10.2.2015


Pataleipä on viimein kotiutunut meillekin, helppoa arjen luksusta ja aineita vaihtamalla jokainen paistokerta on yllätys! Suolan määrää vähensin ohjeesta ja tykkään sekoittaa taikinaan ainakin kaurahiutaleita sekä spelttijauhoja. Tähän leipään tulee täydellinen kuori kaupantekijäisinä.



Kanalan viimeistely on edennyt turhamaisuuteen asti, ulkoseinät laudoitettiin ja seinälle laitettiin hylly (mitähän tuohon hyllylle keksisin munakorin lisäksi?). Keramiikassa askartelin punasavesta kukon johon sulatin vielä lasia koristukseksi. Eipähän jää hiljaisen hetken sattuessa epäselväksi kuka oven takana asuu. Peltipurkki sai ylleen spraymaalia ja jonkun aikakauslehden välissä tuli syksyllä hauskoja etikettejä.


Munantuotantoa saisi olla enemmänkin ja päätin hankkia pikkukukollemme pari vaimonpuolta. Tulin omissa tutkimuksissani siihen tulokseen että maatiaisemme ovat Alhon kantaa ja samaa sorttia edustavat nämä uudetkin pikkurouvat. Ruokakupilla Kaneli, oikealla Helmi. Kesän korvalla toivottavasti nämä marraskuiset nuorikotkin alkavat munia.

 
 

Tässä vielä oikealla oma joulutipumme Lantti, eikös hän olekin aivan selvästi kana? Ainakin valkoisen emon väritys toistuu aika tarkasti.


Kummityttönen täyttää kohtsillään kaksi vuotta ja sai lahjaksi vuosi sitten ommellun koiramekon, tuli ihan pikkuisen tehtyä silloin kasvunvaraa... Yhteissynttärijuhlia vietettiin meillä Mymmelin toiveesta herkutellen kaikella vaaleanpunaisella, kaulin elämäni ensimmäiset sokerikuorrutteet ja värjäsin voileipäkakun puolivahingossa punajuurella. Loppujen lopuksi sekin vahinko vaikutti ihan harkitulta.



Hip hei, siinä ne ovat. Siskon joulusukat! Kolmea erisävyistä seiskaveikkaa yhdistettynä, ohje Novitan sukkalehdestä. Kaikki langat olen värjännyt muutama vuosi sitten lupiinilla. Enkä malta olla vielä vilauttamatta tätä parin kilon kissaenergiaa joka hyökkäsi meille kolme viikkoa sitten. Vallattomat siskokset joista toinen osoittautuikin pojaksi... Pikimusta Piki ja Maikki-mies maitoparta. Nelivuotias vanha herramme meinaa välillä kyllästyä pentujen touhotukseen mutta muuten näiden karvakaverien kotiutuminen on sujunut mallikkaasti.


16.1.2015


Tervehdys talvikanalasta! Linnut (yhteensä 5 aikuista, kesäinen pikkukukko ei välittänyt tulla kuviin) ovat viettäneetä tässä kuuden neliön yksiössään kolme kuukautta ja aika mukavasti ovat pärjäilleet. Kirjahyllypesät on otettu käyttöön, orsillakin keikutaan mutta yöksi kaikki ahtautuvat mielellään tuonne vihreän hyllyn päälle ripirinnan.

Tapanina kuoriutunut sekarotuinen tipu (valkoisten Sussex-rouvien jälkeläinen) touhuaa tarmokkaana muiden joukossa ja ottaa lentospurtteja jo ylimmältä orrelta kanalan vastapäiseen nurkkaan. Penni on jälleen elementissään oikea kanaemo, kenenkään on turha yrittää tipun lähettyville.

Kalkkijalkapunkkiongelma (wau, mikä sana!) on pysynyt hallinnassa syksyisten kahden hoitokerran jälkeen mutta ihan kokonaan punkin jäljet eivät ole lintujen jaloista kadonneet. Keväällä taitaa olla edessä taas uusi lääkintäkierros. 

 

 Hankimme syksyllä lämpölampun, pienen juoma-automaatin sekä peltisen rehuautomaatin ja jokainen on osoittanut tarpeellisuutensa käytössä. Peltipömpelissä on tarjolla kauraa (munitusrehu laitetaan päivittäin ruokakuppiin koska se hieman paakkuuntuessaan tukkii automaattia). Lisäksi askartelin syksyllä keramiikassa kaatumattoman sorakupin  joka pysyykin pystyssä toisin kuin aiemmat kipposet. Syksyn hankintoihin kuului myös gritti (kiven ja simpukkarouheen sekoitus). Kesäajan kanat saivat syödä soraa ulkona ja sitä kannettiin aluksi sisällekin. Valkoisten rouvien pulmana oli kuitenkin jatkuvasti vetelät ulosteet, jotka kiinteytyivät selvästi vasta kun sora vaihdettiin grittiin. Kupukivillä on ilmeisen tärkeä rooli ruuansulatuksessa, ja ahkerasti leidit tyhjentävätkin kipon miltei päivittäin.. Talvipäivien iloksi nakkelen välillä ruokintapöydälle heinää, joka katoaa parempiin suihin alta aikayksikön ja aiheuttaa myös parvessa joka kerta ihastunutta pulputusta.

