9.2.2012

Voi että mulla oli taas lystiä noiden kommenttienne kanssa, kiitos! Meillä on seinällä hellan takana vahakangas ja se toimii mainiosti roiskesuojana. Se kurkkuauton (vai banaaniako tarkoitit?) näköinen työkalu on siis pitsisukkula johon saa puolattua reilusti lankaa kyytiin ja integroitu virkkuukoukku helpottaa toivottavasti myös työskentelyä. Laitan tuosta ihmekoneesta kuvia tositoimissa kunhan saan aikaiseksi.

Tuosta Kätilö -romaanista on pakko sanoa jotain, sain sen nimittäin eilen luettua. Aika ahdistava ja rujo, mutta niin taitavasti kirjoitettu että en onnistunut lopettamaan sen lukemista. Nyt jälkikäteen tuntuu että kannatti, avarsi ja kasvatti vähän sietokykyä. On meillä kuulkaa helppoa tässä rauhan ajassa. Ja Katja Ketun kieli on juuri niin lihaisaa kuin eräässä kirja-arvostelussa hehkutettiin. Sekä hyvässä että pahassa. Huh, seuraavana metsästyksen kohteena on Linturin Isänmaan tähden. Toivottavasti se ei ole ihan näin ravisteleva koettelemus.

Kadonnutta Nappia kiitän sydämellisesti tunnustuksesta ja Minnan heittämään reseptihaasteeseen taidan nyt vastata vastoin kaikkia totuttuja tapojani. Tämän ohjeenhan julkaisin jo kesällä mutta koska olen huono tekemään mitään nopeasti, meidän pikaruokavalikoimamme on kovin suppea eikä sitä tarvita kovin usein. Tylsä ihminen tietää aina mitä huomenna syödään ja ehkä jo tekikin sen valmiiksi.


Vispilöidään kulhossa

6 kananmunaa
3dl vettä tai maitoa
1dl ruisjauhoja
1dl vehnäjauhoja
yrttisuolaa

kumotaan munakas pellille ja hyydytetään muutama minuutti uunissa (200 astetta). Lisätään täyte

300g kylmäsavulohta suikaloituna
iso sipuli silputtuna (kannattaa pehmittää sipulia hetki pannulla voinokareen seurassa)
tuoretta tilliä ja persiljaa maun mukaan

ja paistetaan vielä vartti. Melkein kaikki ainekset löytyy ainakin meidän kylän torilta eivätkä pikkukansalaiset kerkiä hermostua tätä valmistaessa. Munakkaan päälle voi myös laittaa jotain ihan muuta, mitä kaapista sattuu löytymään!




Runeberg tuli ja meni, niin kohmeessa ei sentään sokerileipurimmekaan ollut että tortut olisivat jääneet paistamatta. Seuraavaksi taas synttärihumua viikonloppuna ja lisää makiaa mahaan. Yritin olla kiltti heti näin alkuvuodesta ja toteutin pari lasten tilaustyötä, kumpainenkin ohje on Lise Nymarkin kirjasta Hauskat nukenvaatteet.


Tilaajan omasta Top Woolista ja valkoisesta mohairista leninki joka sopisi vähän pienemmälle nukelle nätisti mutta kun Elma sen tahtoi Puhujalle (onko muilla oudon nimisiä nukkeja?) niin sillähän se sitten on ja pysyy.


Hilun mallivalinta osui paremmin, ja keltaisesta Sisusta syntyi kolmosen koukulla oikein passeli leikkipuku Sankarille.



Tänään pälkähti mieleen että nythän viimeistään kannattaa postittaa, jos on niitä ystävänpäiväkortteja. Eihän meillä ollut, mutta nyt on muutama jo postissa. Kannatti vähän sotkea kyökkiä, olivat nuo taas niin innoissaan omista kummeistaan, ylpeitä suorastaan!

