7.7.2014


 Olen melkein unohtanut mainostaa uusia teekuppejamme - niin pitkää hellejaksoa tuskin näillä leveysasteilla koetaan etteikö kupillinen kuumaa maistuisi. Nämä ovat todellisia lähiastioita, kannattaa ehdottomasti tustua tekijän kauniiseen blogiin. Me hankimme omat Tuias -kupposemme Helsingin käsityökorttelista ja tarkoituksena on ostaa lisää aina silloin tällöin, jotta joskus sitten olisi koossa kaunis astiasto!





Neuloin taas yhdet jämälankakintaat taloutemme ahkerimmalle hanskanhävittäjälle, nyt on hyvä todennäköisyys saada ne säilymään ainakin pari kuukautta tuolla korissa. Salaattien toinen kylvökierros on meneillään ja lämmön innoittamana tuntuu yksi jos toinenkin kasvi innostuneen elämästä. Kanojen kanssa tein yhteistyösopimuksen vadelmapensaiden kitkemisestä ja molemmat osapuolet ovat olleet ainakin tähän asti tyytyväisiä. Lintujen jalkavaivat eivät ole meitä vielä hyljänneet, joko lääkärin määräämä troppi oli tehotonta tai sitten paraneminen vaan tapahtuu todella hitaasti. Ajattelin kyllä ottaa kotikonstit käyttöön Pennin valtavien kovettumien kanssa ja liotella jalkoja vielä kunhan tipu kasvaa hieman eikä saa hepulia emon hetkellisestä katoamisesta.


Terassin lasitimme kahdelta sivulta vanhoilla ikkunoilla ja nyt on katonrakennus vauhdissa. Tarkoituksena olisi saada ympärille aronia-aidan lisäksi muutakin vihreää tuulensuojaa, nähtäväksi jää miten onnistun siinä. Lehmien juomakupit pultattiin eilen tolppaan ja nyt saisivat mehitähdet vallata niissä alaa miten vaan mielivät. Loppuviikosta saan kuulemma sorakuorman (ensimmäinen ikioma tälle kesälle, jippii!) ja pääsen asentamaan alkukesästä valettuja raparperinlehtiä lasten leikkipaikalle. Kaverina lienee taas tuo avulias punajalka-apina, se tuntuu niin kovasti innostuneen pihapuuhista.




 



22.6.2014


Tipunen bongattiin pomppimassa pirteästi emonsa ympärillä torstaina, veikkailimme että on saattanut kuoriutua jo keskiviikkona. 20-21  päivää haudonnan aloittamisesta. Untuvapallero muuttuu päivä päivältä ja tänään pienokaisen siipiin ilmaantui selvät merkit tulevasta sulkapeitteestä. Nyt jännätään, onko tulokas kana vai kukko? Pesässä oli muutamia päiviä myöhemmin sinne munittuja munia joita Penni ensi päivät hautoi, nyt vaikuttaa siltä että pesä on hylätty ja emo keskittyy tämän ainokaisensa hoitamiseen. Viimein päästään vaihtamaan pehkut puhtaisiin! Minulla ei ole sydäntä rikkoa hylättyjä munia vaan taidan viedä ne pellon reunaan ketunpojille.


Tytöt kokkailivat tipulle proteiinipitoista siemenleipää alkuviikkojen ruoaksi, ohjeesta poiketen raastoimme taikinaan omenaa kun porkkanaa ei ollut saatavilla. Hyvin on leipä maittanut, lisäksi tipu on saanut keitettyä kananmunaa, rahkaa, kaurahiutaleita, pieniä siemeniä, salaattisilppua, kalkkia, hiekkaa ja vettä. Kovasti tuo tuntuu nokkivan kaikkea näkemäänsä ja nyt kolmen päivän ikäisenä kulkee jo ulkona emon kanssa kuopsuttelemassa.