Munatilanne on tällä erää aika heikko, Penni alkaa munia taas toivottavasti kuukauden päästä tipun vartuttua. Valkoiset rouvat pitivät joulun alla munintatauon ja sulkasadon, joulun aikaan saimme parin viikon ajan munia mutta nyt on taas kaksi viikkoa ollut munarintamalla aivan hiljaista. Pidetään peukut pystyssä että tipusta kasvaa munija, muuten meillä on jo kaksi ylimääräistä kukkoa! Toisaalta se lähiliha-näkökulma oli mielessä jo kanoja harkittaessa, ja henkisesti olemme valmistautuneet mahdollisiin teurastuksiin. Ei se ihan houkuttelevin vaihtoehto silti ole kun kuitenkin noihin tirppohin tulee kiinnyttyä tahtomattaan...


3.1.2015


Leppoisaa vuoden alkua! Täällä on sellainen koiranilma että voin hyvällä omallatunnolla viettää hetken virtuaalitodellisuudessa. Joulu meni lupsakasti mutta äkkiä kotona. Uudenvuodenjuhlissa taas oli ihanasti sutinaa kuuden aikuisen ja tenavatusinan kesken.







Joulun alla iski armoton sienifiilis, niitä sitten värkkäilin sekä kotona että keramiikassa. Siskon joulusukat taas ovat edelleen kesken. Tuleekohan niistä sittenkin pääsiäislahja? Joulu oli kaikkiaan jotenkin erikoinen tänä vuonna. Tein ennakkoon kaiken mitä olin suunnitellut, mikään ei lässähtänyt eikä kärähtänyt. Keittiössä oli suorastaan omituisen hiljaista eikä kukaan roikkunut lahkeessa!

Iltapuhteina lueskelin kaksi käteen saman tuntuista mutta sisällöltään aika erilaista kirjaa, mielenkiintoisia kumpikin. Laukaisu oli aika huikea yhden illan elämys. Suosittelen lämpimästi, ei vie juurikaan aikaa mutta antaa paljon ajateltavaa.





Uuden vuoden traditioihin meillä kuuluu myös kuusen polttaminen, tyttöjä se ei juuri hätkähdytä mutta poikaset ovat itsekin aivan liekeissä oksien rätinästä. Tämänvuotinen puu sai kunnian palaa pönttöuunissa. Eilen tein lopulta hartaasti suunnitellun 2-vuotislahjan kummipojalle, ei se ihan syntymäpäiväksi perille ehdi mutta melkein. Kirjaimet leikkasin nahasta, se toi vähän tuoksua ja sormituntumaa tavallisiin hernepusseihin. Toivottavasti pääsemme vielä moikkaamaan synttäripoikaa ihan oikeastikin lähiviikkoina. Ylihuomenna olisi tässä taloudessa historian ensimmäiset pyjamapirskeet, siispä seuraavaksi nallekakkua ja kasvonaamioita kohti!



14.12.2014




Pääsin syksyllä käymään Nosh-kutsuilla ja sieltä oli pakko hankkia kamerakangasta, 90cm täsmäpala omaan tunikaan. Trikoo oli tosi ohkaista laatua, toivottavasti koneen neulat olivat ehjiä! Toinen täsmäompelus valmistui Hilpalle, olipahan likalla onnellinen ilme kasvoillaan kun sai sopivat ja istuvat housut. Eihän se lapsi ole väärän mallinen mutta valmishousut useimmiten ovat. Mitat menivät näissä niin, että leveys koosta 128 ja pituus 140cm mukaan. Lisäksi vielä reilut resorit lahkeisiin niin uppoavat sovinnolla talvisaappaisiin. Oravan kuva taitaa olla jostain vanhasta Ottobresta?



Kotona on ajateltu tänä vuonna jouluisia ajatuksia ihan hissuksiin ja nautiskellen, koottu Mymmelin kanssa joulupiha pianon päälle ja ripautettu kuusiaidan kärkiä kynttelikköön. Kuopusmiehen syöminen on tämän koristeen myötä meinannut vallan jäädä kun pöydän päällä riippuu "PUU". Onhan se aika omituista, vaan miltä mahtaa naama näyttää viikon päästä kun iso kuusi tulee sisälle?

Isommat tytöt ovat kovasti innostuneet joulumuistamisista. Pikkusisaruksille on jo hankittu pienet paketit ja koulukavereille ynnä koulun pikkujoulupakettiin askartelimme lumiukkosoppaa. Tämä lahja ei ainakaan jää nurkkiin ajelehtimaan.


