17.8.2014



Muistan kuinka tänne muuttaessa unelmoin ulkosaunasta, enkä vähiten siksi että sisäsaunasta saisi sijaintinsa ansiosta aika mainion kuraeteisen. Kahdeksan vuoden pehmitys tuotti tulosta ja aloimme olla kevätpuolella kaikki tasapuolisen kyllästyneitä pukuhuoneen ja pesuhuoneen vaateahtauteen. Viime viikolla varovasti aloittelin lasten kanssa ja niinhän siinä sitten kävi että kohta oli innokas isäntä sahan kanssa seinästä läpi! :)




 


Sivutuotteena saimme kahdentoista metrin näkymät poikki talon, itäsiiven perältä läntisimmälle ikkunaseinälle. Haaveissa on vielä rakennella liukuovi uuteen oviaukkoon, jos paikalliseen rautakauppaan tilatut kiskot ensi viikolla saadaan kotiutettua. Saunaa meillä ei nyt toistaiseksi ole ollenkaan mutta ehkä joskus vielä saamme sellaisen! Kuulemma ne jossain etelän mailla elelevät vallan ilman löylyhuoneita...

 

 


 Tuli siinä saunaa järjestellessä käyttöä hyvin marinoidulle hyllylevylle, harjan varrelle ja lehmänketjuille sekä tietysti se pakollinen Ikea-reissu jotta joka lapselle löytyy oma kinnaskorinsa. Arvaatte varmaan että sisäinen organisaattorini hihkuu iloissaan kaikkien näiden tyhjien hyllyjen äärellä. Tervetuloa vaan syksy ja rapaiset haalarit! Samaan naulakko-osastoon saa mennä tämä paimenlangasta vääntämäni tekstikokeilu, aika hauskaa oli ja Hilu sai mieleisensä naulakon kepparivarusteilleen. Lenkillä näin toissapäivänä postilaatikkoon väännetyn postitorven kuvan samalla idealla. Mitäpä rautalangasta ei voisi tehdä?

 




Kyllä kannatti kutsua kesävieraita - sain talvella alkamani mattoprojektin samassa innostuksen puuskassa valmiiksi. Lyhensin siis olympialaisten aikaan kolme ikivanhaa räsymattoa ehjät osat säästäen ja ompelin ne trikookuteella toisiinsa kiinni. Päädyt kanttasin Ikean vahvalla puuvillakankaalla eikä kanttien ompelu alkanut sujua ennen kuin raahasin koko työn ulkoterassille auringonvaloon. Matosta tulikin aika suuri, noin 2x3m enkä aloittaessa tainnut ihan sisäistää että käsin ommeltavaa saumaa olisi se rapiat 8m. Onneksi! Sainpahan yläkerran aulaan mieleiseni maton (samasta kohtaa vintin lattialta nämä matot pelastettiin ennen rakentamista) ja Tiiran mamman kauniit kudonnaiset pääsivät vielä jatkoajalle.

9 kommenttia:

  1. Kätevää ja luovaa arkitehtuuria. :)

    VastaaPoista
  2. Näyttää todella hyvältä!! Sitä on aivan onnessaan kun saa käytännöllistä säilytystilaa, se ei ole ihan pikkujuttu pyörittää tällaista vaate tahi kenkä määrää.
    Tuo linja lävitse talon on sellainen unelmani, sitä ei tosin tässä talossa onnistu järjestämään. Ehkä sitten siellä piiiitkässsä vanhassa talossa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Onhan se aina juhlan paikka kun joku ongelmakohta logistiikassa tule ratkaistua :)

      Poista
  3. Voihan kuraeteinen - tästäpä muistinkin että meidän ulkovaatesäilytysasiat on ihan yhtä retuperällä kuin keväälläkin... onnea vaan teille! :) Vinossa rivissä olevat koukut - kiva yksityiskohta ja varmasti käytännöllinen myös. Mattojentuunaus on hieno työvoitto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Koukut oli laitettava vinoon käytännön syistä mutta onneksi se ei ihan pahalta näyttänytkään! Seuraavan mattoinnostuksen kohdatessa mietin kyllä kaksi kertaa ryhdynkö toimeen :D

      Poista
  4. Hyvältä näyttää ja varmasti on toimiva ratkasu. MEillä tuskaillaan kans koko ajan tilan riittämättömyyen takia, mihin sais kaikki ulkokamppeet ym. mahtumaan. Vaan eipä taida olla meillä tuollasta mahollisuutta, tai jäisi suihkukin pois käytöstä. On "väärinpäin" suihku ja sauna siihen nähen että sitä vois hyödyntää. Tai voishan sitä, mutta hankalaa ois. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Toisaalta sitä miettii kuinka massiivisiin ratkaisuihin kannattaa lähteä kun tilantarve on tavallaan kuitenkin tilapäinen. Muutama vuosi (tai -kymmen) ja ihmetellään jo tilan paljoutta :O

      Poista
  5. Nyt saa syksy tulla, ihanan paljon tilaa!

    Ja noin siis käy kroksille kun se joutuu poratuksi :D

    VastaaPoista
  6. Jo vain, eipä olisi tullut itsellä tuo kengän poraus kokeilulistalle ihan ensimmäisenä. Mutta sainpahan koota hyllyjä rauhassa!

    VastaaPoista