Meillä ulkoilutetaan polttopuita! Päädyimme pitkällisen pohdinnan jälkeen laittamaan navetalle uuden katon sijasta ensin perustukset kuntoon. Tänään saimme seinät pinoihin pihalle ja ikkunat irti.Oma osuutemme rajoittuu tyhjennys- ja siivoushommiin mutta on tuo vaan jännää katseltavaa. Polttopuut tuli samalla pinoja siirrellessä inventoitua - ulos kannetut 12 mottia kestävät toivottavasti vielä ensi talven yli. Tänä keväänä ei puusouviin riitä resursseja.

Tekninen ompelujumi vaivaa - kuten kuvasta näkyy. Kaapin ovet ovat lukossa eikä kukaan tunnu tietävän avaimen sijaintia. Kaapissa lymyilevät mustia ja valkoisia lukuunottamatta kaikki ompelulankani, siis toistaiseksi vain mustavalkoisia ompeluksia. Pikainen kesäpaita syntyi Eurokankaan viskoositrikoopalasta vapaasti leikellen. Tuntuu kivalta päällä eikä hiosta kainaloita!

Kirjastosta löytyi taas kivaa iltalukemista saunan päälle. Laitoin lisää siemeniä itämään tällä viikolla, keijunmekot kun ovat päässeet jo hyvään vauhtiin ja saavat siirtyä pian lampun alta eteläiselle ikkunalle valohoitoon.

Jokin aika sitten tarttui kirpparilta matkaan Tutan vanha yöpuku joka toi oitis mieleeni pienen kummityttösen. Viikonloppu onkin yhtä juhlaa, pienempien ja isompien. Onnea sankareille ja mukavaa loppuviikkoa muillekin!

Me pienimmäisen kanssa olemme samistelleet jo pari viikkoa uusissa vaatteissamme. Oma perustunikani on Metsolan alefroteesta ja siihen laitoin valkoisen nahkasomisteen josta tykkään kuin hullu puurosta! Poikasen haalari on monen kaavan summa ja kankaat kierrätettyjä. Turkoosi collegejättipaita ja punaraitainen kesätoppi saivat jatkoaikaa uuden resorin ja neppien höystämänä.

En malta olla mainostamatta kirjastosta löytynyttä kirjauutuutta. Kiinnostavia, monipuolisia näkökulmia ja kauniita kuvia alusta loppuun! Ajan hengessä  (tosin hieman eksoottiseen vuodenaikaan) vietimme tänään iltapäivää heinähommissa. Navetan katto on nyt puhdistettu oljista ja odottelee pressun alla huomista vierailijaa, toivottavasti vuorokauden päästä olemme pelastusoperaation suhteen taas piirun verran viisaampia.

Kaksi keskimmäistä saivat seurata aika ainutkertaista synttäriohjelmaa lastenhuoneen ikkunasta. Viimeiset leikit, ruukut kasvihuoneeseen, viimeiset kuvat ja sen jälkeen keskityin kyllä erikoisella tarmolla kakkujen leipomiseen. Nyt tuntuu jo helpommalta, betonisokkelin päälle rakennettu hirsirunko on paremmassa kunnossa kuin ajattelinkaan. Tervetuloa kevät ja kuivat rakennussäät!

Neloskynttilä on muuten omilta nelivuotispäiviltäni - eihän sitä tohdittu polttaa heti uutena! Leikkelin kekkerien jälkeen tuhoon tuomittuja vaatteita matonkuteeksi ja ohut flanellitunika pyysi päästä hameeksi. Laitoin pullean vuoren mustasta puuvillapalasta ja kääntelin rusetin hihasta. Elma sovitti hametta koulusta tultuaan ja kommentit kuului "Vähänkö siisti, mistä oot ostanut?" ja vielä kun totuus valkeni niin "Et varmaan oo tehny itte, tää on niin hieno!". Näillä sitä ompeluintoa nostatetaan, jos jollain.

Joulu tuntuu joulummalta jos saa antaa itse tehtyjä lahjoja, vaikka sitten sen yhden vaivaisen perussukkaparin. Niin tänäkin vuonna - nämä pikkusiskon joulusukat taitavat muotoutua pikkuhiljaa perinteeksi! Joulun jälkeen on värkätty tyttärille keppareita ja niiden varusteita, ehkä niistä saadaan kuviakin kunhan kaikki osaset löytävät paikkansa. Parhaillaan tuossa sohvan käsinojalla näyttää olevan puolitoista hevonkorvaa.

Mieleni teki ommella jotain kummipojalle, sehän on helppoa kun oma pienimmäisemme on jokseenkin saman kokoinen. Ehkä. Kaapista löytyi vihreä college ja vanha mustavalkoinen pallopaita jotka sopivat suunnitelmiini mainiosti. Ensimmäinen setti mahtui näin reilusti Mymmelille, joka täyttää kolmen yön päästä neljä vuotta. Kasvunvara on ihan mukava asia mutta rajansa silläkin. Pipo lähti lämmittämään lopulta ekaluokkalaisen päätä ja pöksyt tätä nelivuotiasta neitoa.

Sitten vaan uutta putkeen - jäi sitä varaa noihinkin. Aina ei vain mene ihan niinkuin piti, onneksi lapset kasvavat! Kankaat nimittäin loppuivat jo eikä kolmatta yritystä sen vuoksi tule. Housukaava on oma kokeilu Jenni JJ :n innoittamana ja pipo uusimmasta Ottobresta (1/2014).

Päivä on pidentynyt ihan selvästi ja siitä tuli mieleeni että voisi olla keijunmekon siementen kylvöaika. Ostin viime kesäksi taimitarhalta tuon ihanan köynnöksen ja syksyllä kannoin kasvin kellariin pelakuiden ja apiloiden sekaan - mitähän sille nyt kuuluu? Ei elon merkkiä ainakaan mullan päällä vaikka pelargoniat kukkivat edelleen. Vai pitäisikö sanoa että kukkivat jo? Onneksi tuli talletettua niitä siemeniä. Mahtavinta oli huomata että ne siemenet myös itävät. Jippii, tein sen melkein itse!

Tervetuloa kellarikierrokselle - kukkapenkistä syksyllä yli jääneet narsissit tekisi mieli ruukuttaa pääsiäiskukiksi, onnistuisikohan se vielä?