Kanat ovat asustelleet meillä nyt seitsemän viikkoa ja yhtä sun toista on jo ehditty toisistamme oppia. Pian kotiutumisen jälkeen huomasimme lintujen jalkoja vaivaavan kalkkipunkin. Se lienee kiusannut jo pidemmän aikaa koska normaali suomupeite oli Pennin ja kukon jaloista miltei näkymättömissä. Hoito aloitettiin kukon osalta heti liotuksella ja lamppuöljysivelyllä (tämä lienee se vanhan kansan konsti), joka auttoikin silminnähden tilanteeseen. Soitin kuitenkin eläinlääkäriltä reseptin loislääkkeeseen jolla hoidettiin koko parven jalat, vaikka valkoiset kanaset oireettomia olivatkin.

Samalla tyhjennettiin kanamökki ja käsiteltiin pinnat virkon-liuoksella. Parin viikon kuluttua hoito uusittiin kukon ja Pennin osalta, onneksi jalat näyttivät jo hieman paremmilta ja ennen lääkitystä liottamalla saimme irtoamaan kalkkitöhnää mukavasti. Nyt vaan peukut pystyyn että kurja punkki kuoli pois ja loputkin kalkkeutumat jaloista irtoaisivat!

Penni on alusta asti osoittanut kiinnostusta hautomiseen ja istuskellut silloin tällöin munimansa munan päällä - muutaman tunnin kuluttua homma on aina jäänyt silleen. Nyt luulen kuitenkin että meillä on tosi kyseessä! Toista päivää mennään jo hartaasti hautoen ja kaikki lähestymisyritykset tuottavat kiukkuisia nokkaisuja. Äsken uuttera mamma jätti pesän hetkeksi ja kävi muutaman minuutin jaloittelulla sekä syömässä. Minä hiippailin sillä välin merkkaamaan munat ja vein samalla pesään kosteita sammalia. En kyllä usko että muita päästää tuonne sekaan munimaan, tämä pieni ja pippurinen päällikkömme.

Kirpparilta oli pakko saada ohuet mustat pellavahousut (2€) joista tuli poikaselle pöksyt siistimpään käyttöön sekä shortsit isoille tytöille yhteiskäyttöön.

Tänään oli viimeinen koulupäivä ja loman kunniaksi ajattelin pistää pystyyn pienen arvonnan! Eli kommentoimalla pääsee mukaan kisaan ja sähköpostiosoite (tai linkki sivuille josta sen löytää) pitää sisältyä kommenttiin. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 1.6. klo 24 asti. Onnea matkaan!

Ensimmäinen palkinto sisältää kolme keittiöpyyhettä elämänviisautta pullollaan. Lisäksi pakettiin lentää omin pikku kätösin vääntämäni puutarhaperhonen.

Toisena palkintona on neljä puuvillaista pöytätablettia ja samanmoinen, edellistä hieman pienempi perhonen.

Me pienimmäisen kanssa olemme samistelleet jo pari viikkoa uusissa vaatteissamme. Oma perustunikani on Metsolan alefroteesta ja siihen laitoin valkoisen nahkasomisteen josta tykkään kuin hullu puurosta! Poikasen haalari on monen kaavan summa ja kankaat kierrätettyjä. Turkoosi collegejättipaita ja punaraitainen kesätoppi saivat jatkoaikaa uuden resorin ja neppien höystämänä.

En malta olla mainostamatta kirjastosta löytynyttä kirjauutuutta. Kiinnostavia, monipuolisia näkökulmia ja kauniita kuvia alusta loppuun! Ajan hengessä  (tosin hieman eksoottiseen vuodenaikaan) vietimme tänään iltapäivää heinähommissa. Navetan katto on nyt puhdistettu oljista ja odottelee pressun alla huomista vierailijaa, toivottavasti vuorokauden päästä olemme pelastusoperaation suhteen taas piirun verran viisaampia.

