Piparkakkukausi on käynnistynyt! Isänpäivänä syötiin traktoreita, laivoja ja taisi siinä jokunen sydänkin seassa mennä. Kun säätkään eivät oikein suosineet, on sohvannurkkaa ja kirjaston saranoita kuluteltu viime aikoina ihan urakalla. Elämäni ensimmäinen Jännäri kahlattuna, ei onneksi pelottanut liikaa. Juuri nyt on yöpöydällä Hietakehto. Halkaisukirvesmiestä en voinut sängyssä lukeakaan kun lapset olisivat heränneet tyrskintääni takuuvarmasti.

 Eilen lähdin parantelemaan päänsärkyä ja etsimään kuopuksen kadonneita päiväunia tuolta lähimmästä taajamasta. Löytyihän ne unet, sekä lisäksi paperinkeräyspömpelin takaa tällainen kevyesti kostunut säilytysjakkara. Vikaa ei silmääni sattunut etsimälläkään (no, valkoisessa kankaassa oli pari mustaa viirua) joten nakkasin "roskan" uinailevan lapsen syliin rattaisiin ja kirmasin suu korvissa kotiin. Päänsärky ei sentään mihinkään kadonnut mutta lääkkeen voimin värkkäilin säilyttimen illalla toimintakuntoon. Yhdestä kauluspaidasta tuli sopivasti uusi sisäkangas ja toisesta päällinen. Olohuoneen suuri lelukori sai uuden osoitteen yläkerrasta ja romppeet majailevat nyt täällä, istuimia meillä koskaan tunnu olevan liikaa. Tulipahan hyvä mieli! Siinä sivussa valmistui tietysti taas läjä suojia kepparien jalkoihin ja loimitilauksiakin otettiin vastaan useampia. Ompelupaikka olisi kait syytä laittaa jo lopullisesti kuntoon.

Eskaripoikanen sai kutsun kammottaviin lastenjuhliin ja olisi suunnannut oitis vaateostoksille lelukauppaan. Onneksi ennätin väliin ja saimme lopulta kumpikin askarrella lauantaiaamun ratoksi valkoisen maalin kanssa! Kaapista löytyi vanha musta poolopaita johon syntyi Emon peittovärillä aika hirveä luuranko, poikasen mielestä ne ainoat mustat farkutkin olisi pitänyt saada koristella... Housut jäivät tällä kertaa mustiksi mutta yritimme paikata tilannetta naaman valkaisulla. Pari punaista arpea ja hämähäkki kelpasivat hyvin vaikka juhlissa jollain oli kuulemma hienompiakin haavoja. Taidan olla edelleen aika ulalla näistä pikkumiesten karmivista mielihaluista.

Tunnetusti hyvän keskittymiskyvyn omaavana tuhertajana jätin vallan havainnoimatta että pikkuveli kukkapöksy oli sillä välin oppinut käyttämään saksia. Joukossamme on jälleen uusi, täysin oppinut silppuri!

Kanat ovat asustelleet meillä nyt seitsemän viikkoa ja yhtä sun toista on jo ehditty toisistamme oppia. Pian kotiutumisen jälkeen huomasimme lintujen jalkoja vaivaavan kalkkipunkin. Se lienee kiusannut jo pidemmän aikaa koska normaali suomupeite oli Pennin ja kukon jaloista miltei näkymättömissä. Hoito aloitettiin kukon osalta heti liotuksella ja lamppuöljysivelyllä (tämä lienee se vanhan kansan konsti), joka auttoikin silminnähden tilanteeseen. Soitin kuitenkin eläinlääkäriltä reseptin loislääkkeeseen jolla hoidettiin koko parven jalat, vaikka valkoiset kanaset oireettomia olivatkin.

Samalla tyhjennettiin kanamökki ja käsiteltiin pinnat virkon-liuoksella. Parin viikon kuluttua hoito uusittiin kukon ja Pennin osalta, onneksi jalat näyttivät jo hieman paremmilta ja ennen lääkitystä liottamalla saimme irtoamaan kalkkitöhnää mukavasti. Nyt vaan peukut pystyyn että kurja punkki kuoli pois ja loputkin kalkkeutumat jaloista irtoaisivat!

