Hellevilloja

Kyllä vain, taas on tullut törsättyä. Kakkulapiot tai piirakkaottimet, miten vain. Litistettyjä lusikoita siis (lämmin kiitos litistäjälle Virkkulaaksoon!). Enää ei tarvitse pöytää kattaessa miettiä mihin tarjottavaan iskisi sen ainoan ottimensa. Olen innoissani noiden kauneuden ohella kierrätysideasta! Uusi valkoinen ruokapöytä alkoi kuiskailla kannattelevansa mielellään lasisia astioita ja tähän huutoon vastasi onneksi lähikirppis. Samalla reissulla tarttui mukaan klassikkoiltasatuja lapsille, tämä piti hankkia ihan siksi että se on itsellenikin ennennäkemätön tuttavuus. Kaikki muut taitavat jo tuntea Hanhiemon?

Meillä näemmä varaudutaan jo tulevaan talveen, viime talvena netistä napsuttamani alemerinoribbi pääsi viimein paininjalan alle. Peitetikkiä hankkiessa väikkyi mielessä kotitekoiset, litteäsaumaiset villavaatteet ja niiden tekoa piti nyt alkaa harjoitella.

Ompelujälkeen jäi petrattavaa mutta periaatteessa onnistuin. Kappaleet vain reilusti limittäin ja sauma päälle. Kypärälakit ovat vanhalla Suuri Käsityö -lehden kaavalla ja pöksyt ihan itse keksityt. Haarassa on kolminkertainen neulos ja muuaalla kaksinkertainen. Lahjesaumat on ommeltu tavallisella saumurilla pussiin ja pöksyjä voi käyttää kummin päin tahansa. Muistiin merkittäköön seuraavia varten vielä kuva pöksykappaleista ennen kokoamista.

Kirpparireissulta nappasin itselleni vielä euron puseron joka osoittautui kotona luvattoman lyhyeksi niin helman kuin hihojenkin osalta. Olka- sekä sivusaumojen reilu sisäänotto, hihojen lyhennys ja uudelleen istutus tuottivat S-koon puserosta Elmalle sopivan. Valmistumista odotellessa oli jo alaosaksi parhaiten sopivat farkkuleggaritkin etsitty kovan pöhinän säestämänä vaatekaapista... Joukon hännillä vielä pari sovitusyritystä Mymmelin pandatopista. Alkaa olla meidän kolmevee siinä elämänvaiheessa etteivät ajatukset kivoista kuvausasetelmista aina ihan kohtaa.

P.S. Blogger ei anna enää kirjoittaa ilman otsikkoa?