12.11.2014


Piparkakkukausi on käynnistynyt! Isänpäivänä syötiin traktoreita, laivoja ja taisi siinä jokunen sydänkin seassa mennä. Kun säätkään eivät oikein suosineet, on sohvannurkkaa ja kirjaston saranoita kuluteltu viime aikoina ihan urakalla. Elämäni ensimmäinen Jännäri kahlattuna, ei onneksi pelottanut liikaa. Juuri nyt on yöpöydällä Hietakehto. Halkaisukirvesmiestä en voinut sängyssä lukeakaan kun lapset olisivat heränneet tyrskintääni takuuvarmasti.



 Eilen lähdin parantelemaan päänsärkyä ja etsimään kuopuksen kadonneita päiväunia tuolta lähimmästä taajamasta. Löytyihän ne unet, sekä lisäksi paperinkeräyspömpelin takaa tällainen kevyesti kostunut säilytysjakkara. Vikaa ei silmääni sattunut etsimälläkään (no, valkoisessa kankaassa oli pari mustaa viirua) joten nakkasin "roskan" uinailevan lapsen syliin rattaisiin ja kirmasin suu korvissa kotiin. Päänsärky ei sentään mihinkään kadonnut mutta lääkkeen voimin värkkäilin säilyttimen illalla toimintakuntoon. Yhdestä kauluspaidasta tuli sopivasti uusi sisäkangas ja toisesta päällinen. Olohuoneen suuri lelukori sai uuden osoitteen yläkerrasta ja romppeet majailevat nyt täällä, istuimia meillä koskaan tunnu olevan liikaa. Tulipahan hyvä mieli! Siinä sivussa valmistui tietysti taas läjä suojia kepparien jalkoihin ja loimitilauksiakin otettiin vastaan useampia. Ompelupaikka olisi kait syytä laittaa jo lopullisesti kuntoon.




28.10.2014




Eskaripoikanen sai kutsun kammottaviin lastenjuhliin ja olisi suunnannut oitis vaateostoksille lelukauppaan. Onneksi ennätin väliin ja saimme lopulta kumpikin askarrella lauantaiaamun ratoksi valkoisen maalin kanssa! Kaapista löytyi vanha musta poolopaita johon syntyi Emon peittovärillä aika hirveä luuranko, poikasen mielestä ne ainoat mustat farkutkin olisi pitänyt saada koristella... Housut jäivät tällä kertaa mustiksi mutta yritimme paikata tilannetta naaman valkaisulla. Pari punaista arpea ja hämähäkki kelpasivat hyvin vaikka juhlissa jollain oli kuulemma hienompiakin haavoja. Taidan olla edelleen aika ulalla näistä pikkumiesten karmivista mielihaluista.



Tunnetusti hyvän keskittymiskyvyn omaavana tuhertajana jätin vallan havainnoimatta että pikkuveli kukkapöksy oli sillä välin oppinut käyttämään saksia. Joukossamme on jälleen uusi, täysin oppinut silppuri!



7.10.2014


 Perheen pieninkin on tullut siihen ikään, ettei aamu oikein käynnisty ilman sanomalehteä. Onneksi hesarissa riittää osia jaettavaksi! Meidän aamiaskattaukseen kuuluvat ainoastaan puurokupit jotta lehti mahtuu vapaasti kiertämään ja hauskimmat sarjakuvat voi sillä sekunnilla näyttää myös vieruskaverille. Lauantaina juhlimme kaksivuotiasta, joka nautti huomiosta täysin siemauksin!

Kakun kokosin junan muotoon laudanpätkien päälle, kahdesta kääretortusta. Aika helppo toteuttaa ja samalla hauska pöytäkoriste, käytettävyyskin oli minusta parempaa luokkaa kuin pyöreissä kakuissa. Tällaisesta saa myös oikeasti pieniä santsipaloja.



 

Tuoreen kaksivuotiaan rakkain tappelukaveri taitaa olla tuo vikkelämpi, näppärämpi ja sangen avulias isosisko. Tänäänkin juoksi suoraa päätä halaamaan kun joutuivat olemaan pari tuntia erossa toisistaan. Päiväkerhoon pikkuveli marssisi aina mieliisti mukaan, onneksi ensi viikolla seurakunta antaa mahdollisuuden päästä siitäkin ilosta osalliseksi.

Eskaripoikanen alkoi kesän mittaan haaveilla omasta huoneesta, tähän asti ovat nukkuneet kaikki kolme pienintä ihan näköetäisyydellä meistä. Sopu on antanut sijaa pikkuruiseen lastenhuoneeseen viimeiset kahdeksan vuotta mutta nyt siellä onkin enää kaksi asukasta (ja ruhtinaalliset tilat kunhan pinnasänky saadaan siirrettyä varastoon).

Teimme viime viikolla yläkertaan kevyen väliseinän, kun saimme sukulaisilta näin kauniita vanhoja ikkunoita! Kiitos vielä kerran niistä, ratkaisivat tässä samalla aulan valaistusongelmia. Toiset kaksi ruutua jäivät vielä jemmaan odottamaan sopivaa kohdetta. Aulatilan puolelle askartelin Mymmelin kanssa kirjansivutapetin ja tuohon ikkunoiden alle olisi määrä saada pikapuoliin jonkinlainen ompelupöytä.