Jälkimmäisessä kuvassa näkyvät jo komeat siipisulat. Valkoiset kanarouvat olivat kovin innostuneita tipunruoista ja ne ovatkin saaneet ulkoilla viime päivinä paljon tarhan ulkopuolella kukon seurassa. Tätä liikennettä on nyt kyllä rajoitettava ettei kissapeto pääse livahtamaan tipun kimppuun - katseli palleron ulkoilua sen verran halukkaan näköisenä aidan läpi. Toivotaan että tipu pitää puolensa ruokakupilla, ainakin emo tuntuu olevan aika topakalla tuulella! Tällaista tositeatteria täällä, kyllä siinä aika kuluu katsellessa...


3.6.2014

Satunnaislukugeneraattorin avustamana arvoimme eilen kaksi voittajaa. Keittiöpyyhepalkinnon saa nimimerkki Siilis ja pilkkutabletit Susanna. Onnea! Kuva ei liity aiheeseen mutta kuvattomat kirjoitukset tunnetusti ovat aika pitkäveteisiä (eivätkä vanhemmat kai koskaan kyllästy esittelemään jälkikasvunsa erinomaisuutta).


Kanakysymyksiin koitan vastailla näin yhteisesti. Kyllä, kissan korvageeli oli lähinnä kanoille sopiva aine punkkien torjuntaan, mitään omia lääkkeitä kanoja varten ei kaiketi valmisteta. Kalkkijalkapunkkia esiintyy tietääkseni myös sisällä pidettävillä häkkilinnuilla, undulaateilla tms. Kokemusta lemmikkilinnuista ei minulla ole mutta näin luin joltain netin lintupalstalta.

Haudottavat munat merkkasin sen vuoksi, että osaan napsia pesästä ylimääräiset, myöhemmin munitut munat pois. Toiset kanaset kun pyrkivät munimaan sinne sekaan. Sammalia kiikutin pesään optimaalisen haudontakosteuden ylläpitämiseksi, tosin Penni nosteli ne sammalet sieltä heti pois. Ei ilmeisesti tarvitse auttaa! Munat olivat yllätyksekseni ihan kosteita, en keksi muuta selitystä kuin että emo kantaa nokassaan pesään vettä juomakupista? Vesiroiskeita kun on myös pesän päällä olevalla kakkalaudalla. Joka päivä jotain uutta. Tänään on siis kuudes haudontapäivä ja "laskettu aika" on 18.6.

30.5.2014



Kanat ovat asustelleet meillä nyt seitsemän viikkoa ja yhtä sun toista on jo ehditty toisistamme oppia. Pian kotiutumisen jälkeen huomasimme lintujen jalkoja vaivaavan kalkkipunkin. Se lienee kiusannut jo pidemmän aikaa koska normaali suomupeite oli Pennin ja kukon jaloista miltei näkymättömissä. Hoito aloitettiin kukon osalta heti liotuksella ja lamppuöljysivelyllä (tämä lienee se vanhan kansan konsti), joka auttoikin silminnähden tilanteeseen. Soitin kuitenkin eläinlääkäriltä reseptin loislääkkeeseen jolla hoidettiin koko parven jalat, vaikka valkoiset kanaset oireettomia olivatkin.


Samalla tyhjennettiin kanamökki ja käsiteltiin pinnat virkon-liuoksella. Parin viikon kuluttua hoito uusittiin kukon ja Pennin osalta, onneksi jalat näyttivät jo hieman paremmilta ja ennen lääkitystä liottamalla saimme irtoamaan kalkkitöhnää mukavasti. Nyt vaan peukut pystyyn että kurja punkki kuoli pois ja loputkin kalkkeutumat jaloista irtoaisivat!


Penni on alusta asti osoittanut kiinnostusta hautomiseen ja istuskellut silloin tällöin munimansa munan päällä - muutaman tunnin kuluttua homma on aina jäänyt silleen. Nyt luulen kuitenkin että meillä on tosi kyseessä! Toista päivää mennään jo hartaasti hautoen ja kaikki lähestymisyritykset tuottavat kiukkuisia nokkaisuja. Äsken uuttera mamma jätti pesän hetkeksi ja kävi muutaman minuutin jaloittelulla sekä syömässä. Minä hiippailin sillä välin merkkaamaan munat ja vein samalla pesään kosteita sammalia. En kyllä usko että muita päästää tuonne sekaan munimaan, tämä pieni ja pippurinen päällikkömme.



