Piparkakkukausi on käynnistynyt! Isänpäivänä syötiin traktoreita, laivoja ja taisi siinä jokunen sydänkin seassa mennä. Kun säätkään eivät oikein suosineet, on sohvannurkkaa ja kirjaston saranoita kuluteltu viime aikoina ihan urakalla. Elämäni ensimmäinen Jännäri kahlattuna, ei onneksi pelottanut liikaa. Juuri nyt on yöpöydällä Hietakehto. Halkaisukirvesmiestä en voinut sängyssä lukeakaan kun lapset olisivat heränneet tyrskintääni takuuvarmasti.

 Eilen lähdin parantelemaan päänsärkyä ja etsimään kuopuksen kadonneita päiväunia tuolta lähimmästä taajamasta. Löytyihän ne unet, sekä lisäksi paperinkeräyspömpelin takaa tällainen kevyesti kostunut säilytysjakkara. Vikaa ei silmääni sattunut etsimälläkään (no, valkoisessa kankaassa oli pari mustaa viirua) joten nakkasin "roskan" uinailevan lapsen syliin rattaisiin ja kirmasin suu korvissa kotiin. Päänsärky ei sentään mihinkään kadonnut mutta lääkkeen voimin värkkäilin säilyttimen illalla toimintakuntoon. Yhdestä kauluspaidasta tuli sopivasti uusi sisäkangas ja toisesta päällinen. Olohuoneen suuri lelukori sai uuden osoitteen yläkerrasta ja romppeet majailevat nyt täällä, istuimia meillä koskaan tunnu olevan liikaa. Tulipahan hyvä mieli! Siinä sivussa valmistui tietysti taas läjä suojia kepparien jalkoihin ja loimitilauksiakin otettiin vastaan useampia. Ompelupaikka olisi kait syytä laittaa jo lopullisesti kuntoon.

Me pienimmäisen kanssa olemme samistelleet jo pari viikkoa uusissa vaatteissamme. Oma perustunikani on Metsolan alefroteesta ja siihen laitoin valkoisen nahkasomisteen josta tykkään kuin hullu puurosta! Poikasen haalari on monen kaavan summa ja kankaat kierrätettyjä. Turkoosi collegejättipaita ja punaraitainen kesätoppi saivat jatkoaikaa uuden resorin ja neppien höystämänä.

En malta olla mainostamatta kirjastosta löytynyttä kirjauutuutta. Kiinnostavia, monipuolisia näkökulmia ja kauniita kuvia alusta loppuun! Ajan hengessä  (tosin hieman eksoottiseen vuodenaikaan) vietimme tänään iltapäivää heinähommissa. Navetan katto on nyt puhdistettu oljista ja odottelee pressun alla huomista vierailijaa, toivottavasti vuorokauden päästä olemme pelastusoperaation suhteen taas piirun verran viisaampia.

Hellevilloja

Kyllä vain, taas on tullut törsättyä. Kakkulapiot tai piirakkaottimet, miten vain. Litistettyjä lusikoita siis (lämmin kiitos litistäjälle Virkkulaaksoon!). Enää ei tarvitse pöytää kattaessa miettiä mihin tarjottavaan iskisi sen ainoan ottimensa. Olen innoissani noiden kauneuden ohella kierrätysideasta! Uusi valkoinen ruokapöytä alkoi kuiskailla kannattelevansa mielellään lasisia astioita ja tähän huutoon vastasi onneksi lähikirppis. Samalla reissulla tarttui mukaan klassikkoiltasatuja lapsille, tämä piti hankkia ihan siksi että se on itsellenikin ennennäkemätön tuttavuus. Kaikki muut taitavat jo tuntea Hanhiemon?

Meillä näemmä varaudutaan jo tulevaan talveen, viime talvena netistä napsuttamani alemerinoribbi pääsi viimein paininjalan alle. Peitetikkiä hankkiessa väikkyi mielessä kotitekoiset, litteäsaumaiset villavaatteet ja niiden tekoa piti nyt alkaa harjoitella.

Ompelujälkeen jäi petrattavaa mutta periaatteessa onnistuin. Kappaleet vain reilusti limittäin ja sauma päälle. Kypärälakit ovat vanhalla Suuri Käsityö -lehden kaavalla ja pöksyt ihan itse keksityt. Haarassa on kolminkertainen neulos ja muuaalla kaksinkertainen. Lahjesaumat on ommeltu tavallisella saumurilla pussiin ja pöksyjä voi käyttää kummin päin tahansa. Muistiin merkittäköön seuraavia varten vielä kuva pöksykappaleista ennen kokoamista.

Kirpparireissulta nappasin itselleni vielä euron puseron joka osoittautui kotona luvattoman lyhyeksi niin helman kuin hihojenkin osalta. Olka- sekä sivusaumojen reilu sisäänotto, hihojen lyhennys ja uudelleen istutus tuottivat S-koon puserosta Elmalle sopivan. Valmistumista odotellessa oli jo alaosaksi parhaiten sopivat farkkuleggaritkin etsitty kovan pöhinän säestämänä vaatekaapista... Joukon hännillä vielä pari sovitusyritystä Mymmelin pandatopista. Alkaa olla meidän kolmevee siinä elämänvaiheessa etteivät ajatukset kivoista kuvausasetelmista aina ihan kohtaa.