Päätyhuoneen puolelle sai asukas itse valita tapetin ja voitte arvata kuka hihkui riemusta kun valinta osui Tapettitalon pöllöihin. Toisena vaihtoehtona olisi ollut sarjakuva-aihe (mikään perinteisistä lastentapeteista ei, kumma kyllä, poikasta innostanut). Ehkä niitä sarjakuvia liimataan päälle sitten muutaman vuoden kuluttua... Yksi rulla riitti hyvin ja liisterinä käytimme näissäkin tapiseerauksissa jo aiemmin hyväksi havaittua vehnäjauhokiisseliä. Helppo, halpa, saa vaikka maistella ja ylijäämät voi heittää kompostiin. Lapset tykkäsivät erityisesti kirjan sivujen liisteröinnistä, pöllöjen kimppuun en heitä sentään päästänyt.


No joo, listat puuttuu vielä. Ja valkoinen seinämaali ikkunoiden välipuussa näyttää kaamealta, auttaisikohan teellä sively?

28.9.2014


 

Lämmin syyskuu jatkoi kauniisti kesää ainakin täällä! Oma omppusato oli heikonlainen mutta muualta on herkkuomppuja ja hillottavaa kannettu senkin edestä. Kanat ovat saaneet talvikopperonsa sähköineen päivineen ja navetta ikkunansa, enää pitäisi upottaa routaeristeitä, siirrellä hirsiä pihalla ees taas ja villoittaa navetan vinttiä ennen talven tuloa.






Kesäkuun puolivälissä kuoriutuneesta tipusta on kasvanut ketterä kukkopoika, jolle toivottavasti saamme pian kokeneempaa rouvaseuraa. Keväällä aloitettu taisto kalkkijalkapunkkia vastaan ei ole vieläkään ohi, ennen muuttoa talvikanalaan hoidimme koko parven jalat kahdesti (ivomec sekoitettuna parafiiniöljyyn suhteessa 1/10) viikon välein, nähtäväksi jää talttuuko loinen tällä vai jatkammeko öttiäisten tuhoamista edelleen. Paksuja kalkkikerrostumia ei kesän aikana ole onneksi kenenkään koipiin enää ilmaantunut.


 





Kirpparilta ostettu kynttilänjalka sai mattamustaa sprayta niskaansa ja pääsi "hopea"tarjottimelle kilokynttilöiden kaveriksi. Kynttilät ovat kyllä aika olennainen osa syksyä, onneksi talossa on miesväkeä joka huolehtii niiden sytyttelystä. Mymmelin kanssa ostostelimme rautakaupan alehyllystä pussillisen tulppaanin sipuleita, peukut pystyyn että keväällä saamme edes muutaman kukkasen tuonne portin pieleen! Keijunmekko ja villiviini ovat jo parhaissa ruskaväreissään.



Eteisen liukuoven päälle laitettiin kuin laitettiinkin lista (oho, joku homma kerralla loppuun asti!). Kuvasta vasta hoksasin että tuo puukko oven pielessä näyttää aika koomiselta, kyllä meille oikeasti ovat vieraat ihan tervetulleita. :)

Pelkkää kinttua ja koipea kasvavat neitokaisemme tarvitsisivat seuraavaksi lisää kotihousuja. Aloitin hommaa apilafroteella, eikä tuolta kätköistä montaa riittävän isoa housupalaa 140-senttiselle enää löydykään. Onneksi kotivaatteissa ei olla kranttuja kuosien suhteen, sen verran ovat vanhempiinsa tulleet että mukavuus on se ykkösasia.

7.9.2014



Tällaista tänne. Koko kesän ankarassa vastatuulessa seilannut navettaremontti näyttää nyt jo toiveikkaammalta, välipohjaa pääsemme villoittamaan ensi viikolla kun kattourakoitsija sai hommansa valmiiksi. Ikkunat ja ovetkin ovat kuulemma valmiina ja pian matkalla kotiin.

Kurahuoneeseen löytyi sopiva ovi paikallisesta supermarketista, kerrankin olimme oikeaan aikaan oikeassa paikassa! Lopputulosta on luvassa kunhan se viimeinen peitelista löytyy jostakin ja loikkaa paikalleen oven päälle.




 


 Eilen vietin lasten kanssa aamupäivän perinteisillä puutarhakirppiksillä. Enimmäkseen istuskelimme erään opettajaihmisen takapihalla kahvikupposen ja mehulasien äärellä, lapset saivat puuhastella rannekorujen parissa ja minä ihailin pihaa. Pihlajanmarjakattokruunu oli laitettava heti alulle kun kotiin päästiin.


 Paikallisen lankakaupan alesta vuosia sitten kotiuttamani kahdeksan kerää Silkegarnia muuttuivat hitaasti mutta varmasti pehmeäksi arkitakiksi. Jouduin lopulta tilaamaan nettikaupasta vielä kaksi lisäkerää joilla takki valmistuikin mukavasti, nyt on sitten melkein täysinäinen kerä ylimääräistä jäljellä... Ja ommeltavat nepparit joudun vielä ostamaan takin liepeisiin, lepattavat lärpäkkeet eivät tunnu mukavilta! Takin alkuperäinen ohje on Caramel, minä en kyllä muistanut enää raglanlisäysten jälkeen ohjeen olemassaoloa mutta sinne päin taisi tulla ilmankin.