Aika ajoin putkahtelee nettikangaskauppoihin ihan vastustamattomia kuoseja, tämä Siiri ja Myyry yhtenä niistä! Puolesta metristä tuli pipo Elmalle, pikkupöksyt Mymmelille ja 80-senttinen body vauvalle (vielä se on hetken vauva vaikka töpsöttääkin mennä taaperokärryn perässä eteisen päästä toiseen!). Pikkareihin en viitsinyt sisäpuolelle lappua laittaa joten punastutin yhden Siirin posket ujosti kangastussilla. Ehkä ne nyt päätyvät oikein päin jalkaan? Tuo kirjekuoribodyn kaava on  jotenkin aika nostalginen, vuoden 2003 Suuri Käsityö -lehdestä. Sillä ompelin Elmalle elämäni ensimmäiset bodyt ja kaikille lapsosille olen tainnut samaa kaavaa ainakin kertaalleen käyttää. Pipo syntyi ilman kaavaa ja pöksykaava on oma, jostain vanhoista housuista jäljennetty.

Jos minulla olisi lehmä (vaikka vain ihan pieni sellainen), kävisin lypsyllä tämä mekko päällä! Paratiisin puutarhassa -frotee on ihan nimensä veroista. Sitä jäi onneksi vielä ja tein aluksi arkea sulostuttamaan muutaman kukikkaan tiskirätin. Tunikan kaava uusimmasta naisten Ottobresta 6/2013, ohjeesta poiketen lisäsin taskut sivusaumoihin. Pääntiellä on framilonilla vahvistettu käänne.

Uuden lelunkin olen hankkinut kaukoidän ihmemaasta, nyt saan napsutella perinteisten metallinepparien lisäksi myös muovisia! Hetimmiten iskin näppini vaippoihin ja ompelin ystävän avustuksella (samassa rytäkässä navettamekon kanssa) muutamia plagiaatteja hyväksi havaituista ostoimuista. Pyyhefroteeta, bambua ja hamppua sisältävät neppariläpykät. Kuivuvat nopsasti ja imevät myös!

Seuraavana neppipihtitädin uhrina oli puoli-ilmaiseksi ostettu Muumi -vaippakuori jonka tarrat hankasivat vaikka kuinka pukin ja asettelin sen lapsen ylle. Tarrat pois ja nepparit tilalle - ei satuta enää! Vielä pitäisi näprätä samanmoinen uudistus tuohon siniseen kuoreen. Ja ehkä hankkia lisää neppareita kun näitä käyttökohteita tuntuu löytyvän sieltä sun täältä...

Vaippakuulumisia

Kestovaipatukseen on näemmä hurahdettava aika-ajoin uudestaan. Neljännen vauvan jälkeen perustarpeet, harsot, villahousut, pul-kuoret, taskuvaipat ja lisäimut alkoivat olla enemmän tai vähemmän loppuunajettuja. Nyt olenkin katsellut uusia (käytettyjä) hiljalleen aina kun jotain hinta-laatusuhteeltaan sopivaa on ollut tarjolla. Meillä lapset tuppaavat olemaan herkkäihoista, atooppista ja psoriaatikkoa -  eli iho pysyy kunnossa jatkuvalla hoidolla ja mielellään ilman vaippaa. Kuivaliinoja on siis oltava tarpeeksi! Kahden aiemman vauvan kanssa luovuin yökestoilusta kokonaan ja ostin kuivapintaisia kertakäyttövaippoja jotta iho saatiin pysymään kunnossa. Toinen vaippailuhaaste on tämä karun kalkkinen käyttövetemme jonka seassa useimmat iho- ja ympäristöystävälliset pesuaineet tuottavat lähinnä haisevaa pyykkiä ja haisevan pesukoneen.

Näitä "ufoja" testattiin jokunen vuosi sitten ja aluksi kaikki näytti hyvältä. Sittemmin sama likaisuusongelma palasi vaikka kuinka yritin pestä väljässä vedessä ja korkeissa lämpötiloissa. Koneen puhdistaminen sitruunahapolla auttoi yleensä viikoksi kerrallaan. Voisivat nuo toimia kuitenkin edelleen pesuntehostajina. Taidan kaivaa pallerot pitkästä aikaa esille ja kokeilla vielä kerran! Parhaiten toimivaksi olen todennut fosfaattia pehmentimenä sisältävät pesuaineet (nyt se fosfaatin käyttökään ei enää niin hirvitä kun jätevetemme puhdistetaan ennen pellolle laskemista). Pitkästä aikaa tilasin sangollisen Allegroa (tarkemmin ottaen Allegro Plus -tiivistettä) ja kahden viikon kokeilun jälkeen kone ei vielä ainakaan ole palannut haisuiseen olemukseensa. Puhdas pyykki tuoksuu myös raikkaalta ja se jos mikä on mukava asia.

Kova vesi tarkoittaa valitettavasti myös karkeita pyykkejä, puuvillaharsot seisovat käytännössä itsekseen narukuivatuksen jäljiltä. Ystävällinen kanssavaipattaja hankki meille nipun käytettyjä bambuharsoja joita on pyöritelty nyt kuukauden päivät ja totta se on että bambun sileä pinta tuntuu iholla vielä pesujenkin jälkeen. Imukyky noissa on myös hieman perinteistä puuvillaharsoa parempi. Tästä intoutuneena ostin lähikaupan alesta Novitan Bambua ja neuloin pari superpehmeää lisäimua. Hintaa näille tuli vajaat kaksi euroa kappaleelta. Tuntuvat imevän parin viikon käytön jälkeen jo hyvinkin nestettä itseensä, toivottavasti myös kestävät pesuissa.