Kirpparilta oli pakko saada ohuet mustat pellavahousut (2€) joista tuli poikaselle pöksyt siistimpään käyttöön sekä shortsit isoille tytöille yhteiskäyttöön.





Tänään oli viimeinen koulupäivä ja loman kunniaksi ajattelin pistää pystyyn pienen arvonnan! Eli kommentoimalla pääsee mukaan kisaan ja sähköpostiosoite (tai linkki sivuille josta sen löytää) pitää sisältyä kommenttiin. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 1.6. klo 24 asti. Onnea matkaan!


Ensimmäinen palkinto sisältää kolme keittiöpyyhettä elämänviisautta pullollaan. Lisäksi pakettiin lentää omin pikku kätösin vääntämäni puutarhaperhonen.

Toisena palkintona on neljä puuvillaista pöytätablettia ja samanmoinen, edellistä hieman pienempi perhonen.


18.5.2014

Rakuja


Osallistuin työväenopiston lukuvuoden päätteeksi vielä rakusavikurssille, työt tehtiin huhtikuussa ja polttopäivä oli kolme viikkoa sitten lauantaina. Käytössä oli mainio, roskapönttöön tehty pieni puu-uuni. Polton jälkeen työt savustettiin tynnyrin alla olkien, hakkeen ja purun seassa ja viimeisteltiin kylmään järviveteen upottamalla. Alkukantaisen jännittävää puuhaa!


Äitienpäiväruusut lasitin valkoisella ja kaikki kohdat joissa lasitetta oli vähän tai ei ollenkaan, ottivat savustuspöntössä itseensä mustaa väriä.


Pupuja tein kolme erilaista, koska kokeneemmat tekijät olivat sitä mieltä etteivät nuo pystykorvaiset kestäisi ehjänä (etenkään tuo suurin, johon kaikki osat olin liittänyt erikseen). Aloittelijan tuurilla tulos oli kuitenkin tämä. Lasitteena on mattakupari johon toiset pettyivät kovastikin, minusta eläinten turkiksi se on ihan sopivan värinen. Pikkupupun pinta hieman kärähti uunissa.





Lautasen lasite on vihreä, polton jälkeen sävy oli kaunis oliivi mutta kylmä vesi kirkasti sen ruohonvihreäksi - joskus siis kannattaa jättää suosiolla viimeinen vaihe tekemättä. Lautasen kuviointi on tehty pitsiliinalla ja sen pohjan jätin lasittamatta. Kummasti tuo savustus tekee saveen tiukan, sileän pinnan. Ei ihme että muinoin rakuesineitä on tehty lasittamatta, pelkkää savustusta käyttäen. Saippuakupin lasitin kiiltävällä kuparilla ja siitä tulikin aika bling-bling! Kaikkia sateenkaaren värejä. Harmi vaan, ettei ensi keväänä tätä kurssia kuulemma järjestetä...

13.5.2014


Innostuin ostamaan Mutkutin palasaippuoita Rynttyliisan suosituksesta. Saippua on tähän asti ollutkin ihan mahdoton pesuaine, kun tuo meidän kaivovesi on armottoman kalkkista ja saippua ei siihen yhdistettynä pese mitään vaan tahmaa joka paikan. Syksyllä saimme kellariin ihanan masiinan joka syö pelkkää suolaa ja tuottaa pehmeämpää käyttövettä. Lavuaarit, hanat, kattilat ja kodinkoneet ovat kuluneena talvena pysyneet puhtaina kuin itsestään ja nyt rohkenin siis tehdä kokeiluja saippuan kanssa.

Keittiössä on tuo keskimmäinen kahvisaippua (käsistä parani haavat kertaheitolla kun lopetin tiskiaineella pesun) ja Rosmukalla olen pessyt hiuksiani. Kokeilussa ovat olleet myös vuosia kaapissa haudotut kaupan palasaippuat - noin niinkuin verrokkeina. Arvaatte varmaan etten enää osta teollisia paloja kun saan ne vanhat käytettyä? Nämä käsintehdyt tuoksuvat ja tuntuvat mukavilta, lisäksi ne huuhtoutuvat meidän vedellä paljon paremmin kuin kaupan saippuat. Hiukset huuhtelen pesun jälkeen miedosti happamalla (ripaus sitruunahappoa kousikkaan ja litra vettä päälle) enkä ole tarvinnut ennen niin välttämätöntä hoitoainetta ollenkaan. Aika metkaa!

