29.11.2010


Suurkiitokset taas lukuisista kommenteistanne, ainahan se on mairittelevaa olla iloksi muillekin kuin itselleen. Lapset viihtyvät rapakelien jälkeen kiitettävästi pihalla, aurinko melkein lämmittää ja Elman uudet sukset suihkivat, talvi on nyt ihan parhaimmillaan!


Neuloin villaisesta vauvalangasta 2,5/3mm puikoilla tuollaisen mainiosti istuvan kypärämyssyn. Lanka taitaa olla jostain saatua Lanettia, joskus värjäsin noita äiteliä keränloppuja urakalla tummemmaksi. Tähän kului tasan 50g. Koko on jotain Mymmelin ja Hilpan väliltä, ehkä 50 -senttiseen kupoliin sopiva. Ohje on pääpiirteissään Sari Savikon toimittamasta kirjasta Pienten pukimet. Sain sen keväällä äitiltä synttärilahjaksi ja tämä on niitä harvoja opuksia joista tekisi mieli toteuttaa melkein kaikki mallit!




26.11.2010

Pakkanen pyryn perästä


Kummitätini pelasti kerran roskiskohtalolta kilon tömäkkää kertaalleen purettua villalankaa, suunnilleen Alfan paksuista. Värjäsin vyyhtejä reaktiiviväreillä (keltainen) ja kahvin- sekä teenjämillä (vaaleanruskea). Tumma ruskea on aitoa Alfaa jota jäi pari kerää tähteeksi Elman takista. Takki alkoi jo keväällä kun tykästyin Twenty Ten Cardiganin vinoon nappilistaan. Yläosa on kyllä ihan oma sävellys, en halunnut isoa kaulusta eikä siihen olisi lankakaan riittänyt. Tähän upposi kaikkiaan 490g ja napit Karnaluksista.



Merinoneuloksesta (1,5m pala kun oli kyseessä) tuli vielä isännän kalsonkien jälkeen kolme kypärälakkia pienimmille. Ja kyllä, Mymmeli nousee maasta seisaalleen ilman tukea. Maanantaina täyttyi 10kk ja hampaita tietääkseni kuusi.


Lisäyksenä vielä Mymmelin nutusta kiinnostuneille: Takki on maailmaansaapumislahja Jaanalta poikaselle (linkin takana yksityiskohtaisempaa tietoa nuttusesta) ja suoraan ohjeeseen pääsee tästä. Tykkään kyllä että tämä on paras takkimalli vauvalla, joustaa ja venyy, näyttää aina siistiltä ja on ihanan lämpöinen kutittamatta niskaa. Pitäisi varmaan tehdä vähän isompikin versio tästä. Poikaselle kuvan nuttu jäi pieneksi jo puolivuotiaana mutta meillä tytöt on vähän eri maata. :)

25.11.2010


Alkaa olla jo SE aika vuodesta. Joululahjaideaosastolla lyö tänä vuonna huolestuttavan tyhjää mutta tonttupipoja on aina kiva huristella. Tällä kertaa punaisesta pellavasta ja trikoosta, hukkapaloista kokosin nuken lakkeja ja yhden joulumekon tarrakiinnityksellä. Vinkkivinkkisenä, Tiimarista löytyy nyt noita yksinkertaisia ja kaunissointisia tiukuja! Muutaman lumipallojutunkin väänsin, kaksi huopaskerää riitti juuri kolmeen ledituikkulyhtyyn.



Lunta on pari päivää saanut paiskoia kupeet kipeinä mutta onhan se mukavaa! Kalsareille kun on ihan totista tarvetta, päräytin yhdet merinovillaiset (sitä ruskeaa kotimaista) ja kahdet oranssit trikoopökät (soija/luomupuuvillaa) sokerileipurille Kangastukun kankaista. Kertoisko joku kokeneempi tuosta soijasta, kestääköhän siinä kangasvärit kiinni? Bambun olen jo testannut huonolla menestyksellä.


Poikanen ehdottelee nykyään monta kertaa päivässä "Otetaanko pusut?". Yleensä aina jollekin sopii. :)

20.11.2010

Kurssiterveiset





Nallehan siitä yrittää tulla, muttamutta... Käytin todennäköisesti hieman kopiokoneella suurennettua kaavaa jossa olikin ilmoitettu vähän pienemmän karhun kankaanmenekki. Leikkelin kappaleet tarkistamatta mittoja ja ompelinkin kunnes hokasin että toinen vartalokappale puuttuu mutta kangas oli kulunut ihan äärtä ja laitaa myöten. Puuttuva pala on 16x20cm, laitoin aiheesta jo viestiä Nalletehtaalle mutta eipä näyttäisi heilläkään varastotavarana olevan. No, eiköhän se Niilo ennen pitkää saa puuttuvan kylkensä. Aika retro työväenopisto meillä, vai mitä?

17.11.2010

Isosisko ja pikkusisko


Metsolan upeat yksiväriset froteet iskivät lujaa jo ilmestyessään mutta vasta tänä syksynä ystävämyynnistä maltoin tilata kun puoleen hintaan tarjottiin. Oliivinvärinen metri repesi peruspaidoiksi (74 ja 116cm), Ottobren Mustikka -haalariksi (74cm), yleiskokoiseksi mekoksi ja vauvan lakiksi. Lisänä on vähän nauhoja, vihreää resoria, entistä pallopaitaani ja vanha kirpparivetoketju.





