Joulu tuntuu joulummalta jos saa antaa itse tehtyjä lahjoja, vaikka sitten sen yhden vaivaisen perussukkaparin. Niin tänäkin vuonna - nämä pikkusiskon joulusukat taitavat muotoutua pikkuhiljaa perinteeksi! Joulun jälkeen on värkätty tyttärille keppareita ja niiden varusteita, ehkä niistä saadaan kuviakin kunhan kaikki osaset löytävät paikkansa. Parhaillaan tuossa sohvan käsinojalla näyttää olevan puolitoista hevonkorvaa.

Mieleni teki ommella jotain kummipojalle, sehän on helppoa kun oma pienimmäisemme on jokseenkin saman kokoinen. Ehkä. Kaapista löytyi vihreä college ja vanha mustavalkoinen pallopaita jotka sopivat suunnitelmiini mainiosti. Ensimmäinen setti mahtui näin reilusti Mymmelille, joka täyttää kolmen yön päästä neljä vuotta. Kasvunvara on ihan mukava asia mutta rajansa silläkin. Pipo lähti lämmittämään lopulta ekaluokkalaisen päätä ja pöksyt tätä nelivuotiasta neitoa.

Sitten vaan uutta putkeen - jäi sitä varaa noihinkin. Aina ei vain mene ihan niinkuin piti, onneksi lapset kasvavat! Kankaat nimittäin loppuivat jo eikä kolmatta yritystä sen vuoksi tule. Housukaava on oma kokeilu Jenni JJ :n innoittamana ja pipo uusimmasta Ottobresta (1/2014).

Päivä on pidentynyt ihan selvästi ja siitä tuli mieleeni että voisi olla keijunmekon siementen kylvöaika. Ostin viime kesäksi taimitarhalta tuon ihanan köynnöksen ja syksyllä kannoin kasvin kellariin pelakuiden ja apiloiden sekaan - mitähän sille nyt kuuluu? Ei elon merkkiä ainakaan mullan päällä vaikka pelargoniat kukkivat edelleen. Vai pitäisikö sanoa että kukkivat jo? Onneksi tuli talletettua niitä siemeniä. Mahtavinta oli huomata että ne siemenet myös itävät. Jippii, tein sen melkein itse!

Tervetuloa kellarikierrokselle - kukkapenkistä syksyllä yli jääneet narsissit tekisi mieli ruukuttaa pääsiäiskukiksi, onnistuisikohan se vielä?

Jos lomalla on mukavaa niin arkeen paluu se vasta onkin! Sain viimeisteltyä käyttökuntoon loput muisto-ompelukset, sekä body että pöksyt Ottobren kaavoilla. Housujen koko on 80 ja taitavat mahtua seuraavan vuoden, siihen malliin oli tuota kasvunvaraa joka suuntaan...

Mäenlaskukausi on avattu aamuhuurteilla, päivisin valitettavasti liukuri ei vielä luista. Välillä syödään ituja, että jaksaa taas! Aloitin idätysharjoitukset Mung-pavuilla ja taidan ottaa tavaksi kun lapsetkin söivät mukisematta heti ensimmäistä versiota itusalaatista.

Kangaslaatikoilla on taas sukelleltu, vuosia paikkaansa hakenut Nanson palatrikoo päätyi pipoiksi, tulipahan käytettyä. Aikuisten kokoisista euron kirppisfarkuista tuli pienimmälle parit lökäpöksyt siistimpään menoon, kaava Ottobren numerosta 4/2012. Koko 68 on ihan sopiva tälle viisikuiselle. Toisiin housuihin leikkasin kaukaa viisaasti hieman kasvunvaraa ja sihtailin farkkujen yksityiskohtia lahkeensuuhun. Toinen puntti vaikutti tämän takia alkuun liian paksulta ja meinasi alkaa koko juttu ahdistaa mutta ratkaisuksi leikkelin tylysti nurjalta kangaskerroksia vähemmäksi, lopputulos on mukavan notkea ja pehmeä.

Mukavaa pääsiäistä! Ensi viikolla palaamme vihdoin tietokoneaikaan.

Kirpparilta löytyi ohuet ja pehmeät naisten joustofarkut 1,6€ hintaan ja Mymmeli sai kaipaamansa "oikeet vaakut". Jeggings -kaava Ottobre 4/2011 koossa 92. Ihan vähän kavensin. Tikkailuun käytin Pilvin paljastamaa vippaskonstia eli tavallista ompelulankaa kaksinkertaisena. Menee täydestä kuin väärä raha!

