16.1.2015


Tervehdys talvikanalasta! Linnut (yhteensä 5 aikuista, kesäinen pikkukukko ei välittänyt tulla kuviin) ovat viettäneetä tässä kuuden neliön yksiössään kolme kuukautta ja aika mukavasti ovat pärjäilleet. Kirjahyllypesät on otettu käyttöön, orsillakin keikutaan mutta yöksi kaikki ahtautuvat mielellään tuonne vihreän hyllyn päälle ripirinnan.

Tapanina kuoriutunut sekarotuinen tipu (valkoisten Sussex-rouvien jälkeläinen) touhuaa tarmokkaana muiden joukossa ja ottaa lentospurtteja jo ylimmältä orrelta kanalan vastapäiseen nurkkaan. Penni on jälleen elementissään oikea kanaemo, kenenkään on turha yrittää tipun lähettyville.

Kalkkijalkapunkkiongelma (wau, mikä sana!) on pysynyt hallinnassa syksyisten kahden hoitokerran jälkeen mutta ihan kokonaan punkin jäljet eivät ole lintujen jaloista kadonneet. Keväällä taitaa olla edessä taas uusi lääkintäkierros. 

 

 Hankimme syksyllä lämpölampun, pienen juoma-automaatin sekä peltisen rehuautomaatin ja jokainen on osoittanut tarpeellisuutensa käytössä. Peltipömpelissä on tarjolla kauraa (munitusrehu laitetaan päivittäin ruokakuppiin koska se hieman paakkuuntuessaan tukkii automaattia). Lisäksi askartelin syksyllä keramiikassa kaatumattoman sorakupin  joka pysyykin pystyssä toisin kuin aiemmat kipposet. Syksyn hankintoihin kuului myös gritti (kiven ja simpukkarouheen sekoitus). Kesäajan kanat saivat syödä soraa ulkona ja sitä kannettiin aluksi sisällekin. Valkoisten rouvien pulmana oli kuitenkin jatkuvasti vetelät ulosteet, jotka kiinteytyivät selvästi vasta kun sora vaihdettiin grittiin. Kupukivillä on ilmeisen tärkeä rooli ruuansulatuksessa, ja ahkerasti leidit tyhjentävätkin kipon miltei päivittäin.. Talvipäivien iloksi nakkelen välillä ruokintapöydälle heinää, joka katoaa parempiin suihin alta aikayksikön ja aiheuttaa myös parvessa joka kerta ihastunutta pulputusta.

Munatilanne on tällä erää aika heikko, Penni alkaa munia taas toivottavasti kuukauden päästä tipun vartuttua. Valkoiset rouvat pitivät joulun alla munintatauon ja sulkasadon, joulun aikaan saimme parin viikon ajan munia mutta nyt on taas kaksi viikkoa ollut munarintamalla aivan hiljaista. Pidetään peukut pystyssä että tipusta kasvaa munija, muuten meillä on jo kaksi ylimääräistä kukkoa! Toisaalta se lähiliha-näkökulma oli mielessä jo kanoja harkittaessa, ja henkisesti olemme valmistautuneet mahdollisiin teurastuksiin. Ei se ihan houkuttelevin vaihtoehto silti ole kun kuitenkin noihin tirppohin tulee kiinnyttyä tahtomattaan...


3.1.2015


Leppoisaa vuoden alkua! Täällä on sellainen koiranilma että voin hyvällä omallatunnolla viettää hetken virtuaalitodellisuudessa. Joulu meni lupsakasti mutta äkkiä kotona. Uudenvuodenjuhlissa taas oli ihanasti sutinaa kuuden aikuisen ja tenavatusinan kesken.







Joulun alla iski armoton sienifiilis, niitä sitten värkkäilin sekä kotona että keramiikassa. Siskon joulusukat taas ovat edelleen kesken. Tuleekohan niistä sittenkin pääsiäislahja? Joulu oli kaikkiaan jotenkin erikoinen tänä vuonna. Tein ennakkoon kaiken mitä olin suunnitellut, mikään ei lässähtänyt eikä kärähtänyt. Keittiössä oli suorastaan omituisen hiljaista eikä kukaan roikkunut lahkeessa!

Iltapuhteina lueskelin kaksi käteen saman tuntuista mutta sisällöltään aika erilaista kirjaa, mielenkiintoisia kumpikin. Laukaisu oli aika huikea yhden illan elämys. Suosittelen lämpimästi, ei vie juurikaan aikaa mutta antaa paljon ajateltavaa.





Uuden vuoden traditioihin meillä kuuluu myös kuusen polttaminen, tyttöjä se ei juuri hätkähdytä mutta poikaset ovat itsekin aivan liekeissä oksien rätinästä. Tämänvuotinen puu sai kunnian palaa pönttöuunissa. Eilen tein lopulta hartaasti suunnitellun 2-vuotislahjan kummipojalle, ei se ihan syntymäpäiväksi perille ehdi mutta melkein. Kirjaimet leikkasin nahasta, se toi vähän tuoksua ja sormituntumaa tavallisiin hernepusseihin. Toivottavasti pääsemme vielä moikkaamaan synttäripoikaa ihan oikeastikin lähiviikkoina. Ylihuomenna olisi tässä taloudessa historian ensimmäiset pyjamapirskeet, siispä seuraavaksi nallekakkua ja kasvonaamioita kohti!