Pöytä

Meillähän on ollut sellainen kelmeäksi kellastunut peruspieni kasaripirttikalusto tuossa tuvassa. Pöydän koko 80x150 ja väri niin ahdistava että jotain liinaa on ollut pakko pitää päällä, liina sitten tietysti aina rikki ja likainen tai pois paikoiltaan. Melkein viisi vuotta jo.

Ulkovintissä taas on lojunut vähän vanhempi, maalattu kalusto jonka penkeistä poistin maalia pari vuotta sitten mutta homma jäi siihen kun hoksasin että pöytä on yhtä pieni kuin toinenkin. Liian pieni! Viime viikolla otin kuitenkin pöydänjalan työn alle kun innostuin tuvan vintin lattialaudoista (jotka on pakko purkaa sieltä remontin ajaksi).Leveimmät lähes 30 -senttisiä ja sievästi patinaa pinnassa.

Saatiin kuin saatiinkin pöytä jouluksi nollabudjetilla, nyt on mittaa miltei 140x140 ja keskelle mahtuu vähän tarjottavaakin. Laitoin äsken pintaan pari kerrosta himmeää lakkaa suojan vuoksi ja voi miten olemme iloiset. Totisten antinikkareiden puutyöprojektien lopputulos kun on aina yhtä ennustamaton. Tämä kuitenkin pysyy pystyssä ja näyttää paremmalta kuin uskalsin toivoakaan. Liinapakko on täten julistettu päättyneeksi!