Näin minulla on tapana se tehdä, toivottavasti ohjeista on teillekin iloa. Olisi mukava saada kommenttilaatikkoon kuvalinkkejä jos innostutte rahapussiompelusta. Kehitysideat ja muut huomautukset ovat myös oikein tervetulleita.
Pieni määrä kankaita riittää, lisäksi tukikangasta ja vetoketju (vähintään 10cm pituinen, sen voi katkaista tarvittaessa sopivaan mittaan). Leikataan seuraavanlaiset kappaleet, mitoissa on huomioitu reilut saumanvarat (1-1,5cm).
päälikappaleet 14x12cm sekä 8,5x12cm (vetoketjun kummallekin puolelle)
kolikkotaskun vuori 10x12cm (tämä ei näy yllä olevassa kuvassa)
kiinnitysläppä kukkaron sulkemiseksi 2kpl 5,5x7,5cm
taskukappaleet 2kpl 8x12cm, 2kpl 9,5x12cm ja 2kpl 11x12cm
vuorikappale 21x12cm (tämä tulee näkyviin valmiissa kukkarossa vain sisäpuolen keskiosassa)
Tukikankaan tarve riippuu paljon käytetyistä materiaaleista, minä tuin tässä mallikappaleessa taskukappaleet, kiinnitysläpän sekä vuorikappaleen. Käyttämäni yksivärinen, tumma housukangas oli itsessäänkin tanakkaa. Lakanapuuvillasta ommellessa päälikankaatkin kannattaa tukea.
Sitten ompelemaan!
Ensiksi silitetään päärmeet kunkin taskukappaleen yläreunaan ja tikataan ne. Käänne 1cm ja sisävara pari milliä vähemmän.
Kiinnitysläpän kappaleet ommellaan oikeat puolet vastakkain kolmelta sivulta, toinen kapea pää jätetään auki. Kavennetaan saumanvarat (kulmat saa ottaa aika tarkalle!) ja käännetään läppä oikein päin sekä silitetään siistiksi.
Vetoketju ommellaan päälikappaleisiin oikeat puolet vastakkain, jonka jälkeen kolikkotaskun vuorikappale kiinnitetään niin ikään suoralla ompeleella äsken syntyneeseen saumanvaraan. Vuorikankaan oikea puoli tulee päin vetoketjua ja pienemmän päälikappaleen nurjaa puolta. Yllä olevassa kuvassa oleva ompeluksen oikea reuna on siis se, johon vuorikangas kiinnitetään.
Silitetään saumat ja tikataan vetoketjun reunat. Tässä vaiheessa on hyvä kiinnittää nepparit, toinen kiinnitysläppään ja toinen tuon yllä näkyvän isomman päälikappaleen reunaan. Pituússuunnassa keskelle kappaletta, 4cm päähän päätyreunasta. Nurjalle kannattaa lisätä palanen vaikka fleeceä, neppari tarttuu paremmin kaksinkertaiseen (pehmeään) kankaaseen.
Tämän jälkeen lompakkon ulkopuoli on valmis ja siirrymme sisusten viimeistelyyn. Isoimmat taskukappaleet asetetaan vuorikankaan päälle ja tikataan taskun pohjat. Taskun syvyys on tässä 4,2cm jolloin korttia jää hieman reilummin näkymään.
Nyt kannattaa leikata taskukappaleen ylimääräiset "helmat" pois tikkauksen vierestä niin ommeltavia kerroksia on myöhemmin hieman vähemmän. Seuraavaksi sama juttu keskikokoisten taskukappaleiden kanssa. Pienimmät taskut voi aputikata paikalleen, se helpottaa myöhempää ompelua. Minä jouduin purkamaan kun en totellut omaa neuvoani.
Siinäpä ne osaset ovat, sitten ommellaan koko komeus yhteen oikeat puolet vastakkain. Kiinnitysläppä aputikataan ensin vasemmalla näkyvän kolikkotaskun päälle nepparin rengaspuoli taskua päin, eli urospuoli jää ylöspäin. Kannattaa käyttää nuppineuloja, ehkä vähän mittaakin ja keventää paininjalan puristusta. Ompelen usein ensin pitkät sivut ja lopuksi päädyn. Kulmat on syytä vahvistaa. Saumanvarat tässä ympäriompelussa ovat 1,5cm. Lopuksi taas leikataan liiat pois saumanvaroista (ja ne kulmat!). Oikein päin käännettynä näyttää tältä:
Kääntöaukon sulkeminen on kurjaa, mutta kovasti tarpeellista. Saumanvarat kannattaa silittää huolella kääntymään halutusta kohdasta sisäänpäin. Ja nuppineuloista on apua tässäkin työvaiheessa. Ompele hitaasti ettei neula taitu. Minä käytin käsipyörää ja se taittui sitten kuitenkin. Farkkuneula on tässä hyvä. Sitten kortit taskuun ja kylille, jäätelökioski on jo auki!
