Perinteiset joululeivonnaiset

Jouluna tuppaa meillä ainakin olemaan syömisiä vähän yli oman tarpeen, yleensä vielä normaalia suolaisempia ja tavallista makeampia. Ajattelin että makeiden leivonnaisten osalta voitaisiin tänä jouluna selvitä perinteistä vähemmällä pullamössöilyllä ja transrasvoilla. Leivottiin kokeeksi piparit normaalisti mutta kokonaan ruissihtijauhoihin ja joulutortutkin ihan oikeasti itse. Torttutaikinassa on voita, vehnäjauhoja ja maitorahkaa mutta ei liiemmin E-aineita eikä varsinkaan kovetettuja kasvirasvoja. Luumusoseesta tuli tosi maukasta nettiohjeella, hieman vain enemmän käytin vettä. Tässä taitaa olla jouluperinneainesta omaan kyökkiini!

Piparitaikinasta ei kukaan erottanut jauhonvaihtotemppua, mitä nyt väri on minusta kauniimpi ruskea näin ruisjauhoilla. Vielä kun oppisin muistamaan kuinka paljon mausteet vuoden aikana menettävät potkuaan. Niitä ei varmaan voi laittaa liikaa! Muut käsityöt ovat kaikki omituisessa vaiheessa, kasana leikeltyjä vaatteita, yksinäisinä lapasina ja sisältöä odottavina nallekarhuina. Toivon mukaan jotain putkahtelee ennen joulun tuloa.

Eilen nähtiin Mymmeliltä ensimmäinen omatoiminen askel. Tämä viimeinen kuva on Hilpan ottama, siskosten lempileikki on nyt "äiti ja vauva", pienemmän osana on tietysti istua ilosta hihkuen taaperokärryn kyydissä.

Toissapäivänä askarreltiin tyttöjen ehdotuksesta ikkunoihin jouluisia paperijuttuja ja keiteltiin lantuut laatikoiksi, eilen päästiin kuulemaan ihanaa musiikkia (kiitos taas kerran urhealle lastenkaitsijatädille!) ihan vaan aikuisten kesken, tänään on leivottu aika paljon ja laskettu vähän mäkeä, huomenna retkeillään naisporukassa Wanhaan satamaan ja illalla pidetään perinteiset kotipikkujoulut. Ilman joululauluja tosin kun soitin kärähti sunnuntaina, kaikeksi onneksi satuttiin olemaan kotona. Uusi mankka ehtinee jouluksi, uusi koti tuskin olisi kerennyt. Vähän puistattaa vieläkin.

Suurkiitokset taas lukuisista kommenteistanne, ainahan se on mairittelevaa olla iloksi muillekin kuin itselleen. Lapset viihtyvät rapakelien jälkeen kiitettävästi pihalla, aurinko melkein lämmittää ja Elman uudet sukset suihkivat, talvi on nyt ihan parhaimmillaan!

Neuloin villaisesta vauvalangasta 2,5/3mm puikoilla tuollaisen mainiosti istuvan kypärämyssyn. Lanka taitaa olla jostain saatua Lanettia, joskus värjäsin noita äiteliä keränloppuja urakalla tummemmaksi. Tähän kului tasan 50g. Koko on jotain Mymmelin ja Hilpan väliltä, ehkä 50 -senttiseen kupoliin sopiva. Ohje on pääpiirteissään Sari Savikon toimittamasta kirjasta Pienten pukimet. Sain sen keväällä äitiltä synttärilahjaksi ja tämä on niitä harvoja opuksia joista tekisi mieli toteuttaa melkein kaikki mallit!

Pakkanen pyryn perästä

Kummitätini pelasti kerran roskiskohtalolta kilon tömäkkää kertaalleen purettua villalankaa, suunnilleen Alfan paksuista. Värjäsin vyyhtejä reaktiiviväreillä (keltainen) ja kahvin- sekä teenjämillä (vaaleanruskea). Tumma ruskea on aitoa Alfaa jota jäi pari kerää tähteeksi Elman takista. Takki alkoi jo keväällä kun tykästyin Twenty Ten Cardiganin vinoon nappilistaan. Yläosa on kyllä ihan oma sävellys, en halunnut isoa kaulusta eikä siihen olisi lankakaan riittänyt. Tähän upposi kaikkiaan 490g ja napit Karnaluksista.

