Pääsin syksyllä käymään Nosh-kutsuilla ja sieltä oli pakko hankkia kamerakangasta, 90cm täsmäpala omaan tunikaan. Trikoo oli tosi ohkaista laatua, toivottavasti koneen neulat olivat ehjiä! Toinen täsmäompelus valmistui Hilpalle, olipahan likalla onnellinen ilme kasvoillaan kun sai sopivat ja istuvat housut. Eihän se lapsi ole väärän mallinen mutta valmishousut useimmiten ovat. Mitat menivät näissä niin, että leveys koosta 128 ja pituus 140cm mukaan. Lisäksi vielä reilut resorit lahkeisiin niin uppoavat sovinnolla talvisaappaisiin. Oravan kuva taitaa olla jostain vanhasta Ottobresta?

Kotona on ajateltu tänä vuonna jouluisia ajatuksia ihan hissuksiin ja nautiskellen, koottu Mymmelin kanssa joulupiha pianon päälle ja ripautettu kuusiaidan kärkiä kynttelikköön. Kuopusmiehen syöminen on tämän koristeen myötä meinannut vallan jäädä kun pöydän päällä riippuu "PUU". Onhan se aika omituista, vaan miltä mahtaa naama näyttää viikon päästä kun iso kuusi tulee sisälle?

Isommat tytöt ovat kovasti innostuneet joulumuistamisista. Pikkusisaruksille on jo hankittu pienet paketit ja koulukavereille ynnä koulun pikkujoulupakettiin askartelimme lumiukkosoppaa. Tämä lahja ei ainakaan jää nurkkiin ajelehtimaan.

 Johkaannuin perjantaina paikalliseen rautakauppaan kun olin näitä pikku naisia ostosmatkalta noutamassa. Siellä kakkukahvinjuojia väistellessäni löysin pienen muovimattorullan joka sopi just eikä melkein vessan lattiaan. Maton uusinta on ollut agendalla vaatimattomat kuusi vuotta (ompa siitä vessarempasta jo aikaa!) ja samalla oli kurkisteltava vähän lastulevyjen alle. Elintasosiipemme on aika raikas paikka talvisaikaan eikä ihme, lattian alta on osa eristeistä hävinnyt kokonaan. Tilalla oli mustia papanoita, eli jäljet taitavat johtaa hiirenpesälle... Koko komeus paketoitiin nyt kuitenkin kun vessa piti saada takaisin käyttöön, mukava tietää että siellä sitä puuhasteltavaa riittää jos tylsyys joskus yllättää. Tämän ainoan ja parhaan vessamme lattian pinta-ala on sopivat 1,5 neliömetriä. Huvittuneina laskimme kuinka monesta osasta se oli koottu... 7 pientä ja vielä pienempää levynpalaa limittäin, ei ole tainnut rakennuksesta paljon hukkapaloja syntyä!

 

Tervehdys työväenopiston himmelikurssilta! Mukavaa puuhaa tuo olkien ompelu, eikä ollenkaan niin hankalaa kuin odotin. Tarvikkeet näihin tekeleisiini kustansivat alle viisi euroa, käytimme ihan askartelukaupan pussiolkia. Pellon laidalta voisi löytää vaikka mitä jännittäviä kaisloja tai osmankäämejä, pitää katsella vastedes ojanpenkkoja uusin silmin! Paksummista korsista voisi tehdä vaikka ulkohimmelin... Antoisaa adventinaikaa ja joulukuun ensimmäistä päivää teille!

Eskaripoikanen sai kutsun kammottaviin lastenjuhliin ja olisi suunnannut oitis vaateostoksille lelukauppaan. Onneksi ennätin väliin ja saimme lopulta kumpikin askarrella lauantaiaamun ratoksi valkoisen maalin kanssa! Kaapista löytyi vanha musta poolopaita johon syntyi Emon peittovärillä aika hirveä luuranko, poikasen mielestä ne ainoat mustat farkutkin olisi pitänyt saada koristella... Housut jäivät tällä kertaa mustiksi mutta yritimme paikata tilannetta naaman valkaisulla. Pari punaista arpea ja hämähäkki kelpasivat hyvin vaikka juhlissa jollain oli kuulemma hienompiakin haavoja. Taidan olla edelleen aika ulalla näistä pikkumiesten karmivista mielihaluista.