26.4.2013
19.4.2013
Lämmityskausi on viittä vaille loppu (hip huraa!) ja uunin pankolle mahtuu muutakin kuin puutavaraa. Siitä seurasi pienimuotoinen rymsteerausviikko. Ihailen aina niitä jotka rakentavat talon tyhjästä tai remontoivat asumatta ensin, lähinnä sitä kuinka tällaiset tyypit kykenevät kuvittelemaan kaiken valmiiksi päässään. Sitten vaan hihat heilumaan ja homma on kohta valmis. Meillä kesti vaivaiset viisi vuotta keittiön peruskorjauksesta löytää sopiva materiaali kaappien välitilaan. Samoilla pölyillä toteutettiin muutama muukin unelma: vetolaatikoita (monta!), lisää liikkumatilaa ja ruokailutila etuolkkarin puolelle. Laatikostot runkoineen löytyivät pilkkahintaan käytettyinä, ne naamioitiin pian paneeleilla ja sahattiin entisestä pöydän kannesta sopiva taso. Seuraavana päivänä samanlaista paneelia piti saada välitilan peitoksi ja sitten tietysti ne punaiset kaapinovet alkoivat riidellä vihreän rinnalla. Nyt alkaa olla harmonisempaa, enää puuttuu osa vetimistä.
Kirpparilta kotiutuivat unelmieni jätskikulhot, saa hihkaista jos joku tunnistaa tai muistaa nähneensä tällaisia. Kukkamulta taas on kroonisesti loppu, taitaa olla edessä pakollinen multareissu Muuli koukussa rautakaupan markkinapäiville.
Parhaalle pöksynkuluttajalle on ommeltava jatkuvasti lisää kotihousuja, tämä on nyt sellaista vanhaa teryleeniä että ihmettelen jos saa kulutettua polvet puhki. Samanlaisia tuli samalla vaivalla kahdet ja pääsen taas välillä parsimaan niitä muita joissa onkin reikää reiän vieressä. Ottobren mainio Saimi näissä kaavana, 116cm leveys ja pituutta noin 125 -senttiselle. Itselleni neuloin 80g painavan merinomyssyn sekalaisista langoista, enkä toki tunustaudu pessimistiksi vaan ennakoin jo syksyn kylmiä. Ohjeen mukaelin Rikke -hatusta.
Luu ei suinkaan ole hatun somiste vaan Ravelry-retken aiheuttamaa virkkuupakotusta. Nyt pitää saada tällaiset sukulaisten pikkukoirille (viis omistajien mielipiteistä). Löytyisiköhän kissalle silakka-amigurumia?
Huomenna juhlitaan pikkuserkkua ja tämä Jaanan Elmalle neuloma pumpulimekko palvelee uudenveroisena jo kolmatta käyttäjäänsä. Kyllä käsityö kannattaa!
Tunnisteet:
arki,
astiat,
koti,
lastenvaatteet,
lelut,
neuleet,
ompelukset,
pipot,
remontti,
virkkuut
5.4.2013
SE aika vuodesta. Kurakaan ei haittaa kun pyykinkuivausilmat ovat päivästä toiseen ensiluokkaisia. Virkistävän pääsiäisreissun jälkeen arki on vaihtelua, leikkelen huonoimpia matonkuteiksi ja jos sattuu että vauva nukkuu hetken päiväunia, saatan kipaista ompelemaan. Mymmelin koirahupparista piti tulla 98cm kokoinen mutta kaava oli lievästi sanottuna reilu. Neiti totesi tyynesti että tämähän on kiva mekko. Ei siis sovituskuvia ennen ensi vuotta. Sunnuntaina päästään pienellä porukalla messuilemaan ja odotukset ovat korkealla, toivottavasti katseltavaa riittää. Mukavaa viikonloppua teillekin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)