Kirpparilla joku luopui elikkokintaista kahdella eurolla, oli pakko kotiuttaa kun väritkin passasivat. Ja mikä parasta, tänä talvena ei varpaita palella! Löysin aika hirveän mummot mutta niin mukavat ja kevyet tarrakuomat pihahommiin vitosella, kannatti pari talvea kärvistellä varrettomissa työkengissä. Meillä on muuten nykyään diili tuon isiltä saadun joulukaktuksen kanssa, se saa viettää rauhallisen kesän syreenin alla ja kukkii sitten täydellä takuulla vähintään jouluun. Ellei joku revi nuppuja, niinkuin kävi viime syksynä.



16.11.2010

Kotikuteita

Talvea kohti mentäessä on ollut enenevässä määrin tarvista ihan tavallisille uni- ja alusvaatteille joten niitä sitten! Yöpaitoihin sopii minusta hyvin tuo kaula-aukon huolittelu jossa resori ommellaan renkaaksi ja sitten pitkittäin kahtia taitettuna pääntielle oikeat puolet vastakkain. Lopuksi vaan tikataan päältä, tulee pehmeä ja ohut reuna. Omassa yömekossani on peruspalloinen maritrikoo ja tietysti se imetysluukku. Poikasen koirapikeepukuun tein ylipitkät kapeahkot housut (ei muuten keriydy polviin nukkuessa!) ja peruspaidan niin pitkillä hihoilla kuin kankaasta irtosi.


 
Seuraavaksi pitäisi varmaan tehdä sokerileipurille pitkiä kalsareita ja itselle alushousuja. Ajattelin yrittää olla ostamatta enää uusia vaatteita kaupasta kun kerran itsekin voin niitä tehdä. Saan valita materiaalit omantuntoni mukaan ja tiedän työoloni. Eikä ainakaan kotimaisia kankaita käyttäessä tarvitse miettiä mitä myrkkyjä vaatteisiin on ajettu. Lukekaahan kaikki Marjulin mainio selvitys vaatteiden alkuperästä, kotimaisissa pitäytyminen ei jätä enää liiemmin valinnanvaraa!



Hilpalle tein vanutetusta neulepaidan helmasta lämpöisen mekon, niin ikään Iso Maailma -blogissa vilahtaneen kuvan innoittamana. Paidan helma on nyt vyötäröllä, ompelin kuminauhan käsin piiloon, virkkasin helmaan reunahuolittelun ja pistelin kisun piristykseksi. Vielä kun jaksaisi leikellä irti nuo valkoiset nypyt, huovutuspesussa oli tietysti mukana se taloutemme ainut pellavafroteepyyhe.

12.11.2010

Tampellaa

Törmäilen näillä main aniharvoin merkkikankaisiin (en tiedä onko se hyvä vai huono asia...), mutta viime viikkoina on löytynyt oman kylän kirpputoreilta peräti kahta Tampellan kuosia. Keltapohjaiset verhot (10€) ja Keiju -pöytäliina (4€). Joko nuo olivat käyttämättömiä tai sitten laatu on tosiaan jotain huikeaa, voisin luulla pakalta vedetyiksi.




10.11.2010





Edellinen kauneudenkaipuinen emäntä oli levyttänyt peilit piiloon ja maalauttanut oven muutamaan kertaan, kerros kerrokselta vaaleammaksi. Minä vaan poistin levyn, liiman sekä maalin ja hioin päältä. Pitäisi ehkä vetää vielä mehiläisvahaa pintaan. Jostain lehdessä väitettiin hiljattain värien (lähinnä kai kotona kotona käytettyjen) vaalenevan kun ihminen vanhenee, jään mielenkiinnolla odottamaan kuinka tässä lopulta käy.

8.11.2010

Sukkajuttuja

Keskimäärin kerran talvessa löydän sokerileipurin jalasta ammottavin rei'in varustetut villasukat, ei näissäkään juuri parsittavaa enää ollut. Joskus sentään kerkiän hätiin, parsiminen on minusta mukavaa kun siihen ryhtyy. Uusia sukkia on jostain syystä tylsä tehdä mutta vanhoja tykkään terittää!



Taidan tänään olla kaukaa viisas ja tarkistaa heti missä kunnossa ne viime talvena korjatut nykyään ovat. Samaisen miehen sukkakorista löytyi taannoin harhaostossukat kokoa kanootti ja kokeilin niihin tänään Joskan loistavaa ideaa. Toimii! Nyt odotellaan vaan että jotkut nätimmät sukat kuluisivat puhki.


Pihalla olen tuhrannut lastenhuoneen oven kanssa ja se valmistuu ehkä sittenkin täksi jouluksi. Onhan tuota jo kaksi joulua taidettukin mennä väliaikaisella uksella. Kyökissä ilahduttaa niin ikään pari vuotta uuteen kotiin silmittynyt leipätiinuni joka vihdoin on asettunut taloksi ja suvainnut hapantua. Oi onnea! Ruisleipä on hyvää ja juuri ikiomaa. Nyt juuri lempijauhoa on ihanasti savuntuoksuinen riihiruis.



5.11.2010

Ja kerta vielä

siitä BoBoosta. Piti antaa nämä poikaselle joululahjaksi mutta arvannette maltoinko odottaa. Kukkarosta tuli juuri pikkuauton mentävä ja heti tärkeä osa leikkejä, vetoketjun kanssa on 2-veen mielestä juuri niin jännittävää näperrellä kuin toivoinkin.




Vuoritin molemmat roskiksesta dyykatulla lakanakankaalla ja kukkaron ompeluunhan löytyy mainio työohje Handmade Hippu -blogista. Oma vanha tippa-relluni jaksaa aina vaan uusissa leikeissä ja ottaa vielä kuplasta mittaa!