Tunnetusti hyvän keskittymiskyvyn omaavana tuhertajana jätin vallan havainnoimatta että pikkuveli kukkapöksy oli sillä välin oppinut käyttämään saksia. Joukossamme on jälleen uusi, täysin oppinut silppuri!

 

Lämmin syyskuu jatkoi kauniisti kesää ainakin täällä! Oma omppusato oli heikonlainen mutta muualta on herkkuomppuja ja hillottavaa kannettu senkin edestä. Kanat ovat saaneet talvikopperonsa sähköineen päivineen ja navetta ikkunansa, enää pitäisi upottaa routaeristeitä, siirrellä hirsiä pihalla ees taas ja villoittaa navetan vinttiä ennen talven tuloa.

Kesäkuun puolivälissä kuoriutuneesta tipusta on kasvanut ketterä kukkopoika, jolle toivottavasti saamme pian kokeneempaa rouvaseuraa. Keväällä aloitettu taisto kalkkijalkapunkkia vastaan ei ole vieläkään ohi, ennen muuttoa talvikanalaan hoidimme koko parven jalat kahdesti (ivomec sekoitettuna parafiiniöljyyn suhteessa 1/10) viikon välein, nähtäväksi jää talttuuko loinen tällä vai jatkammeko öttiäisten tuhoamista edelleen. Paksuja kalkkikerrostumia ei kesän aikana ole onneksi kenenkään koipiin enää ilmaantunut.

 

Kirpparilta ostettu kynttilänjalka sai mattamustaa sprayta niskaansa ja pääsi "hopea"tarjottimelle kilokynttilöiden kaveriksi. Kynttilät ovat kyllä aika olennainen osa syksyä, onneksi talossa on miesväkeä joka huolehtii niiden sytyttelystä. Mymmelin kanssa ostostelimme rautakaupan alehyllystä pussillisen tulppaanin sipuleita, peukut pystyyn että keväällä saamme edes muutaman kukkasen tuonne portin pieleen! Keijunmekko ja villiviini ovat jo parhaissa ruskaväreissään.

Eteisen liukuoven päälle laitettiin kuin laitettiinkin lista (oho, joku homma kerralla loppuun asti!). Kuvasta vasta hoksasin että tuo puukko oven pielessä näyttää aika koomiselta, kyllä meille oikeasti ovat vieraat ihan tervetulleita. :)

Pelkkää kinttua ja koipea kasvavat neitokaisemme tarvitsisivat seuraavaksi lisää kotihousuja. Aloitin hommaa apilafroteella, eikä tuolta kätköistä montaa riittävän isoa housupalaa 140-senttiselle enää löydykään. Onneksi kotivaatteissa ei olla kranttuja kuosien suhteen, sen verran ovat vanhempiinsa tulleet että mukavuus on se ykkösasia.

Hetken mielijohteesta poikkesimme eilen suolaisen veden rannalle - kuka tunnistaa paikan? Ja erityiset terveiset sinulle joka tunnistit meidät, kyllä vain olimme siellä! Menomatkalla kurkisteltiin korsuun ja kipiteltiin juoksuhaudoissa Rintamamuseolla joka oli ihanasti aivan samassa kuosissa kuin viimeksi viisitoista vuotta sitten siellä käydessäni.

Paikallisessa rautakaupassa on myyty kesän hittipeliä, joka vaikutti hauskalta mutta lähemmin tarkasteltuna kovin pahviselta - en ole ihan varma haluanko tuoda suuria pelialustoja aina yöksi sisälle kosteutta pakoon? Terassin katoksesta jäi sopivasti muutama metri maalattua lautaa ja se taipui äkkiä pelilaudoiksi, pelivälineinä toimivien kaurapussien valmistus vei varmasti tässä projektissa enemmän aikaa. Kätevämpi emäntä olisi tietysti täyttänyt pussit hiekalla, nähtäväksi jää muistammeko pitää nuo sateensuojassa vai alkavatko itää...

 

Tiiliskivi pitelee alustaa sopivassa heittoasennossa. Mikään kevyt ja kompakti tämä ei ole mutta mahtuu sentään maitokärryyn ja toivon mukaan kestää ehjänä vähän mdf-versiota kauemmin. Viikon päästä pelillä on edessä tositesti kun saamme puoli sukua kylään samana päivänä, tuskin maltan odottaa! Sitä ennen pitää muistaa kirjoittaa vielä peliohjeet paperille.