Joulu tuntuu joulummalta jos saa antaa itse tehtyjä lahjoja, vaikka sitten sen yhden vaivaisen perussukkaparin. Niin tänäkin vuonna - nämä pikkusiskon joulusukat taitavat muotoutua pikkuhiljaa perinteeksi! Joulun jälkeen on värkätty tyttärille keppareita ja niiden varusteita, ehkä niistä saadaan kuviakin kunhan kaikki osaset löytävät paikkansa. Parhaillaan tuossa sohvan käsinojalla näyttää olevan puolitoista hevonkorvaa.

Mieleni teki ommella jotain kummipojalle, sehän on helppoa kun oma pienimmäisemme on jokseenkin saman kokoinen. Ehkä. Kaapista löytyi vihreä college ja vanha mustavalkoinen pallopaita jotka sopivat suunnitelmiini mainiosti. Ensimmäinen setti mahtui näin reilusti Mymmelille, joka täyttää kolmen yön päästä neljä vuotta. Kasvunvara on ihan mukava asia mutta rajansa silläkin. Pipo lähti lämmittämään lopulta ekaluokkalaisen päätä ja pöksyt tätä nelivuotiasta neitoa.

Sitten vaan uutta putkeen - jäi sitä varaa noihinkin. Aina ei vain mene ihan niinkuin piti, onneksi lapset kasvavat! Kankaat nimittäin loppuivat jo eikä kolmatta yritystä sen vuoksi tule. Housukaava on oma kokeilu Jenni JJ :n innoittamana ja pipo uusimmasta Ottobresta (1/2014).

Päivä on pidentynyt ihan selvästi ja siitä tuli mieleeni että voisi olla keijunmekon siementen kylvöaika. Ostin viime kesäksi taimitarhalta tuon ihanan köynnöksen ja syksyllä kannoin kasvin kellariin pelakuiden ja apiloiden sekaan - mitähän sille nyt kuuluu? Ei elon merkkiä ainakaan mullan päällä vaikka pelargoniat kukkivat edelleen. Vai pitäisikö sanoa että kukkivat jo? Onneksi tuli talletettua niitä siemeniä. Mahtavinta oli huomata että ne siemenet myös itävät. Jippii, tein sen melkein itse!

Tervetuloa kellarikierrokselle - kukkapenkistä syksyllä yli jääneet narsissit tekisi mieli ruukuttaa pääsiäiskukiksi, onnistuisikohan se vielä?

Nyt tekisi mieli taputtaa omaa olkapäätä. Olen saanut aikaiseksi ohuet aluskintaat lapselle! Mainiot neulovaiset mummoni eivät oikein tunne mitään Nalle-lankaa ohuempaa ja nämä kakkosen puikoilla tikutetut lapaset ovat kyllä ihan parhaat rukkasten alla. Tätä projektia olen suunnitellut ainakin kolme vuotta ja enää puuttuu siis kolme tai neljä paria vastaavia... Taitavat käyttäjät ehtiä aikuisiksi ennenkuin jokaisella on omansa. :) Lankana on hyvin marinoitu Fyberspatesin bambumerino josta tein jo takavuosina itselleni kintaat, viimein on sekin ihanuus loppu.

Joulu teettää jonkinasteista hullunmyllyä allekirjoittaneen päänupissa, melkein luulin ettei kortteja lähetetä tänä vuonna ollenkaan. Nyt ne ovat kuitenkin punaisessa kuoressaan ja huomenna soisin muistavani viedä ne postiin, kun kerran on se viimeinen mahdollisuus. Vain kummeille ja isovanhemmille tällä kertaa, omin pikku kätösin. On sitä vaan aina yhtä hauska seurata kuinka nuo taideteokset syntyvät. Pienimmäinen tökki sormiväriä asiantunteva ilme kasvoillaan ja sai aikaan paitsi hienon kortin niin myös aivan upean sotkun lähiympäristöönsä.

