Tässähän saa ihan pitää varansa ettei marraskuu nielaise kokonaan syövereihinsä. Viimeinen orvokki sentään vielä sinnittelee ja kasvupaikasta päätellen melkoisen sitkeä yksilö onkin.

 Tämä rakas rotisko on vaivannut mieliä muuttopäivästä alkaen ja nyt seitsemän vuoden mietintö alkaa vaihtua konkreettisiksi toimiksi. Syksyn aikana on pidetty jos jonkinlaista palaveria näillä kieroilla nurkilla ja päädytty komproimissiin jossain järjen ja tunteiden välimaastossa. Kaiken korjaaminen on ylivoimaista joten keskitymme siihen mitä säilytettävissä on. Se tarkoittaa lähinnä tuota kuvan oikeassa reunassa näkyvää päätyä, jonka perustukset olisi tarkoitus korjata, hirsikehikkoa hieman oikaista ja rakentaa uusi katto päälle.

Ensimmäinen askel on oikeastaan jo otettu kun tänään saimme kaarikasvihuoneen viimeisetkin muovit kiinnitettyä paikoilleen. Ette varmaan ylläty jos kerron että navetta pitää sisällään muutamia säilyttämisen arvoisia tavaroita, työkaluja ja koneita. Niiden pitäisi majailla rakennusajan sulassa sovussa tuolla kaarihallissa ja sitten joskus kun kaikki on valmista, saan viljelykäyttöön vähän reilumman kokoisen kasvihuoneen.

Nyt pitää enää päättää mitä tuonne huoneeseen kannetaan ja mitä ei, itseni tuntien saatan potea tulevina viikkoina melkoista päänsärkyä asian suhteen. Ehkä muutama nuotiokin on alapihalla vielä poltettava ennenkuin navetta on kokonaan tyhjä. Pieni pakkanen ei nyt olisi pihapuuhienkaan kannalta pahitteeksi, täällä ainakin tahtoo ihan juuttua saveen!

Hellan päällä minulla odottelee ensi kevättä Villa Idurin ihana arvontavoitto, rustiikkinen kesäkukkavati! Pokun talvikenkä ei liity asiaan, se asustaa hellalla ihan muuten vaan muistona. Oli siinä perheellä huuli pyöreänä kun vatipaketin postista kannoin. Kiitos vielä Pilville joka järjesti näin mukavan ja sopivasti erilaisen blogiarvonnan.

Ettei ihan käsityöttömäksi tämä meno äityisi niin vilautan loppuun vielä syksyn aikana työväenopiston keramiikkakurssilta kotiutuneita tekeleitä. Olen ihan ensimmäistä kertaa saven kyydissä ja sen kyllä huomaa. Yhtä hauskaa se on kuin tämä kotoinen taikinaterapiakin! Tänään voisi varmaan jo valmistella ensimmäisen piparkakkutaikinan?

Jos lomalla on mukavaa niin arkeen paluu se vasta onkin! Sain viimeisteltyä käyttökuntoon loput muisto-ompelukset, sekä body että pöksyt Ottobren kaavoilla. Housujen koko on 80 ja taitavat mahtua seuraavan vuoden, siihen malliin oli tuota kasvunvaraa joka suuntaan...

Mäenlaskukausi on avattu aamuhuurteilla, päivisin valitettavasti liukuri ei vielä luista. Välillä syödään ituja, että jaksaa taas! Aloitin idätysharjoitukset Mung-pavuilla ja taidan ottaa tavaksi kun lapsetkin söivät mukisematta heti ensimmäistä versiota itusalaatista.

Sain luvan lainata lehtisen tytärten jokailtaisesta kirjeenvaihdosta ja ajattelin sen myötä toivottaa oikein mukavaa syyslomaviikkoa  kaikille sitä viettäville! Meillä sattui niin harvinaisen hauskasti että koko porukka on samaan aikaan lomalla. Uimahalliosuus tuli jo tänään loiskuteltua, nyt saunapuhtaina kohti uusia seikailuja!

Elokuussa toteutui (kaksi vuotta suunniteltu) betonipallopäivä. Olipa silloin kesäistä! Maltoin antaa palleroitteni kuivua tarpeeksi ja sain ne ehjänä muoteistaan ulos. Muutamatkin betonityöt olen onnistunut pilaamaan hätäilemällä avaamisen kanssa. Toinen palloistani on sileä ja pyöreä, kaikin puolin täydellinen. Toinen taas vähän luonteikkaampi kaveri. Voisihan näitä olla enemmänkin, joskus taas kun potkupalloja löytyy pilkkahintaan. Yksi säkki kuivabetonia riitti hyvin neljään palloon, ehkä olisi riittänyt viidenteenkin.