Olen käyttänyt viime vuodet Urtekramin luomushampoita mutta palashampoo on ihan tervetullutta vaihtelua ja selvästi riittoisampaa kuin nestemäinen. Hieman olen joutunut tihentämään pesuväliä (Urtekramilla pesin kahdesti viikossa, nyt kolmisen kertaa), nähtäväksi jää saanko pidemmällä aikavälillä taas venytettyä pesuvälin takaisin "normaaliin". Tässä välillä olin vailla hyvää shampoota ihan vallan kun meidän kaupoissa nuo valikoimat ovat hieman vaihtelevia ja pesin joitain kertoja lähikaupan tervashampoolla. Hiukset menivät jo seuraavana päivänä pitkin päänahkaa rasvaisen näköisinä ja muistuipa taas mieleeni miksi shampooseen kannattaa vähän panostaa!


Hieman harmaita ompeluksia on tipahdellut koneelta. Ostin tätä meleerattua kangasta Eurokankaan palalaarista ihan Burda-lehden erikoista paitakaavaa varten. Leikatessa ajattelin että pääntie näyttää ankean malliselta mutta tein jostain syystä mallin mukaan ja vähän se nyt ahdistaa. Ihan hauska lopputulos kuitenkin, ylipitkät hihat ja reilu mitta ovat mukavia! Rannekoru on äitienpäivälahjaksi saamani ekaluokkalaisen korutaiteilijan luomus. Kangasta jäi vähän tähteeksi ja surautin meille Mymmelin kanssa melkein samanlaiset rusettipipot, omassani on niskassa pätkä kuminauhaa luontevia ryppyjä tuomassa.




30.4.2014







Pääsiäisen aikaan tuli valloitettua jo toinen uusi retkipaikka tälle keväälle. Mukavasti pyörämatkan päässä ja veden äärellä. Erikoisuutena voisin mainita että käpyjä oli. Paljon. Ja nyt osa niistä matkaa virran vietävänä. Tuskin pääsiäinen ehti mennä kun vappu jo tuli, kylvötöitä tehtiin tänään melkein joka peltotilkulla! Toivottavasti huomiseksi luvattu sade vihdoin tulee ja huuhtoo pölyt pois. Saisivat siemenetkin pontta kasvuunsa.


Kevään mittaan olemme tyttöjen kanssa värkkäilleet keppareita, yhden kullekin. Elman polle syntyi oikeastaan jo talvella, vanhasta villapaidasta. Ompelukone alkaa olla hyvää pataa kymmenvuotiaan kanssa, kun itsekseen hoiteli nuo konesaumat. Minä pistelin korvat ja silmät paikoilleen sekä suljin täyttöaukon. Harjan solmiminen meinasi tällä helposti innostuvalla (ja kyllästyvällä ;) neitokaisella venyä ikuisuusprojektiksi mutta roiman kannustuksen saattelemana sekin saatiin viimein tehtyä.


Hilpalle neuloin pollen perussukkaa muotoillen tummanruskeasta seiskaveikasta koska meillä ei ole parittomia villasukkia (mistä sellaisia saa?). Harjan solmiminen oli tässä mukava puuha ekaluokkalaiselle, muuten tuo tyytyi kyselemään tunnin välein koska taas tekisin hevosta seuraavan kerran.



Ja viimeiseksi oma suosikkini, Mymmelin sirkuspolle. Tuli ihan viimeisen päälle omistajansa näköinen otus! Kullanhohtoisesta kirppispöytäliinasta suullisen kepparin nettikaavalla, ilman saumanvaroja. Juuri sopiva metrin mittaiselle nelivuotiaalle. Melkoinen heppatyttö tuo on vaikka itse sanonkin. Laukka on myös oikean ponin kanssa aina se paras ja odotetuin askellaji, kypärä silmillä ja suu messingillä!