Ihmisellä ei voi olla liikaa emaliastioita, eihän? Siivilä euron ja kulho kaksi. Kesän tuhrima keittiö hetkessä raikkaammaksi.

Rautakauppaa kävin kannattamassa myös kun piti saada mustaa vahapintaa saunajakkaroihin. Loistivat niin kirkkaina tuolla nokisilla lauteilla. Eipä häikäise enää. Samalla liikahti pari muutakin istuinta ehostusasemalle maalattaviksi. Jonkunlainen jakkaraviikko taitaa olla käsillä, eilen nimittäin toin yhden uudenkin istuimenkin kotiin. Kahdella eurolla aika täydellisen ihana. Sokerileipuri ei vielä vakuuttunut tämän hienoudesta mutta eiköhän se aika tee tässäkin tehtävänsä.

Pakko jakaa vielä viikon kirjavinkki, Rintamamiestalot: Rakentajien muistikuvia (Mäki Tarja, Penttilä Hannu, Koskenvesa Anssi"). Kiintoisia tarinoita kirjan täydeltä! Kaunista katseltavaa ja rakennusvinkkejä löytyy myös kirjasta Kuistit ja verannat (Hans Martensson, Teppo Korhonen). Leppoisaa viikonloppua, meillä makoillaan radion äärellä.

Lämmityskausi on viittä vaille loppu (hip huraa!) ja uunin pankolle mahtuu muutakin kuin puutavaraa. Siitä seurasi pienimuotoinen rymsteerausviikko. Ihailen aina niitä jotka rakentavat talon tyhjästä tai remontoivat asumatta ensin, lähinnä sitä kuinka tällaiset tyypit kykenevät kuvittelemaan kaiken valmiiksi päässään. Sitten vaan hihat heilumaan ja homma on kohta valmis. Meillä kesti vaivaiset viisi vuotta keittiön peruskorjauksesta löytää sopiva materiaali kaappien välitilaan. Samoilla pölyillä toteutettiin muutama muukin unelma: vetolaatikoita (monta!), lisää liikkumatilaa ja ruokailutila etuolkkarin puolelle. Laatikostot runkoineen löytyivät pilkkahintaan käytettyinä, ne naamioitiin pian paneeleilla ja sahattiin entisestä pöydän kannesta sopiva taso. Seuraavana päivänä samanlaista paneelia piti saada välitilan peitoksi ja sitten tietysti ne punaiset kaapinovet alkoivat riidellä vihreän rinnalla. Nyt alkaa olla harmonisempaa, enää puuttuu osa vetimistä.

Kirpparilta kotiutuivat unelmieni jätskikulhot, saa hihkaista jos joku tunnistaa tai muistaa nähneensä tällaisia. Kukkamulta taas on kroonisesti loppu, taitaa olla edessä pakollinen multareissu Muuli koukussa rautakaupan markkinapäiville.

Parhaalle pöksynkuluttajalle on ommeltava jatkuvasti lisää kotihousuja, tämä on nyt sellaista vanhaa teryleeniä että ihmettelen jos saa kulutettua polvet puhki. Samanlaisia tuli samalla vaivalla kahdet ja pääsen taas välillä parsimaan niitä muita joissa onkin reikää reiän vieressä. Ottobren mainio Saimi näissä kaavana, 116cm leveys ja pituutta noin 125 -senttiselle. Itselleni neuloin 80g painavan merinomyssyn sekalaisista langoista, enkä toki tunustaudu pessimistiksi vaan ennakoin jo syksyn kylmiä. Ohjeen mukaelin Rikke -hatusta.

Luu ei suinkaan ole hatun somiste vaan Ravelry-retken aiheuttamaa virkkuupakotusta. Nyt pitää saada tällaiset sukulaisten pikkukoirille (viis omistajien mielipiteistä). Löytyisiköhän kissalle silakka-amigurumia?

Huomenna juhlitaan pikkuserkkua ja tämä Jaanan Elmalle neuloma pumpulimekko palvelee uudenveroisena jo kolmatta käyttäjäänsä. Kyllä käsityö kannattaa!

Elipä vuonna 1946 evakkoperhe, yksi tuhansien muiden joukossa. Vailla maallista omaisuuttaan, vieraina ensimmäisessä sijoituspaikassaan nykyisen Nurmijärven kunnan alueella. Tilapäisen majapaikan emäntä tunsi suurta myötätuntoa kotinsa menettäneitä kohtaan ja hankki hyvää hyvyyttään soppakulhon sekä puoli tusinaa kahvikuppeja. Äkkiä alkaneen uuden elämänvaihen ensimmäiset astiat. Maapaikkakin löytyi sittemmin ja vuonna 1947 oli jo oma, uusi tupa pystyssä. Kahvikupit palvelivat aikansa ja särkyivät kuka missäkin mutta soppakulho pakattiin aikanaan nuorimman tyttären muuttokuormaan.

Viime torstaina kaunokainen palasi kotiin. En tiedä onko hän Arabiaa tai mitä lie mutta minua liikutti jotenkin tuo muistamattoman isotädin huoli kulhon kohtalosta. Ettei vaan johkaannu teille tietymättömille. Taidan nostaa sen varmuuden vuoksi korkeimman kaapin päälle, jatkamaan tarinaansa seuraavatkin 70 vuotta. Mukavaa olisi ymmärtää jotain noiden pohjan leimojen päälle, taidan vielä jatkaa tutkimuksia.

Mymmeli sai syksyn varalle töppöset "Pienten pukimet" -kirjan mallilla. Muokkailin hieman ohjetta kun käytettävissä oli Novitan Nallea (varsiin) ja Seiskaveikkaa sukkaosaan. En suurin surminkaan halunnut ommeltavia saumoja, ainut sauma jäi nyt pohjaan ja sekin hoitui onneksi kolmen puikon päättelyllä. 75g jämälankoja vähensi tämä iltapuhde ja kyllähän ne omat "povvisukat" kirvoittivat aika mairean hymyn neitokaisen kasvoille.

Taivaansininen

Vanha samettilakki viidelläkymmenellä sentillä, tuli ihan hyvä mieli tuosta. Ja piskuiset omppumukitkin lähtivät lopulta kotiin, näiden kanssa on pelattu entiijjaa koko kevät! Pidin kolmen euron hintaa kovana mutta en malttanut enää olla ostamatta.

Itselleni Marimekon ohut salsahame, luulin aiemmin etten tykkää tämän mallisista mutta on se vaan ihanaa kun helmat hulmuaa kesätuulessa!

Mymmelille tein viime viikolla Nanson trikoon innostamana mekon (62cm) omalla kaavalla, kirjekuoripääntie tuli toisin päin kuin tapana on mutta minusta se käy noinkin.

Eurokankaan valkoisesta trikoosta tuli omien vaatteideni jälkeen vielä ihan Hilpan näköinen hihaton koossa 104, käsin pistellyllä aplikaatiolla. Onkohan se etana vai mato? Kaava tähän Ottobren netistä ja resorit ovat kummassakin vaatteessa Marimekkoa ysmypussista. Nyt äkkiä ostoslistalle sitä keltaista ompelulankaa!