  

 

11 kommenttia:

  1. Tuosta Kätilöstä...
    Sain sen joululahjaksi ja luin samalta istumalta aina kun vaan sain luettua, reilut puoli vuorokautta meni aikaa.
    Ahmin, en voinut lopettaa.
    Minulle se oli pitkästä aikaa kirja, joka vei täysin mukanaan, täydellinen elämys. Kun viimeinen sivu loppui, olin vielä pitkään siinä tunnelmassa mukana.
    Kieli oli mahtavan taidokasta, tarinassa kietoutui tosi ja kuviteltu niin, ettei aina erottanut, missä meni raja.
    Pitäisi lukea uudestaan, toisella kerralla ehkä huomaisin sellaista, mikä jäi ensimmäisellä kerralla huomaamatta.
    Runeberg-palkintonsa kirja kyllä ansaitsi, ja minun puolesta olisi Finlandiankin voinut antaa.

    VastaaPoista
  2. Minustakin tuo Kätilö oli oli niin ravisuttava lukukokemus että kirja piti lukea uudemman kerran. Mulla on puolet sukujuurista pohjosessa eli ehkä senkin takia kieli tuntui niin mehevältä. Minulla tuo Linturin kirja jäi kesken. Ilmeisesti lukujärjestys olisi kannattanut olla toisinpäin eli Linturi ensin ja Kettu sitten. Kerrohan mitä mieltä olet Linturista jahka saat sen luettua.

    Ai miten mukavia nukenvaatteeita :)

    VastaaPoista
  3. Kai se on sitten minunkin tartuttava tuohon kätilöön. Taitaa vaan olla niin kysyttyä tavaraa, että varaukseen vaan. Hyvin onnistuneilta näyttää nuo mittatilausmekot! Mä oon hengessä mukana lauantaina kun Hilppaa ja poikasta juhlitaan, Onnea!

    VastaaPoista
  4. Upeita nukenvaatteita! Mäkin ostin Lise Nymarkin kirjan vähän aikaa sitten. Olen ehtinyt vain ihailla kirjan kuvia...

    VastaaPoista
  5. Voisin sanoa juuri samoin Kätilöstä!

    Ihania käsitöitä :)

    VastaaPoista
  6. Kätilö luettavien listalle siis! Kiva, kun tartuit haasteeseen. Minäkin tykkäisin tehdä kaiken ruoan alusta asti ja tunnustaudun heti tylsäksi äidiksi, sillä harrastuskuskaamisten ja työn vuoksi joudun suunnittelemaan jo edellisenä iltana jotakin pikaista mitä ehdin tehdä lyhyen kotonaolon aikana, että saan ipanat ruokittua. Usein valmistan seuraavan päivän ruoan joko kokonaan tai osittain edellisenä iltana. :O) Viikonloppuisin on kiva kun ukkokulta valtaa keittiön!

    VastaaPoista
  7. En ole vielä lukenut tuota Kätilö, mutta aikaisemmat Katja Ketut ovat olleet kovin rujoja ja lihallisia. En tiedä uskallanko Kätilöön tarttuakaan.
    Mutta tuohon nukenvaatekirjaan mun on tartuttava. Meille on kotiutunut useita alastomia nukkeja, jotka kovasti kaipaisivat jotain päälleen. Etenkin tuo Hilun valitsema malli näyttää niin hienolta.

    VastaaPoista
  8. Kurkkuauto juu :-)
    Ihanat nuo taiteilijan pottuvarpaat.
    Kirpeitä kekkeröintejä teillepäin. Me juuri selvittiin omasta juhlaputkestamme.

    VastaaPoista
  9. ihania noi nukenvaatteet.. varsinki toi keltanen!
    taitaa teiän tytötki kohta tehdä ite nukenvaatteita ku saavat
    äitistä mallia =)
    -Ansku-

    VastaaPoista
  10. Hyvä kommentti Anniina sinulla tuosta Kätilöstä. Minä sain sen marraskuussa synttärilahjaksi ja luin sen silloin.

    Ja ihania nuo ystävänpäiväkortit. Yksi koristaa meilläkin seinää:) Täällä siis ylpeät kummit sitä kattelee.

    VastaaPoista
  11. Ihanat varpaat viimeisessä kuvassa, kuin suoraan meidän keittiöstä :D

    VastaaPoista