28.9.2014


 

Lämmin syyskuu jatkoi kauniisti kesää ainakin täällä! Oma omppusato oli heikonlainen mutta muualta on herkkuomppuja ja hillottavaa kannettu senkin edestä. Kanat ovat saaneet talvikopperonsa sähköineen päivineen ja navetta ikkunansa, enää pitäisi upottaa routaeristeitä, siirrellä hirsiä pihalla ees taas ja villoittaa navetan vinttiä ennen talven tuloa.






Kesäkuun puolivälissä kuoriutuneesta tipusta on kasvanut ketterä kukkopoika, jolle toivottavasti saamme pian kokeneempaa rouvaseuraa. Keväällä aloitettu taisto kalkkijalkapunkkia vastaan ei ole vieläkään ohi, ennen muuttoa talvikanalaan hoidimme koko parven jalat kahdesti (ivomec sekoitettuna parafiiniöljyyn suhteessa 1/10) viikon välein, nähtäväksi jää talttuuko loinen tällä vai jatkammeko öttiäisten tuhoamista edelleen. Paksuja kalkkikerrostumia ei kesän aikana ole onneksi kenenkään koipiin enää ilmaantunut.


 





Kirpparilta ostettu kynttilänjalka sai mattamustaa sprayta niskaansa ja pääsi "hopea"tarjottimelle kilokynttilöiden kaveriksi. Kynttilät ovat kyllä aika olennainen osa syksyä, onneksi talossa on miesväkeä joka huolehtii niiden sytyttelystä. Mymmelin kanssa ostostelimme rautakaupan alehyllystä pussillisen tulppaanin sipuleita, peukut pystyyn että keväällä saamme edes muutaman kukkasen tuonne portin pieleen! Keijunmekko ja villiviini ovat jo parhaissa ruskaväreissään.



Eteisen liukuoven päälle laitettiin kuin laitettiinkin lista (oho, joku homma kerralla loppuun asti!). Kuvasta vasta hoksasin että tuo puukko oven pielessä näyttää aika koomiselta, kyllä meille oikeasti ovat vieraat ihan tervetulleita. :)

Pelkkää kinttua ja koipea kasvavat neitokaisemme tarvitsisivat seuraavaksi lisää kotihousuja. Aloitin hommaa apilafroteella, eikä tuolta kätköistä montaa riittävän isoa housupalaa 140-senttiselle enää löydykään. Onneksi kotivaatteissa ei olla kranttuja kuosien suhteen, sen verran ovat vanhempiinsa tulleet että mukavuus on se ykkösasia.

7.9.2014



Tällaista tänne. Koko kesän ankarassa vastatuulessa seilannut navettaremontti näyttää nyt jo toiveikkaammalta, välipohjaa pääsemme villoittamaan ensi viikolla kun kattourakoitsija sai hommansa valmiiksi. Ikkunat ja ovetkin ovat kuulemma valmiina ja pian matkalla kotiin.

Kurahuoneeseen löytyi sopiva ovi paikallisesta supermarketista, kerrankin olimme oikeaan aikaan oikeassa paikassa! Lopputulosta on luvassa kunhan se viimeinen peitelista löytyy jostakin ja loikkaa paikalleen oven päälle.




 


 Eilen vietin lasten kanssa aamupäivän perinteisillä puutarhakirppiksillä. Enimmäkseen istuskelimme erään opettajaihmisen takapihalla kahvikupposen ja mehulasien äärellä, lapset saivat puuhastella rannekorujen parissa ja minä ihailin pihaa. Pihlajanmarjakattokruunu oli laitettava heti alulle kun kotiin päästiin.


 Paikallisen lankakaupan alesta vuosia sitten kotiuttamani kahdeksan kerää Silkegarnia muuttuivat hitaasti mutta varmasti pehmeäksi arkitakiksi. Jouduin lopulta tilaamaan nettikaupasta vielä kaksi lisäkerää joilla takki valmistuikin mukavasti, nyt on sitten melkein täysinäinen kerä ylimääräistä jäljellä... Ja ommeltavat nepparit joudun vielä ostamaan takin liepeisiin, lepattavat lärpäkkeet eivät tunnu mukavilta! Takin alkuperäinen ohje on Caramel, minä en kyllä muistanut enää raglanlisäysten jälkeen ohjeen olemassaoloa mutta sinne päin taisi tulla ilmankin.



