Elipä vuonna 1946 evakkoperhe, yksi tuhansien muiden joukossa. Vailla maallista omaisuuttaan, vieraina ensimmäisessä sijoituspaikassaan nykyisen Nurmijärven kunnan alueella. Tilapäisen majapaikan emäntä tunsi suurta myötätuntoa kotinsa menettäneitä kohtaan ja hankki hyvää hyvyyttään soppakulhon sekä puoli tusinaa kahvikuppeja. Äkkiä alkaneen uuden elämänvaihen ensimmäiset astiat. Maapaikkakin löytyi sittemmin ja vuonna 1947 oli jo oma, uusi tupa pystyssä. Kahvikupit palvelivat aikansa ja särkyivät kuka missäkin mutta soppakulho pakattiin aikanaan nuorimman tyttären muuttokuormaan.
Viime torstaina kaunokainen palasi kotiin. En tiedä onko hän Arabiaa tai mitä lie mutta minua liikutti jotenkin tuo muistamattoman isotädin huoli kulhon kohtalosta. Ettei vaan johkaannu teille tietymättömille. Taidan nostaa sen varmuuden vuoksi korkeimman kaapin päälle, jatkamaan tarinaansa seuraavatkin 70 vuotta. Mukavaa olisi ymmärtää jotain noiden pohjan leimojen päälle, taidan vielä jatkaa tutkimuksia.
Mymmeli sai syksyn varalle töppöset "Pienten pukimet" -kirjan mallilla. Muokkailin hieman ohjetta kun käytettävissä oli Novitan Nallea (varsiin) ja Seiskaveikkaa sukkaosaan. En suurin surminkaan halunnut ommeltavia saumoja, ainut sauma jäi nyt pohjaan ja sekin hoitui onneksi kolmen puikon päättelyllä. 75g jämälankoja vähensi tämä iltapuhde ja kyllähän ne omat "povvisukat" kirvoittivat aika mairean hymyn neitokaisen kasvoille.
Hurmaava kulho ja ihana tarina! Onneksi kulho on säilynyt ehjänä ja saa nyt kertoa omaa tarinaansa aina uudelleen ja uudelleen. Ihanat ovat myös nämä neidin sukat! :)
VastaaPoistaIhanat polvisukat! Jospa itselläkin olisi joskus tyttö, jolle tuollaiset tehdä. :) Vaikka miksei pojallekin kävisi..
VastaaPoistaHieno on soppakulho :) Tuo pylväsleima taitaa olla ihan Arabian ensimmäisiä leimoja. En tosin tiedä mitä tarkoittaa, mutta vanha on ja arvokas.
VastaaPoistaAivan ihanat polvisukat. Jospa minun neulomisinspiraatio nousisi taas syksyn mittaan, että meidän pikkuinen saisi myös tuollaiset. Sukkahousuina voisi olla myös kivat vauvalla.
VastaaPoistaSoppakulholla on varmasti paras olla kaapin päällä. Muistan lapsuudestani soppakulhon, jota pelkäsin käsitellä. Niin tärkeä se tuntui äidille olevan, että rikkoontumisen harmia en olisi halunnut tuottaa. Ehjänä kai se vieläkin on. Ja tarinaa siitäkin kerrottiin.
Minulla ihan sydän kiepsahti ympäri evakkotarinasta. Soppakulholla olisi monta tarinaa kerrotavanaan.
VastaaPoistaJa sukat ovat tosi hauskat! Osaisinkohan tehdä samantyyppiset itselleni...
Ihana tarina kerrottavaksi joskus omille lapsillesi. Mymmelin uudet sukat on yhtä veikeät kuin tytön hymykin :O)
VastaaPoistavoisko olla arabian kesäkukka-sarjaa? näyttäis vähän siltä. Ihana on joka tapauksessa. Tykkään noista vanhoista astioista!! Kivat villasukat myös, en ennen ookkaa nähny tollasia. varmaan hyvät jalkaan!
VastaaPoista-Ansku-
Ihanat sukat, mäkin haluun :)
VastaaPoistaiki-ihanat sukat!
VastaaPoistaOi,mitkä sukat<3 meijänki tyttäret varmaan tarvis tuollaset(siis äiti tarvis tyttärilleen,vai mitenkäs se meni) ;)
VastaaPoistaWau mikä kulho kera ihanan tarinan!
VastaaPoistaVoisin vannoa että näin eilen kirpparilla kaksi arabian lautasta samalla kuviolla. Niissä oli vähän erilainen leima jossa vuosi -22.
VastaaPoista