Tikuttelin ja huovutin koneessa sokerileipurille uudet lapaset, ihan tismalleen vanhojen, liiaksi jo parsittujen mallilla. Varret ovat seiskaveikkaa ja kämmenosat Kauhavan Kangasaitan kasvivärjäysvillalankaa, reaktiiviväreillä vuosia sitten värjättyä.  Jospa näillä taas mentäisiin muutama talvi.

Muuten viime ajat ovat kuluneet sairastellessa, muilla tämä lenssu sujui ihan mallikkaasti mutta omalla kohdallani meinasivat arkiaskareetkin käydä ihan rimpuiluksi. Lopulta hankkiuduin verikokeisiin ja sain ystävällisen komennon poistua hetimmiten Lohjalle. Neljän punasolupussin jälkeen alkoi kummasti elämän väri palata naamalle. On se vaan hieno juttu että meillä on ahkeria verenluovuttajia!

Nyt kun hemppa huitelee jo yhdeksässäkymmenessä, tekisi mieli tehdä muutakin kuin maata sohvalla. Pesin nuo kuumehoureissa tilatut kankaanpalaset ja kokosin itselleni aiemmin leikatun froteisen lenkkipipon Metsolan apilakankaasta. Kettuvelourista tulee toivottavasti talvilämpimiä yöasuja. Kunhan se nyt vaan kuivuisi!

Alkaa olla jo SE aika vuodesta. Joululahjaideaosastolla lyö tänä vuonna huolestuttavan tyhjää mutta tonttupipoja on aina kiva huristella. Tällä kertaa punaisesta pellavasta ja trikoosta, hukkapaloista kokosin nuken lakkeja ja yhden joulumekon tarrakiinnityksellä. Vinkkivinkkisenä, Tiimarista löytyy nyt noita yksinkertaisia ja kaunissointisia tiukuja! Muutaman lumipallojutunkin väänsin, kaksi huopaskerää riitti juuri kolmeen ledituikkulyhtyyn.

Lunta on pari päivää saanut paiskoia kupeet kipeinä mutta onhan se mukavaa! Kalsareille kun on ihan totista tarvetta, päräytin yhdet merinovillaiset (sitä ruskeaa kotimaista) ja kahdet oranssit trikoopökät (soija/luomupuuvillaa) sokerileipurille Kangastukun kankaista. Kertoisko joku kokeneempi tuosta soijasta, kestääköhän siinä kangasvärit kiinni? Bambun olen jo testannut huonolla menestyksellä.

Poikanen ehdottelee nykyään monta kertaa päivässä "Otetaanko pusut?". Yleensä aina jollekin sopii. :)

Vauhtiviikonloppu

Lokakuu alkoikin lennokkaasti. Lauantaina päivän reissu häihin ja tänään pihapippalot kotona sukulaisperheitten kesken. Väsynyt mutta tyytyväinen porukka, oma pää sai pientä iskua eukonkannossa mutta eiköhän tästä toinnuta. Ohjelmassa oli myös soppaa, kakkua, pussihyppelyä ja houkutuslintujen heittoa, joitain mainitakseni.

Kässyilymerkintöihin menee lumilyhty, näitähän on nähty mutta nyt kokosin tämän ohuella rautalangalla ja toimii kyllä paremmin kuin aiemmin kyhäämäni ompelulankalyhty. Voi vaikka heittää seinään jos hermostuttaa, kestää takuulla koossa. Sisällä taas led-tuikku.

Vauvalle ompelin viikolla pöksyt (74cm) Marimekon pallokankaasta. Mäyrät niskassa ja nepit olkapäillä, yläosa vuoritettu itsellään.

Karhutyttö

Elmahan oli pienenä "kallu". Ja on se vähän vieläkin. Foxista taas 7mm puikoilla nappikorvainen karhupipo ja samanlaisella viininpunaisella napilla kiinnitettävä kauluri. Foxi uutta, napit vanhoja. Tykkää ja tarkenee, tavoite saavutettu. Kallu osaa myös tehdä huopapalloja hahtuvasta, meillä on ollut vadillinen näitä keskellä keittiön pöytää, oikeita terapiapalloja! Kohta lähdetään kokoamaan koruja.