Samainen herra ei tunnu sietävän villaa ihollaan ollenkaan ja ompelinkin hänelle kierrätyshenkisen villapuvun, jossa sitä ihokontaktia ei pitäisi syntyä. Materiaali on vanhoista villapuseroista ja kaava Ottobre-lehdestä, pääntiellä puuvillainen resorihuolittelu. Kun vielä kypärälakki vaihdettiin silkkiseen, niskan ja kaulan alueen ihottumat ovat poistuneet kokonaan. Tällaisina hetkinä harrastus on kyllä palkitsevimmillaan!

Jos lomalla on mukavaa niin arkeen paluu se vasta onkin! Sain viimeisteltyä käyttökuntoon loput muisto-ompelukset, sekä body että pöksyt Ottobren kaavoilla. Housujen koko on 80 ja taitavat mahtua seuraavan vuoden, siihen malliin oli tuota kasvunvaraa joka suuntaan...

Mäenlaskukausi on avattu aamuhuurteilla, päivisin valitettavasti liukuri ei vielä luista. Välillä syödään ituja, että jaksaa taas! Aloitin idätysharjoitukset Mung-pavuilla ja taidan ottaa tavaksi kun lapsetkin söivät mukisematta heti ensimmäistä versiota itusalaatista.

Aika ajoin putkahtelee nettikangaskauppoihin ihan vastustamattomia kuoseja, tämä Siiri ja Myyry yhtenä niistä! Puolesta metristä tuli pipo Elmalle, pikkupöksyt Mymmelille ja 80-senttinen body vauvalle (vielä se on hetken vauva vaikka töpsöttääkin mennä taaperokärryn perässä eteisen päästä toiseen!). Pikkareihin en viitsinyt sisäpuolelle lappua laittaa joten punastutin yhden Siirin posket ujosti kangastussilla. Ehkä ne nyt päätyvät oikein päin jalkaan? Tuo kirjekuoribodyn kaava on  jotenkin aika nostalginen, vuoden 2003 Suuri Käsityö -lehdestä. Sillä ompelin Elmalle elämäni ensimmäiset bodyt ja kaikille lapsosille olen tainnut samaa kaavaa ainakin kertaalleen käyttää. Pipo syntyi ilman kaavaa ja pöksykaava on oma, jostain vanhoista housuista jäljennetty.

Jos minulla olisi lehmä (vaikka vain ihan pieni sellainen), kävisin lypsyllä tämä mekko päällä! Paratiisin puutarhassa -frotee on ihan nimensä veroista. Sitä jäi onneksi vielä ja tein aluksi arkea sulostuttamaan muutaman kukikkaan tiskirätin. Tunikan kaava uusimmasta naisten Ottobresta 6/2013, ohjeesta poiketen lisäsin taskut sivusaumoihin. Pääntiellä on framilonilla vahvistettu käänne.

Uuden lelunkin olen hankkinut kaukoidän ihmemaasta, nyt saan napsutella perinteisten metallinepparien lisäksi myös muovisia! Hetimmiten iskin näppini vaippoihin ja ompelin ystävän avustuksella (samassa rytäkässä navettamekon kanssa) muutamia plagiaatteja hyväksi havaituista ostoimuista. Pyyhefroteeta, bambua ja hamppua sisältävät neppariläpykät. Kuivuvat nopsasti ja imevät myös!

Seuraavana neppipihtitädin uhrina oli puoli-ilmaiseksi ostettu Muumi -vaippakuori jonka tarrat hankasivat vaikka kuinka pukin ja asettelin sen lapsen ylle. Tarrat pois ja nepparit tilalle - ei satuta enää! Vielä pitäisi näprätä samanmoinen uudistus tuohon siniseen kuoreen. Ja ehkä hankkia lisää neppareita kun näitä käyttökohteita tuntuu löytyvän sieltä sun täältä...