15.11.2013



Tässähän saa ihan pitää varansa ettei marraskuu nielaise kokonaan syövereihinsä. Viimeinen orvokki sentään vielä sinnittelee ja kasvupaikasta päätellen melkoisen sitkeä yksilö onkin.


 Tämä rakas rotisko on vaivannut mieliä muuttopäivästä alkaen ja nyt seitsemän vuoden mietintö alkaa vaihtua konkreettisiksi toimiksi. Syksyn aikana on pidetty jos jonkinlaista palaveria näillä kieroilla nurkilla ja päädytty komproimissiin jossain järjen ja tunteiden välimaastossa. Kaiken korjaaminen on ylivoimaista joten keskitymme siihen mitä säilytettävissä on. Se tarkoittaa lähinnä tuota kuvan oikeassa reunassa näkyvää päätyä, jonka perustukset olisi tarkoitus korjata, hirsikehikkoa hieman oikaista ja rakentaa uusi katto päälle.


Ensimmäinen askel on oikeastaan jo otettu kun tänään saimme kaarikasvihuoneen viimeisetkin muovit kiinnitettyä paikoilleen. Ette varmaan ylläty jos kerron että navetta pitää sisällään muutamia säilyttämisen arvoisia tavaroita, työkaluja ja koneita. Niiden pitäisi majailla rakennusajan sulassa sovussa tuolla kaarihallissa ja sitten joskus kun kaikki on valmista, saan viljelykäyttöön vähän reilumman kokoisen kasvihuoneen.



Nyt pitää enää päättää mitä tuonne huoneeseen kannetaan ja mitä ei, itseni tuntien saatan potea tulevina viikkoina melkoista päänsärkyä asian suhteen. Ehkä muutama nuotiokin on alapihalla vielä poltettava ennenkuin navetta on kokonaan tyhjä. Pieni pakkanen ei nyt olisi pihapuuhienkaan kannalta pahitteeksi, täällä ainakin tahtoo ihan juuttua saveen!



Hellan päällä minulla odottelee ensi kevättä Villa Idurin ihana arvontavoitto, rustiikkinen kesäkukkavati! Pokun talvikenkä ei liity asiaan, se asustaa hellalla ihan muuten vaan muistona. Oli siinä perheellä huuli pyöreänä kun vatipaketin postista kannoin. Kiitos vielä Pilville joka järjesti näin mukavan ja sopivasti erilaisen blogiarvonnan.


Ettei ihan käsityöttömäksi tämä meno äityisi niin vilautan loppuun vielä syksyn aikana työväenopiston keramiikkakurssilta kotiutuneita tekeleitä. Olen ihan ensimmäistä kertaa saven kyydissä ja sen kyllä huomaa. Yhtä hauskaa se on kuin tämä kotoinen taikinaterapiakin! Tänään voisi varmaan jo valmistella ensimmäisen piparkakkutaikinan?



15 kommenttia:

  1. Ihana tuo vihreä pitsilautanen! Tsemppiä navetan tyhjennykseen ;)

    VastaaPoista
  2. Ompas rohkea kukkanen! Ja tekin, näyttää isolta (ja mukavalta) projektilta tuo punaiseen vanhaan kaunokaiseen liittyvä. Keramiikka on hauskaa, mutta yllättävän vaikeaa! Olen tähän mennessä tyytynyt siihen, että omat kipot ja kupit on luokkaa "ompa suloinen, pikku Heikku ihan omin käsin tällaisen tehnyt." Ei kerrota, että joo, tein sen viime vuonna enkä kaksikymmentä sitten. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, iso se on mutta projektithan ovat aina mukavia... Eikä kaupasta saa kyllä noin uniikkeja savitavaroita ;)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Jo vain! Eikä noita ole kylvetty - jotain männävuotisia ovat, siemenistä itsekseen levinneitä.

      Poista
  4. Ihana pitsivati! Voimia tiukkaan karsintaan tavaran suhteen - toivottavasti se ei aiheuta liikaa harmaita hiuksia. Ja iso hatunnosto lasten iltapesuista vastaaville tuollaisen savisavotan jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tavarat ovat lähteneet yllättävän kivuttomasti! Keväällä taas kurahommat helpottuu...

      Poista
  5. Tsempit karsintaan :-) Kuvissasi on taas sitä jotain, paljon tunnelmaa <3

    VastaaPoista
  6. Projekteja piisaa. Hieno tuo kasvihuone, saattaapi vaan pian täyttyä :)
    t.Ritva
    ps. hienoja kuvia taas kerran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, se saakin nyt hetkeksi täyttyä ;) Kiitos.

      Poista
  7. Hienot on savityöt!! Ja hyvä että navetta sai hienon "tuomion"!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan että tuomion täytäntöönpano onnistuu suunnitellusti!

      Poista
  8. Onpa siellä oltu ahkeria! Ja mahtavaa että pelastatta yhden vanhan rakennuksen. Tuo eka kuva on tosi vaikuttava, sitä pitää kattoa uudelleen ja uudelleen.

    VastaaPoista