Merinoneuloksesta (1,5m pala kun oli kyseessä) tuli vielä isännän kalsonkien jälkeen kolme kypärälakkia pienimmille. Ja kyllä, Mymmeli nousee maasta seisaalleen ilman tukea. Maanantaina täyttyi 10kk ja hampaita tietääkseni kuusi.

Lisäyksenä vielä Mymmelin nutusta kiinnostuneille: Takki on maailmaansaapumislahja Jaanalta poikaselle (linkin takana yksityiskohtaisempaa tietoa nuttusesta) ja suoraan ohjeeseen pääsee tästä. Tykkään kyllä että tämä on paras takkimalli vauvalla, joustaa ja venyy, näyttää aina siistiltä ja on ihanan lämpöinen kutittamatta niskaa. Pitäisi varmaan tehdä vähän isompikin versio tästä. Poikaselle kuvan nuttu jäi pieneksi jo puolivuotiaana mutta meillä tytöt on vähän eri maata. :)

Alkaa olla jo SE aika vuodesta. Joululahjaideaosastolla lyö tänä vuonna huolestuttavan tyhjää mutta tonttupipoja on aina kiva huristella. Tällä kertaa punaisesta pellavasta ja trikoosta, hukkapaloista kokosin nuken lakkeja ja yhden joulumekon tarrakiinnityksellä. Vinkkivinkkisenä, Tiimarista löytyy nyt noita yksinkertaisia ja kaunissointisia tiukuja! Muutaman lumipallojutunkin väänsin, kaksi huopaskerää riitti juuri kolmeen ledituikkulyhtyyn.

Lunta on pari päivää saanut paiskoia kupeet kipeinä mutta onhan se mukavaa! Kalsareille kun on ihan totista tarvetta, päräytin yhdet merinovillaiset (sitä ruskeaa kotimaista) ja kahdet oranssit trikoopökät (soija/luomupuuvillaa) sokerileipurille Kangastukun kankaista. Kertoisko joku kokeneempi tuosta soijasta, kestääköhän siinä kangasvärit kiinni? Bambun olen jo testannut huonolla menestyksellä.

Poikanen ehdottelee nykyään monta kertaa päivässä "Otetaanko pusut?". Yleensä aina jollekin sopii. :)

Kurssiterveiset

Nallehan siitä yrittää tulla, muttamutta... Käytin todennäköisesti hieman kopiokoneella suurennettua kaavaa jossa olikin ilmoitettu vähän pienemmän karhun kankaanmenekki. Leikkelin kappaleet tarkistamatta mittoja ja ompelinkin kunnes hokasin että toinen vartalokappale puuttuu mutta kangas oli kulunut ihan äärtä ja laitaa myöten. Puuttuva pala on 16x20cm, laitoin aiheesta jo viestiä Nalletehtaalle mutta eipä näyttäisi heilläkään varastotavarana olevan. No, eiköhän se Niilo ennen pitkää saa puuttuvan kylkensä. Aika retro työväenopisto meillä, vai mitä?

Isosisko ja pikkusisko

Metsolan upeat yksiväriset froteet iskivät lujaa jo ilmestyessään mutta vasta tänä syksynä ystävämyynnistä maltoin tilata kun puoleen hintaan tarjottiin. Oliivinvärinen metri repesi peruspaidoiksi (74 ja 116cm), Ottobren Mustikka -haalariksi (74cm), yleiskokoiseksi mekoksi ja vauvan lakiksi. Lisänä on vähän nauhoja, vihreää resoria, entistä pallopaitaani ja vanha kirpparivetoketju.

Kirpparilla joku luopui elikkokintaista kahdella eurolla, oli pakko kotiuttaa kun väritkin passasivat. Ja mikä parasta, tänä talvena ei varpaita palella! Löysin aika hirveän mummot mutta niin mukavat ja kevyet tarrakuomat pihahommiin vitosella, kannatti pari talvea kärvistellä varrettomissa työkengissä. Meillä on muuten nykyään diili tuon isiltä saadun joulukaktuksen kanssa, se saa viettää rauhallisen kesän syreenin alla ja kukkii sitten täydellä takuulla vähintään jouluun. Ellei joku revi nuppuja, niinkuin kävi viime syksynä.