17.8.2014



Muistan kuinka tänne muuttaessa unelmoin ulkosaunasta, enkä vähiten siksi että sisäsaunasta saisi sijaintinsa ansiosta aika mainion kuraeteisen. Kahdeksan vuoden pehmitys tuotti tulosta ja aloimme olla kevätpuolella kaikki tasapuolisen kyllästyneitä pukuhuoneen ja pesuhuoneen vaateahtauteen. Viime viikolla varovasti aloittelin lasten kanssa ja niinhän siinä sitten kävi että kohta oli innokas isäntä sahan kanssa seinästä läpi! :)




 


Sivutuotteena saimme kahdentoista metrin näkymät poikki talon, itäsiiven perältä läntisimmälle ikkunaseinälle. Haaveissa on vielä rakennella liukuovi uuteen oviaukkoon, jos paikalliseen rautakauppaan tilatut kiskot ensi viikolla saadaan kotiutettua. Saunaa meillä ei nyt toistaiseksi ole ollenkaan mutta ehkä joskus vielä saamme sellaisen! Kuulemma ne jossain etelän mailla elelevät vallan ilman löylyhuoneita...

 

 


 Tuli siinä saunaa järjestellessä käyttöä hyvin marinoidulle hyllylevylle, harjan varrelle ja lehmänketjuille sekä tietysti se pakollinen Ikea-reissu jotta joka lapselle löytyy oma kinnaskorinsa. Arvaatte varmaan että sisäinen organisaattorini hihkuu iloissaan kaikkien näiden tyhjien hyllyjen äärellä. Tervetuloa vaan syksy ja rapaiset haalarit! Samaan naulakko-osastoon saa mennä tämä paimenlangasta vääntämäni tekstikokeilu, aika hauskaa oli ja Hilu sai mieleisensä naulakon kepparivarusteilleen. Lenkillä näin toissapäivänä postilaatikkoon väännetyn postitorven kuvan samalla idealla. Mitäpä rautalangasta ei voisi tehdä?

 




Kyllä kannatti kutsua kesävieraita - sain talvella alkamani mattoprojektin samassa innostuksen puuskassa valmiiksi. Lyhensin siis olympialaisten aikaan kolme ikivanhaa räsymattoa ehjät osat säästäen ja ompelin ne trikookuteella toisiinsa kiinni. Päädyt kanttasin Ikean vahvalla puuvillakankaalla eikä kanttien ompelu alkanut sujua ennen kuin raahasin koko työn ulkoterassille auringonvaloon. Matosta tulikin aika suuri, noin 2x3m enkä aloittaessa tainnut ihan sisäistää että käsin ommeltavaa saumaa olisi se rapiat 8m. Onneksi! Sainpahan yläkerran aulaan mieleiseni maton (samasta kohtaa vintin lattialta nämä matot pelastettiin ennen rakentamista) ja Tiiran mamman kauniit kudonnaiset pääsivät vielä jatkoajalle.

3.8.2014









Hetken mielijohteesta poikkesimme eilen suolaisen veden rannalle - kuka tunnistaa paikan? Ja erityiset terveiset sinulle joka tunnistit meidät, kyllä vain olimme siellä! Menomatkalla kurkisteltiin korsuun ja kipiteltiin juoksuhaudoissa Rintamamuseolla joka oli ihanasti aivan samassa kuosissa kuin viimeksi viisitoista vuotta sitten siellä käydessäni.

Paikallisessa rautakaupassa on myyty kesän hittipeliä, joka vaikutti hauskalta mutta lähemmin tarkasteltuna kovin pahviselta - en ole ihan varma haluanko tuoda suuria pelialustoja aina yöksi sisälle kosteutta pakoon? Terassin katoksesta jäi sopivasti muutama metri maalattua lautaa ja se taipui äkkiä pelilaudoiksi, pelivälineinä toimivien kaurapussien valmistus vei varmasti tässä projektissa enemmän aikaa. Kätevämpi emäntä olisi tietysti täyttänyt pussit hiekalla, nähtäväksi jää muistammeko pitää nuo sateensuojassa vai alkavatko itää...



Tiiliskivi pitelee alustaa sopivassa heittoasennossa. Mikään kevyt ja kompakti tämä ei ole mutta mahtuu sentään maitokärryyn ja toivon mukaan kestää ehjänä vähän mdf-versiota kauemmin. Viikon päästä pelillä on edessä tositesti kun saamme puoli sukua kylään samana päivänä, tuskin maltan odottaa! Sitä ennen pitää muistaa kirjoittaa vielä peliohjeet paperille.