onnistuminen on pienestä kiinni. Nyt on siis pyykkihuolto toistaiseksi mallillaan ja uutta vaipatusintoa tupa tulvillaan. Tekisi jopa mieleni hankkia hieman lisää tuota kuivaliinakangasta...

Koko kesä on seurailtu aitiopaikalta vehnäpellon eloa ja siinä se nyt on, pölyisenä sänkenä. Vaikka arvasihan tämän kun kurjetkin jo siihen malliin ovat huudelleet. Kotona on ajoittain omituisen rauhallista ja minulla vaikeuksia muistaa kaikkien tärkeimmät ajat, paikat ja tavarat.

Yksi perusarjen hyviä puolia on kirjasto. Kun on tuloa ja menoa, sielläkin tulee poikettua säännöllisemmin. Monta kivaa uutuuskirjaa odottelee iltahetkiä, kuvasta puuttuu muuten Veera Välimäen Lankaleikki johon ehdottomasti kannattaa tutustua! Aamuiselta pihakirppikseltä oli pelastettava euron tupperit, saa vastaisuudessa tehdä samantien isomman satsin mehujääherkkuja.

Kotona on kohkattu uuden parkkipaikan kimpussa lihakset lapioinnista soikeina. Nyt ollaan onneksi jo puolenvälin paremmalla puolella! Istutin aluetta rajaamaan keväällä neljä Mustilan hortensiaa ja nyt alkoi tuntua että ne kaipaavat vielä kiviä henkiseksi tueksi nurmikon hyökkäyksiä vastaan. Pienimmän reteät moikkaukset (kameralle ja kaikille kavereille) tuottavat iloa joka aamu seitsemästä alkaen.

Eksyin ekaluokkalaisemme kanssa Tiimariin viime viikolla ja kangasteippejä oli hankittava kun kolme kahden hinnalla sai. Ilahduttavaa sinänsä kun muuten tuo meidän Tiimari tuntuu mahdottoman kalliilta kaupalta vähän joka saralla.

 Kaunis jatkoaika kesälle on vielä luvassa, pihallaolo jatkukoon! Tervasin pari kuormalavan kaulusta (vihdoinkin onnistuin niitä hankkimaan!) kokeeksi, vielä pitäisi kehittää noille sopiva sijoituspaikka ensi kesän varalle. Yhtä ja toista muutakin olisi ulkona tekeillä, saa nähdä koska tässä malttaakaan sisähommille ryhtyä. Nyt lähinnä on käyty syömässä ja kurkkuja purkittamassa täällä.

Tänä vuonna parsapiirakassa on myös tomaattia ja tätähän pitää syksyllä saada melkein viikoittain.