Kotikuteita

Talvea kohti mentäessä on ollut enenevässä määrin tarvista ihan tavallisille uni- ja alusvaatteille joten niitä sitten! Yöpaitoihin sopii minusta hyvin tuo kaula-aukon huolittelu jossa resori ommellaan renkaaksi ja sitten pitkittäin kahtia taitettuna pääntielle oikeat puolet vastakkain. Lopuksi vaan tikataan päältä, tulee pehmeä ja ohut reuna. Omassa yömekossani on peruspalloinen maritrikoo ja tietysti se imetysluukku. Poikasen koirapikeepukuun tein ylipitkät kapeahkot housut (ei muuten keriydy polviin nukkuessa!) ja peruspaidan niin pitkillä hihoilla kuin kankaasta irtosi.

 
Seuraavaksi pitäisi varmaan tehdä sokerileipurille pitkiä kalsareita ja itselle alushousuja. Ajattelin yrittää olla ostamatta enää uusia vaatteita kaupasta kun kerran itsekin voin niitä tehdä. Saan valita materiaalit omantuntoni mukaan ja tiedän työoloni. Eikä ainakaan kotimaisia kankaita käyttäessä tarvitse miettiä mitä myrkkyjä vaatteisiin on ajettu. Lukekaahan kaikki Marjulin mainio selvitys vaatteiden alkuperästä, kotimaisissa pitäytyminen ei jätä enää liiemmin valinnanvaraa!

Hilpalle tein vanutetusta neulepaidan helmasta lämpöisen mekon, niin ikään Iso Maailma -blogissa vilahtaneen kuvan innoittamana. Paidan helma on nyt vyötäröllä, ompelin kuminauhan käsin piiloon, virkkasin helmaan reunahuolittelun ja pistelin kisun piristykseksi. Vielä kun jaksaisi leikellä irti nuo valkoiset nypyt, huovutuspesussa oli tietysti mukana se taloutemme ainut pellavafroteepyyhe.