 Johkaannuin perjantaina paikalliseen rautakauppaan kun olin näitä pikku naisia ostosmatkalta noutamassa. Siellä kakkukahvinjuojia väistellessäni löysin pienen muovimattorullan joka sopi just eikä melkein vessan lattiaan. Maton uusinta on ollut agendalla vaatimattomat kuusi vuotta (ompa siitä vessarempasta jo aikaa!) ja samalla oli kurkisteltava vähän lastulevyjen alle. Elintasosiipemme on aika raikas paikka talvisaikaan eikä ihme, lattian alta on osa eristeistä hävinnyt kokonaan. Tilalla oli mustia papanoita, eli jäljet taitavat johtaa hiirenpesälle... Koko komeus paketoitiin nyt kuitenkin kun vessa piti saada takaisin käyttöön, mukava tietää että siellä sitä puuhasteltavaa riittää jos tylsyys joskus yllättää. Tämän ainoan ja parhaan vessamme lattian pinta-ala on sopivat 1,5 neliömetriä. Huvittuneina laskimme kuinka monesta osasta se oli koottu... 7 pientä ja vielä pienempää levynpalaa limittäin, ei ole tainnut rakennuksesta paljon hukkapaloja syntyä!




1.12.2014




 

Tervehdys työväenopiston himmelikurssilta! Mukavaa puuhaa tuo olkien ompelu, eikä ollenkaan niin hankalaa kuin odotin. Tarvikkeet näihin tekeleisiini kustansivat alle viisi euroa, käytimme ihan askartelukaupan pussiolkia. Pellon laidalta voisi löytää vaikka mitä jännittäviä kaisloja tai osmankäämejä, pitää katsella vastedes ojanpenkkoja uusin silmin! Paksummista korsista voisi tehdä vaikka ulkohimmelin... Antoisaa adventinaikaa ja joulukuun ensimmäistä päivää teille!


12.11.2014


Piparkakkukausi on käynnistynyt! Isänpäivänä syötiin traktoreita, laivoja ja taisi siinä jokunen sydänkin seassa mennä. Kun säätkään eivät oikein suosineet, on sohvannurkkaa ja kirjaston saranoita kuluteltu viime aikoina ihan urakalla. Elämäni ensimmäinen Jännäri kahlattuna, ei onneksi pelottanut liikaa. Juuri nyt on yöpöydällä Hietakehto. Halkaisukirvesmiestä en voinut sängyssä lukeakaan kun lapset olisivat heränneet tyrskintääni takuuvarmasti.



 Eilen lähdin parantelemaan päänsärkyä ja etsimään kuopuksen kadonneita päiväunia tuolta lähimmästä taajamasta. Löytyihän ne unet, sekä lisäksi paperinkeräyspömpelin takaa tällainen kevyesti kostunut säilytysjakkara. Vikaa ei silmääni sattunut etsimälläkään (no, valkoisessa kankaassa oli pari mustaa viirua) joten nakkasin "roskan" uinailevan lapsen syliin rattaisiin ja kirmasin suu korvissa kotiin. Päänsärky ei sentään mihinkään kadonnut mutta lääkkeen voimin värkkäilin säilyttimen illalla toimintakuntoon. Yhdestä kauluspaidasta tuli sopivasti uusi sisäkangas ja toisesta päällinen. Olohuoneen suuri lelukori sai uuden osoitteen yläkerrasta ja romppeet majailevat nyt täällä, istuimia meillä koskaan tunnu olevan liikaa. Tulipahan hyvä mieli! Siinä sivussa valmistui tietysti taas läjä suojia kepparien jalkoihin ja loimitilauksiakin otettiin vastaan useampia. Ompelupaikka olisi kait syytä laittaa jo lopullisesti kuntoon.




28.10.2014




Eskaripoikanen sai kutsun kammottaviin lastenjuhliin ja olisi suunnannut oitis vaateostoksille lelukauppaan. Onneksi ennätin väliin ja saimme lopulta kumpikin askarrella lauantaiaamun ratoksi valkoisen maalin kanssa! Kaapista löytyi vanha musta poolopaita johon syntyi Emon peittovärillä aika hirveä luuranko, poikasen mielestä ne ainoat mustat farkutkin olisi pitänyt saada koristella... Housut jäivät tällä kertaa mustiksi mutta yritimme paikata tilannetta naaman valkaisulla. Pari punaista arpea ja hämähäkki kelpasivat hyvin vaikka juhlissa jollain oli kuulemma hienompiakin haavoja. Taidan olla edelleen aika ulalla näistä pikkumiesten karmivista mielihaluista.



Tunnetusti hyvän keskittymiskyvyn omaavana tuhertajana jätin vallan havainnoimatta että pikkuveli kukkapöksy oli sillä välin oppinut käyttämään saksia. Joukossamme on jälleen uusi, täysin oppinut silppuri!