Villapata kiehuu

 

Täällä ilmoittautuu blogistanian saamattomin sohvatyynymaakari. Ihan taisi olla elämäni ensimmäinen sohvankomistus tämä, kiitos kummitädin ohi menneelle neuletakkiostokselle. Takki kiljahti heti olevansa se kauan etsitty tyynyneule ja sain samalla hukattua täytteeksi yhdistellen pari parhaat päivänsä nähnyttä vierastyynyä. Napit voi siis avata ja ottaa sisätyynyn pesun ajaksi pois.

Sekoittelin viisi vuotta sitten liidusta, vedestä ja sammutetusta kalkista vellin jolla kalkitsin makuuhuoneen uunin. Ylimääräiset kuivatin uunipellillä ja säilöin kellariin odottamaan uunin nokeentumista. Mustahan se jo olikin kun taas sain aikaiseksi ruveta velliä liettämään. Maalinpalaset vaan vesiastiaan ja tunnin päästä pääsinkin sutimaan! Pari kerrosta peitti pahimmatkin tahrat ja taas mennään muutama vuosi. Maalia taisi jäädä vielä viidentoista vuoden tarpeiksi...

Kalkkimaalilla vedelty pinta (oikealla) näyttää märkänä ihan toivottomalta mutta kuivuttuaan on kyllä erinomaisen peittävää.

Läträilyn makuun päästyämme piti seuraavaksi kokeilla ulkomaalin valmistusta. Villa Idur tarjosi tähän hiljattain innoituksen, rohkaisua sekä vielä riittävän simppelin ohjeistuksen. Vernissaa, sinkkioksiidia ja titaanioksiidia. Eihän se vaikeaa ollutkaan ja mukavaa tuo maali oli käsitellä, peittää hyvin ja kuivuu hyvällä säällä parissa vuorokaudessa. Nyt vaan toivotaan että kestää räystäslautojen pinnoilla muutaman vuoden kun minä en oikein viihdy tuolla yläilmoissa...

Kyllä tässä lomalaisen kelpaa kun uusi kesä alkoi taas ja toivottavasti ettei loppua ihan kohta näy!