Uusinta uutta meidän vaipatusrintamallamme ovat kuivaliinapussit. Ostin nettikirpparilta pari pussia ja totesin ne joustamattomina aika ahtaiksi, riittävät kyllä hyvin päiväkäyttöön. Ompelin sitten sokerileipurin hylkäämästä harmaasta coolmax-paidasta kaksi hieman isompaa pussukkaa ja näiden ansiokkaalla avulla yövaipatus on sujunut mainiosti jo pidemmän aikaa. Yövaippana meillä on siis pul-kuori jossa täytteenä harso tai esitaiteltu vaippa höystettynä tuhdilla bambu- tai hamppuimulla. Tavallisen kuivaliinan kanssa märkä vaipan reuna on aina tulehduttanut sisäreiden ihottuman mutta pussista imut eivät enää karkaa kun täyttöaukkokin on suljettu kuin tyynyliina ikään! Joskus se onnistuminen on pienestä kiinni. Nyt on siis pyykkihuolto toistaiseksi mallillaan ja uutta vaipatusintoa tupa tulvillaan. Tekisi jopa mieleni hankkia hieman lisää tuota kuivaliinakangasta...

Hellevilloja

Kyllä vain, taas on tullut törsättyä. Kakkulapiot tai piirakkaottimet, miten vain. Litistettyjä lusikoita siis (lämmin kiitos litistäjälle Virkkulaaksoon!). Enää ei tarvitse pöytää kattaessa miettiä mihin tarjottavaan iskisi sen ainoan ottimensa. Olen innoissani noiden kauneuden ohella kierrätysideasta! Uusi valkoinen ruokapöytä alkoi kuiskailla kannattelevansa mielellään lasisia astioita ja tähän huutoon vastasi onneksi lähikirppis. Samalla reissulla tarttui mukaan klassikkoiltasatuja lapsille, tämä piti hankkia ihan siksi että se on itsellenikin ennennäkemätön tuttavuus. Kaikki muut taitavat jo tuntea Hanhiemon?

Meillä näemmä varaudutaan jo tulevaan talveen, viime talvena netistä napsuttamani alemerinoribbi pääsi viimein paininjalan alle. Peitetikkiä hankkiessa väikkyi mielessä kotitekoiset, litteäsaumaiset villavaatteet ja niiden tekoa piti nyt alkaa harjoitella.

Ompelujälkeen jäi petrattavaa mutta periaatteessa onnistuin. Kappaleet vain reilusti limittäin ja sauma päälle. Kypärälakit ovat vanhalla Suuri Käsityö -lehden kaavalla ja pöksyt ihan itse keksityt. Haarassa on kolminkertainen neulos ja muuaalla kaksinkertainen. Lahjesaumat on ommeltu tavallisella saumurilla pussiin ja pöksyjä voi käyttää kummin päin tahansa. Muistiin merkittäköön seuraavia varten vielä kuva pöksykappaleista ennen kokoamista.

Kirpparireissulta nappasin itselleni vielä euron puseron joka osoittautui kotona luvattoman lyhyeksi niin helman kuin hihojenkin osalta. Olka- sekä sivusaumojen reilu sisäänotto, hihojen lyhennys ja uudelleen istutus tuottivat S-koon puserosta Elmalle sopivan. Valmistumista odotellessa oli jo alaosaksi parhaiten sopivat farkkuleggaritkin etsitty kovan pöhinän säestämänä vaatekaapista... Joukon hännillä vielä pari sovitusyritystä Mymmelin pandatopista. Alkaa olla meidän kolmevee siinä elämänvaiheessa etteivät ajatukset kivoista kuvausasetelmista aina ihan kohtaa.

P.S. Blogger ei anna enää kirjoittaa ilman otsikkoa?

Ensimmäinen nuppupeitto

Pakko oli päästä kokeilemaan ja mukavaahan se on, ihan niinkuin pelkäsin. En tiedä tilkkuilusta mitään joten tällaisesta on aika turvallista aloittaa ja joku nuppunen saa peittonsa ainakin hyvin marinoiduista jämämateriaaleista.

Itselleni olen aikonut villamekkoa kesästä asti kun Rovaniemeltä asti lennätin kotiin Ottobrelta ostamaani hienoa villasekoiteneulosta. Idea vaan on aina ollut jotenkin vajavainen. Nyt löysin Ottobre -lehden numerosta 2/09 kivan putouskauluksen kaavan ja lopun leikkasin ihan peruspaitaa mukaellen. Höyryttäminen tekisi tälle villaiselle ilmiselvästi terää ja ehkä voisin vaihtaa nuo siskolta perityt collegehousutkin uusiin sinisiin (!) sukkiksiini kun ihmisten ilmoille lähden.

Viime aikoina parsittavaa on taas riittänyt joka illalle, tärkeämpää työtähän se onkin kuin uuden materian suoltaminen valmiiseen maailmaan. Vaippavilliksiä korjailin eilen ja samalla keräsin pyykkikierrosta tällaisia neljällä lapsella nätisti pyöriteltyjä Ruskovillan harsoja. Yhtäaikaa ostetut Popolinin valkaisemattomat ovat vielä kutakuinkin ehjiä ja tanakan tuntuisia. Suosittelen lämpimästi! Pöksytkin ovat olleet meillä kaikilla käytössä, en muista ostettiinko nämä uutena vai käytettynä Elmalle. Nyt ei millän enää viitsisi satsata Mymmelin vaippoihin kun muutkin ovat näillä main jättäneet päivävaipat pois, tämä neiti vaan ei ponnisteluista huolimatta hoksaa hommaa. Jospa se huomenna sitten!