P.S. Blogger ei anna enää kirjoittaa ilman otsikkoa?

Arkeen opettelu on villin kesäkauden jälkeen aika ihanaa, se vain tuntuu aiheuttavan akuuttia inspiraatioähkyä ja (ajatusten) sinkoilua. Elma on innostunut vohvelikirjonnasta ja tuo uusin aiheesta kertova kirja sai omankin kiinnostukseni heräämään. Minä kun luulin tekniikkaa jotenkin yksipuoliseksi ja tylsäksi, en näemmä vaan tiennyt siitä mitään. Kirpparilta löytyi valmiiksi päärmätty valkoinen vohvelikangas johon lapsi sai purkaa pahimman luomisen tuskansa ennen kirjan löytymistä. Barbien puvusto -kirjan nappasin samalla kertaa selailtavaksi ja se onkin todellista ysäritunnelmaa täynnä! Aloitimme neuleosastolta ja parilla tädillä on nyt uutukaiset mohairjakut syyskylmien varalle. Pari avuliasta kaavanpiirtäjää on jo suunnitellut seuraaviakin vaateprojekteja kyseisen opuksen tiimoilta.

Kirpparilta tarttui neljän numeron verran täydennystä Suuri Käsityökerho -lehden vuosikertaan 1978, yhteensä pulitin noista 1,20€. Aika monta kokeilemisen arvoista juttua sielläkin. Tänään postilaatikkoon kolahtaneesta Ottobresta voi hyvillä mielin jatkaa sitten kun nämä aiemmat ideat on selvitetty...

Tosielämään palatakseni, lapsilla oli tänään vapaata vanhemmista ja me sillä välin korjailimme eteisen pahimpia epäkohtia (sortuneesta kenkähyllystä en tullut ottaneeksi kuvia). Piskuinen avainkaappi tursotti niin täynnänsä ettei ovi enää mahtunut kiinni ja hetken mielijohteesta naputtelimme sen paikalle seinään viime kesänä tekemiäni rautalankaharjoitelmia. Kiitokset vaan opettajalle alkuvauhdista silloin vuosi sitten!

Mistähän sitä huomenna alkaisi?

Vai olisiko ihan alkamatta ja nuuskisi vain syksyyn kypsyvää maisemaa tuntosarvet ojossa.

Tervehdys pyöräkorjaamolta! Sisäkumeja, polkimia ja kampia on lukenut ostoslistalla. Nyt ne kolme risaa ovat viimein käytössä. Minä pidän eniten tuosta monta serkusta ajamaan opettaneesta neuvostoliittolaisesta, siinä on totisesti muotoilu kohdallaan.

Mansikkamaalle on tulossa ennätysvuosi, mikäli kukkien määrään on uskominen. Lopetettiin viimein rastaiden ruokinta parhailla marjoilla, nyt vaan toivotaan että joka kukan paikalle ilmestyy jotain punaista! Ruohosipulikin kukkii niin kauniisti että kukkikoon. Jokunen isompikin laukka voisi olla kukkapenkissä paikallaan.

Virkkasin Hilpalle valitsemastaan trikoosta ison korin (pohjan koko 30x30cm) jotta ihan kaikki irtain omaisuus ei ajelehtisi nukkumasopen lattialla. Elman vyyhti odottaa vielä kerimistä, kuteet ostimme täältä 4€/kg.

Ikuisuusliivi itselleni sai kuin saikin nappinsa, sopivat petroolinsiniset löytyivät alle minuutissa omasta nappilaatikosta. Neuletakin ohjeen sain jo kauan sitten Margarethalta (mummu kun on putiikin vakioasiakas). Villaiset langat samainen mummu taas oli purkanut jostain kirpparineuleesta ja pääteltävää tässä työssä riitti yli oman tarpeen, niin pieninä nöttösinä oli materiaali. Pidän kuitenkin langan olemuksesta ja pinnan eloisuudesta, vaikka alkuperäisestä ohjeesta ei jäänyt jäljelle kuin helman kuvio. Siihen alun alkaen taisin mallissa mielistyäkin. Huolittelin pään- ja kädentiet virkkaamalla piparkakkureunan. Toivotaan kylmää ensi talvea sillä tämä on paksu ja lämmin (eikä kylmää kesää tohdi toivoa kukaan)!

Tälle tädille nostan kyllä hattua, blogissa näkyy enemmänkin juttua ja kuvia virkatusta poliisiautosta. Minulta olisi jäänyt tekemättä! Uskomattoman hienoa työtä yksityiskohtia myöten. Ei muuta kuin nokka kohti Kiasmaa, siellä se on.

Tänään sain huikean kirja-aarteen aivan yllättäen. Perusteos täynnä faktaa joka ei vanhene, vuodelta 1948 ja uudenveroisessa kunnossa. Kiitos vielä kerran sinne minne se kuuluu!