Lopuista palasista askartelin vielä poikaselle syyslätsän, Ottobren kaava tämäkin (3/2010). Lisänä reunaresori ja tupsupampula, vuori ohuesta joustofroteesta. Hakusessa oli takavuosien hiihtopipotunnelma ja tykkään että tulikin ihan käyttäjänsä näköinen kotsa.

Pyöräretki puutarhalle ja tämän kesän kukkahankinnat taitavat olla pulkassa, lapset valitsivat itselleen nimikko-orvokit (tämä on jokavuotinen traditio, minä varmaan ostaisin tylsästi yhtä väriä). Minun piti välttämättä saada yksi kukkiva pelargonia noiden talvetettujen juurakoiden piristykseksi, eri väriä tällä kertaa. Hain pistokkaille ruukkua monena päivänä kunnes mieleen muistui viime syksynä nikerrelty jämälautalaatikko. Ehken tätä sisälle olisi huolinutkaan pinkopahvinrämmäleineen kaikkineen mutta pihalla se välttää hyvin.

Housuja kuluu kiitettävästi tyttölapsillakin, tänä kesänä laukataan uusimman Ottobren (3/12) tarjoamissa kurveissa. Vajaamittaiset collegehousut koossa 128cm (Hilpalle lyhensin hieman ja jätin saumanvarat leikkaamatta). Kumpikin sai yhdet heppaiset ja toiset yksivärisenä, kuva-aihe applikaatioon löytyi värityskirjasta. Ei liene epäilystä mistä tytöt keksivät pyytää taskusta kurkkaavaa pollea, sammakkopöksyjen ihailijakaarti sen kun kasvaa. Kaavaa voin suositella, istuu mukavasti ripakintuillekin!

Mymmeli paistatteli tänään nimipäivillään ja pääsimme oikein leiritulille kun Elman opettaja oli järjestänyt luokalleen saunaillan. Harvalla sitä on nimpparivieraana kokonainen ekaluokka!

Sattui vielä niin ikävästi aamulla että tarvitsin kaksi euron kolikkoa (rahapussi tietysti tyhjänä), jouduin nostamaan sinisen setelin ja rikkomaan sen paikallisessa luottomarketissa. Vitosella itselle vanha verho ja muinainen mittanauha. Verhokangas ei kertonut itsestään mitään, liekö jotain nimetöntä?

Luppakorva -nimen sain, korvani nääs lerpattaa!

Elman kaapista löytyi enää yhdet riittävän pitkälahkeiset rennommat pöksyt ja nekin joutuivat pyykkiin pahaenteisesti ihan liikuntatuntia edeltävänä päivänä. Annoin suunnittelijalle jokseenkin vapaat kädet kun Eurokankaasta matkamuistoksi ostettu punainen joustofrotee löytyi kangaslaatikosta. Koirataskun piirustus syntyi aika äkkiä ja illalla olivat jo housut jalassa. Laitettiin oikein pitkät resorit ja näissä housuissa on nyt vähän varaa kutistuakin pesussa. Jatkoin Ottobren Saimi -housun kaavakokoon 116cm lahkeita ihan reilusti, saattoi tulla liki 128cm kokoiset. Leveyttä lisäsin varovasti eikä ehkä olisi tarvinnut laittaa ollenkaan. Luppakorvapiskin pää ja korvat on siis ommeltu trikootaustan kera pussiin, korvat lepattavat ihan valtoimenaan ja päälaki avautuu taskunsuuksi.

Piipahdimme pitkästä aikaa villissä lännessä, olisi sinne voinut toiseksikin yöksi jäädä!

Sitä ennen ompelin kirppispussilakanasta kuudet lasten pöksyt (vähän virtahepoja laitoin virkistykseksi takapuolen päälle) ja pari taaperokokoista lakkia.

Samettivarastot olen saanut laihdutettua, sen seitsemän hameen voimin. Sirkusversioihin tuli välillä eriparipalasiakin väliin. Nauhoja näissäkin tietysti helmoihin.

Alussa mainitun matkan huipentuma edellytti pukeutumista ja hurautin lapsille kaavattomia paitaressuja lakananrisoista, Koiramäen malliin. Voisko olla helpompaa naamiaisasua? Harmi vaan, mustaksi suditut naamat jäivät kuvaamatta.