Ompelurintamalla muistot jalostuivat tunika-leggarisetiksi Mymmelille joka olikin otettu uusista vetimistään. Kerrankin sopivasti kerhokuvauksen alla! Viime talvena neulotut villasukat (ohje Sari Savikon kirjasta Pienten Pukimet) ovat nyt juuri sopivat ja kovassa käytössä.

Villasukat ovat pesiytyneet tällä viikolla omiinkin kinttuihin, perunat korjattu kellariin ja kokkailtu marja-aroniasta kaikkea mahdollista. Tuoremehua, hyytelöä ja hilloa omenan kaverina. Kaikki maistuivat (vaikka olen aina kuvitellut tuon marjan olevan jotenkin käyttökelvoton) ja suosikiksi taisi kivuta kaunis mehu. Laitetaan siis ohje muistiin ensi syksyn varalle!

3 kg marja-aronioita
4 l vettä
3/4 tl  sitruunahappoa 
500g sokeria

Huuhdo marjat ja survo ne. Kiehauta ja jäähdytä vesi. Kaada jäähtynyt vesi marja-survoksen päälle. Sekoita viini sitruunahappo joukkoon. Happoa käytetään 1/4 tl marjakiloa kohti. Anna seoksen seisoa kaksi (mielellään kolmekin) vuorokautta kylmässä. Sekoita muutaman kerran.

Siivilöi mehu. Käytä mieluiten sideharsokangasta ja anna mehun valua kaikessa rauhassa sekoittamatta lainkaan. Näin mehusta tulee kirkas. Mittaa mehu ja lisää sokeri. Sekoita kunnes kaikki sokeri on sulanut. Sokeria käytetään 300 g mehulitraa kohti. Pullota mehu huolellisesti puhdistettuihin pulloihin. Säilytä kylmässä. 

Ohje löytyy useammastakin lähteestä, muunmuassa täältä.

Illan päätteeksi vielä tuhannen taalan kysymys: Kuka ehti talloa rieskat jo ennen paistamista? Ja pakolliset syysasterit. Pihan viimeisiä ilopilkkuja!

Aika ajoin putkahtelee nettikangaskauppoihin ihan vastustamattomia kuoseja, tämä Siiri ja Myyry yhtenä niistä! Puolesta metristä tuli pipo Elmalle, pikkupöksyt Mymmelille ja 80-senttinen body vauvalle (vielä se on hetken vauva vaikka töpsöttääkin mennä taaperokärryn perässä eteisen päästä toiseen!). Pikkareihin en viitsinyt sisäpuolelle lappua laittaa joten punastutin yhden Siirin posket ujosti kangastussilla. Ehkä ne nyt päätyvät oikein päin jalkaan? Tuo kirjekuoribodyn kaava on  jotenkin aika nostalginen, vuoden 2003 Suuri Käsityö -lehdestä. Sillä ompelin Elmalle elämäni ensimmäiset bodyt ja kaikille lapsosille olen tainnut samaa kaavaa ainakin kertaalleen käyttää. Pipo syntyi ilman kaavaa ja pöksykaava on oma, jostain vanhoista housuista jäljennetty.

Jos minulla olisi lehmä (vaikka vain ihan pieni sellainen), kävisin lypsyllä tämä mekko päällä! Paratiisin puutarhassa -frotee on ihan nimensä veroista. Sitä jäi onneksi vielä ja tein aluksi arkea sulostuttamaan muutaman kukikkaan tiskirätin. Tunikan kaava uusimmasta naisten Ottobresta 6/2013, ohjeesta poiketen lisäsin taskut sivusaumoihin. Pääntiellä on framilonilla vahvistettu käänne.

Uuden lelunkin olen hankkinut kaukoidän ihmemaasta, nyt saan napsutella perinteisten metallinepparien lisäksi myös muovisia! Hetimmiten iskin näppini vaippoihin ja ompelin ystävän avustuksella (samassa rytäkässä navettamekon kanssa) muutamia plagiaatteja hyväksi havaituista ostoimuista. Pyyhefroteeta, bambua ja hamppua sisältävät neppariläpykät. Kuivuvat nopsasti ja imevät myös!

Seuraavana neppipihtitädin uhrina oli puoli-ilmaiseksi ostettu Muumi -vaippakuori jonka tarrat hankasivat vaikka kuinka pukin ja asettelin sen lapsen ylle. Tarrat pois ja nepparit tilalle - ei satuta enää! Vielä pitäisi näprätä samanmoinen uudistus tuohon siniseen kuoreen. Ja ehkä hankkia lisää neppareita kun näitä käyttökohteita tuntuu löytyvän sieltä sun täältä...