Keskeneräisyydestä

Ilahduin aamulla Mäkituvan Annan olohuonehaaveista, miten kuvissa keskeneräisyys ja arkinen sekamelskakin voi näyttää niin mukavalta ja kodikkaalta! Ajattelin että ehkä on aika raottaa ensi kesän projektin verhoa täälläkin, suunnitelmia on nimittäin tehty kasapäin ja hieman jo jotain konkreettistakin.

Tässä ihan eteisen oven takana se on, natisevat portaat (joita ei onneksi tarvitse purkaa!) ja leukoja kalisuttava kylmyys. Jos kaikki menee hyvin, ovea ei syksyllä enää tarvita.

Kaikki kylmän ullakon omistajat varmaan tietävät miten armottomia tavaramagneetteja tällaiset tilat ovat? Oli kyllä enemmän kuin tervetullut pakko saada kaikki järjestykseen, ihan loppusuoralla olen tuon siivouksen suhteen. Elämämme tavarat ovat pikkuhiljaa järjestyneet laatikoihin, siellä on lankoja, on kankaita ja kenkiä sekä lasten säästettäviä vaatteita, omia työvaatteita ja vaikka mitä muuta tarpeellista.

Melkein kuutiometri tavaraa. Ja olen ihan oikeasti karsinut turhat pois. Tarvinnemme muutaman komeron sinne tulevaan yläkertaan. Ja sitä ennen pitää ahkeroida noita omia harrastelaatikoita vähemmäksi!

Makkarissa on onneksi tilaa säilytellä remontin ajan, Mymmeli nimittäin muutti lukuisien levottomien viikkojen päätteeksi lastenhuoneeseen nukkumaan ja kahden yön perusteella sanoisin että rauha on laskeutunut uniimme. Viime yönä nukuin itsekin niin sikeästi etten tunne olevani vieläkään ihan hereillä. Ja mikä kummallisinta, lapset laitetaan tässä uudessa arjessa nukkumaan klo 20 ja voin sen jälkeen tehdä mitä ikinä haluan. Huimaavan hienoa, käsityöaikaa mitä ilmeisimmin! Makuuhuoneiden viimeistely on siirtynyt lattiaremontin jälkeen tuota tuonnemmas ja se tehdäänkin varmaan vasta sitten kun huonekaluja on mahdollista siirtää sinne yläkertaan.

Yllätyin iloisesti kirjavarastomme pienuudesta, kaikki mahtui pieneen torniin olohuoneen nurkkaan kun oikein järjestelin. Oli niitä sentään useampi pahvilaatikollinen.

Puikoilla on jo ihan kesä bambushortseineen ja ompeluvuorossa tällä kertaa toisten tyttärille puhvihihaisia trikootunikoita leveillä käänteillä, tekisi mieli kyllä omillekin tytöille. Aidan takanahan on tunnetusti vihreämpää. Kaavan muokkasin ihan peruspaidasta kokoihin 100, 110 ja 120. Tämä äsken valmistunut mustavalkoinen on suurinta kokoa.