Pienten pukineet -kirjassa oli kivan mallinen myssy jonka ainakin
Pilvi on jo ehtinyt toteuttaa. Meillä tuli mutkia matkaan kun lanka oli rutkasti tuhdimpaa tekoa (Novita Saana). Tämä kötöstys on purettu ainakin kolmesti ja lopulta kursittu sieltä ja parsittu täältä. Aina ei voi voittaa... Hilppa tosin piti tuosta hätäviritellystä pitsireunasta, mulla tuli mieleen vanhat lastenvaunut. Pitäisi varmaan ottaa uusiksi oikean vahvuisilla työkaluilla kun malli on yhä vaan omaan silmään mukavan näköinen.
Neulomista haittasi kun leivät täyttivät aivot. Nyt on pärjätty jo aika kauan ilman yhtään kaupan leipää ja ajattelin että pärjäiltäisiin vastakin. Alussa tuntui ettää pitää leipoa jatkuvasti mutta ystävänpäivälahjaksi saamani
kirjan ohjeita on niin jännä koestaa että pakastinvarannotkin ovat kummasti karttuneet...
Ai niin, lisäsin äsken yhden selventävän kuvan tuonne kiikkujutun jatkoksi.
Kyllä leivät tuovat veden kielelle, nammm!
VastaaPoistaTämä kirja on kyllä vilahellu useammassa blogissa viime aikoina ja leivät on kyllä ollu melkosen herkullisen näkösiä, niinko sullaki. :o) Nälkä kasvaa syödessä vai miten se meni? Varsinki ko se on hyvää. ;o)
VastaaPoistaKiitos tästä. Lakkijutusta meinaan. Olen tässä juuri tuskastellut kyseisen kirjan kypärälakkimallin kanssa, ja jotenkin lohduttaa se ettei muillakaan mene ihan putkeen... Mutta Hilppa näyttää oikein suloiselta lakissaan, joten ei se nyt kovin pahoin pieleen mennyt. Lastenvaunut, hih!
VastaaPoistaMikään ei voita itseleivottua tuoretta leipää!!! Tuoksu ja maku vie kielen mennessään ;O)
VastaaPoistaSulla on kyllä ihania juttuja täällä, aina jotain uutta ideaa! Suloinen lakki ja malli. Leipää pitäisi tosiaan alkaa leipomaan, olen siinä toistaiseksi hyvin surkea.
VastaaPoistaMeilläkin leivotaan kovasti, ruisleipää ostan vielä kaupasta. Pitäski kokeilla uusia reseptejä, nämä pakkasilmat on just sopivia leipomiseen ja neulomiseen, ei haittaa mua ollenkaan :-))
VastaaPoista