Penni on alusta asti osoittanut kiinnostusta hautomiseen ja istuskellut silloin tällöin munimansa munan päällä - muutaman tunnin kuluttua homma on aina jäänyt silleen. Nyt luulen kuitenkin että meillä on tosi kyseessä! Toista päivää mennään jo hartaasti hautoen ja kaikki lähestymisyritykset tuottavat kiukkuisia nokkaisuja. Äsken uuttera mamma jätti pesän hetkeksi ja kävi muutaman minuutin jaloittelulla sekä syömässä. Minä hiippailin sillä välin merkkaamaan munat ja vein samalla pesään kosteita sammalia. En kyllä usko että muita päästää tuonne sekaan munimaan, tämä pieni ja pippurinen päällikkömme.

Kirpparilta oli pakko saada ohuet mustat pellavahousut (2€) joista tuli poikaselle pöksyt siistimpään käyttöön sekä shortsit isoille tytöille yhteiskäyttöön.

Tänään oli viimeinen koulupäivä ja loman kunniaksi ajattelin pistää pystyyn pienen arvonnan! Eli kommentoimalla pääsee mukaan kisaan ja sähköpostiosoite (tai linkki sivuille josta sen löytää) pitää sisältyä kommenttiin. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 1.6. klo 24 asti. Onnea matkaan!

Ensimmäinen palkinto sisältää kolme keittiöpyyhettä elämänviisautta pullollaan. Lisäksi pakettiin lentää omin pikku kätösin vääntämäni puutarhaperhonen.

Toisena palkintona on neljä puuvillaista pöytätablettia ja samanmoinen, edellistä hieman pienempi perhonen.

Me pienimmäisen kanssa olemme samistelleet jo pari viikkoa uusissa vaatteissamme. Oma perustunikani on Metsolan alefroteesta ja siihen laitoin valkoisen nahkasomisteen josta tykkään kuin hullu puurosta! Poikasen haalari on monen kaavan summa ja kankaat kierrätettyjä. Turkoosi collegejättipaita ja punaraitainen kesätoppi saivat jatkoaikaa uuden resorin ja neppien höystämänä.

En malta olla mainostamatta kirjastosta löytynyttä kirjauutuutta. Kiinnostavia, monipuolisia näkökulmia ja kauniita kuvia alusta loppuun! Ajan hengessä  (tosin hieman eksoottiseen vuodenaikaan) vietimme tänään iltapäivää heinähommissa. Navetan katto on nyt puhdistettu oljista ja odottelee pressun alla huomista vierailijaa, toivottavasti vuorokauden päästä olemme pelastusoperaation suhteen taas piirun verran viisaampia.

Kaksi keskimmäistä saivat seurata aika ainutkertaista synttäriohjelmaa lastenhuoneen ikkunasta. Viimeiset leikit, ruukut kasvihuoneeseen, viimeiset kuvat ja sen jälkeen keskityin kyllä erikoisella tarmolla kakkujen leipomiseen. Nyt tuntuu jo helpommalta, betonisokkelin päälle rakennettu hirsirunko on paremmassa kunnossa kuin ajattelinkaan. Tervetuloa kevät ja kuivat rakennussäät!

Neloskynttilä on muuten omilta nelivuotispäiviltäni - eihän sitä tohdittu polttaa heti uutena! Leikkelin kekkerien jälkeen tuhoon tuomittuja vaatteita matonkuteeksi ja ohut flanellitunika pyysi päästä hameeksi. Laitoin pullean vuoren mustasta puuvillapalasta ja kääntelin rusetin hihasta. Elma sovitti hametta koulusta tultuaan ja kommentit kuului "Vähänkö siisti, mistä oot ostanut?" ja vielä kun totuus valkeni niin "Et varmaan oo tehny itte, tää on niin hieno!". Näillä sitä ompeluintoa nostatetaan, jos jollain.