Keväällä työväenopistossa valmistui vielä esittelemättä jäänyt villainen peitto. Malli on Taito -lehdestä 5/2007 nimellä Karpalo-huopa. Leveys 150cm ja pituus 200cm. Sidoksena huovassa on raesidos, 8 niisivartta ja polkusta meinasivat aluksi hirvittää mutta selviydyin kuin selviydyinkin niisinnästä lopulta ihan itse (meitä olikin vain kaksi rakentajaa). Loimeksi hankittiin varta vasten Esiton huopalankaa tex 143x3 ja kuteena käytin omia kasvivärjättyjä (joukossa oli mummunkin värjäämiä) villalankoja neljällä sävyllä raidoittaen. Kudetta kului hieman alle 500g. Ajatuksena oli saada tuohon rakkaaseen lutikkalaatikkoon sopiva päiväpeitto ja tuntuu se viltti siinä viihtyvänkin. Päädyt päärmäsin tylysti ompelukoneella, oli aluksi ihan rikollinen olo mutta ei se konesauma onneksi kauas paista.
Nyt on meneillään vaihteeksi kursi, paikkaa, parsi ja pelasta -teemaviikko. Olen korjannut jopa nailonsukkia tavallisten kainaloitten ja housunpolvien ohella. Hulluus tämäkin, mutta voi veikkoset miten hyvä mieli tulee jokaisesta kadotetusta reiästä. Onneksi on tuossa lähellä mummu joka ymmärtää kyseisen intohimon ja tarjoaa vertaistukea. Olen toki törsännytkin ja hankkinut itselleni uuden hellemekon. Täydellisen sopiva kun oli ja sopivasti sievä pitseineen, ihan tuosta paikalliselta luottokirpparilta 3€ hintaan.
Pelakuut ne älysivät viimein ryhtyä kukkimaan! Nyt sitä nuppua onkin sitten vaikka muille jakaa. Voisin kuitenkin väittää näin yhden kerran vakaalla kokemuksella että kannattaa keväällä ottaa pistokkaita jos tahtoo kukkia ennen heinäkuuta. Nämä vanhat juurakot vaativat ainakin tällä kertaa melko pitkää maanittelua ennenkuin innostuivat. Eikä millään pahalla, mutta joskus mietin mitä kissan päässä liikkuu sen tuijottaessa minuuttitolkulla, aivan herkeämättä, haahkankuvaa suoraan vasempaan silmään. Penni ajatuksistasi, Kielo!
Kyllä sä oot taitava!!! Kunpa joskus itsekin pääsis tutustumaan kangaspuiden maailmaan!
VastaaPoistaUpea peitto! Itse en ymmärrä kutomisesta mitään. Ihailen siis varauksetta kaikkia, jotka sen homman taitavat.
VastaaPoistaSitä ei tiedä, vaikka Kielon maaginen katse herättäisi haahkan...
Ihana villainen peitto <3 Ja mekkolöytösi on tosi hieno myös!
VastaaPoistaItse ihmettelin joskus, miksi kissa tuijottaa tarkkaavaisena pesuhuoneen kaakelilattiaa. Kesti jonkin aikaa ennen kuin huomasin että saumaa pitkin liikkuu pienenpieni sokeritoukka. Ei suotta tuijottanut. Voisko siitä haahkan silmästä vaikka heijastua jotain tms.?
VastaaPoistaKommeet on peitto js pelargoniat! :)
VastaaPoistaOlet aika taitava, jos osaat itse rakentaakin kankaan. Minä olen joskus mattoja kutonut - palttinaa, toimikasta ja kuvikasta - mutta en ikinä selviäisi itse rakentamisesta!
VastaaPoistaSamat harrastukset täälläkin tällä viikolla. Olen korjannut hirvittävän kasan vaatteita. Osa on odottanut pitkäänkin, kun ovat jo meidän lapsille pieniä. Mutta pakko nekin on korjata ennen kuin laittaa kiertoon.
Upea peitto, ja hienon mekon olet löytänyt. Mutta miten ihmeessä nailonsukkia parsitaan?
VastaaPoistaTerveisiä Lieksasta! Nyt on reissu tehty ja heti piti tulla katsomaan mitä olet tehnyt! Vieroitusoireita pukkaa, pitäisi nähdä, palataan!!! PS. Peitto on tosi hieno!!
VastaaPoistaPaikkuuhommat kuulostaa niin tutulta! :O)
VastaaPoistaKaunis peittom sidos ja värivalinnat sopivat yhteen upeasti :) Perintökalleus-ainesta!
VastaaPoistaKiitos! Ei se kankaan rakentaminenkaan mitään rakettitiedettä ole, mutta kutomiseen verrattuna kovin aikaavievää puuhaa. Minä paikkailin nailoneitani ihan ohuella ompelulangalla ja pienellä silmäneulalla, kun ovat tuommoista paksumpaa mallia niin sujui aika näppärästi.
VastaaPoistaVau, mikä peitto, kaunis! Paikkailu on joskus yllättävän koukuttavaa, kun on oikea mielentila. :D
VastaaPoista