Keväällä työväenopistossa valmistui vielä esittelemättä jäänyt villainen peitto.
Malli on Taito -lehdestä 5/2007 nimellä Karpalo-huopa. Leveys 150cm ja pituus 200cm. Sidoksena huovassa on raesidos, 8 niisivartta ja polkusta meinasivat aluksi hirvittää mutta selviydyin kuin selviydyinkin niisinnästä lopulta ihan itse (meitä olikin vain kaksi rakentajaa). Loimeksi hankittiin varta vasten Esiton huopalankaa tex 143x3 ja kuteena käytin omia kasvivärjättyjä (joukossa oli mummunkin värjäämiä) villalankoja neljällä sävyllä raidoittaen. Kudetta kului hieman alle 500g. Ajatuksena oli saada tuohon rakkaaseen lutikkalaatikkoon sopiva päiväpeitto ja tuntuu se viltti siinä viihtyvänkin. Päädyt päärmäsin tylysti ompelukoneella, oli aluksi ihan rikollinen olo mutta ei se konesauma onneksi kauas paista.
Nyt on meneillään vaihteeksi kursi, paikkaa, parsi ja pelasta -teemaviikko. Olen korjannut jopa nailonsukkia tavallisten kainaloitten ja housunpolvien ohella. Hulluus tämäkin, mutta voi veikkoset miten hyvä mieli tulee jokaisesta kadotetusta reiästä. Onneksi on tuossa lähellä mummu joka ymmärtää kyseisen intohimon ja tarjoaa vertaistukea. Olen toki törsännytkin ja hankkinut itselleni uuden hellemekon. Täydellisen sopiva kun oli ja sopivasti sievä pitseineen, ihan tuosta paikalliselta luottokirpparilta 3€ hintaan.
Pelakuut ne älysivät viimein ryhtyä kukkimaan! Nyt sitä nuppua onkin sitten vaikka muille jakaa. Voisin kuitenkin väittää näin yhden kerran vakaalla kokemuksella että kannattaa keväällä ottaa pistokkaita jos tahtoo kukkia ennen heinäkuuta. Nämä vanhat juurakot vaativat ainakin tällä kertaa melko pitkää maanittelua ennenkuin innostuivat. Eikä millään pahalla, mutta joskus mietin mitä kissan päässä liikkuu sen tuijottaessa minuuttitolkulla, aivan herkeämättä, haahkankuvaa suoraan vasempaan silmään. Penni ajatuksistasi, Kielo!
Tuli sieltä Neuvostoliitosta aikanaan monenlaista mukavaa, tämä Hamka on oman lapsuuteni ehdottomia helmiä. Muistaisinpa mistä sain ja milloin? Ukko nooa sujui vielä, mahdoinko muuta koskaan oppiakaan...
Lomanvietto jatkuu ihanasti pihalla, ruokalistalla on perunaa, sipulia, ja mansikoita omalta maalta.
Vanhan omenapuun kanto muurahaispesineen on onnellisesti selätetty maan tasalle ja erinäiset muutkin rästihommat saaneet toivottua kyytiä. Sokerileipuri pyöräytti pellillisen mustikkapiirakkaa ja ilmoitti sitten tuovansa navetasta vanhan vaarinkaljapullon sisälle. Eihän tuota tohtinut vastustella! Hurjan iso puteli muuten, 60 -litrainen. Valosarja sinne kuulemma on tulossa, viimeistään jouluksi. Hauskaa välillä nyökytellä itse ihan hiljaa ja jakaa tuonti- ynnä vientilupia miesväen sisustaessa.
Omissa vaunuissani riippunut
Aarikan tyttö oli pakko saada kotiin, pallohelistimen alkuperää en muista mutta mukava ja käteen sopiva sekin. Elma on muistikortin sisällöstä
päätellen kovin innostunut kissakuvauksesta, tämä viimeinen otos oli
pakko lainata.
Leppoisaa lepopäivää!
Yhteisompelupäivä kesäkuun puolella tuotti mukavan mekkosen Ottobren 2/12 kaavalla. Kannatti ährätä muotolaskosten kanssa, veikkaisin tämän istuvan täydellisesti kunhan aikanaan palaan takaisin omaan kokooni! Vähän jäi kismittämään kun möhlin helman 8cm aiottua lyhyemmäksi, piirsin siis etukappaleen toisen mallin pituudella ja tästä sai tietysti viaton kanssaompelijakin kärsiä. Voisi kai tuohon vielä jonkun pitsin tällätä, tai laittaa suosiolla leggarit jalkaan. Pilkkupuuvilla on ostettu Eurokankaasta ihan varta vasten ja napit löytyi omasta (ehtymättömästä) laatikosta.
Mitäänhän sitä ei tarvita mutta muutama pikku juttu on näemmä aina saatava. Velourinen Boboo -haalari tuli lahjaksi, kiitos! Jäi omista etsinnöistä huolimatta aikanaan poikaselle löytymättä enkä kaupan uuteen ole raaski
nut investoida.
Metsolan helistinfrotee aiheutti hiljattain pakottavan tarpeen klikkailla huutispalstaa (onneksi nämä vastustamattomat kuosit ovat aika harvassa).
Tämä taitaa päätyä seinälle käyttöä odottelemaan.