29.1.2013



Poikanen toivoi omaa haalaria sellainenhan sitten värkättiin. Vihreä joustofrotee on jo kesällä Seliashopista  hankittua ja hupun vuoritrikoo marimekon raitoja. Vetoketjun kierrätin vanhasta verkkatakista ja Virosta haalatulla jeeppimerkillä varmistin puvun suosion. Tiukasti se on päällä pysynytkin. Kaava löytyy Ottobren numerosta 4/2012. Uutta tikkiä tuuppasin tietysti kaitalehuolitteluun, resoreiden kiinnitykseen ja takataskuun.




Surrur -kirjan kankainen pärekori valmistui (eihän sitä tehty edes kahta vuotta!), ei-niin-kiva verho vääntyi aika metkaksi koriksi. Kaitaleet on siis taitettu pitkittäin kahtia ja silitetty kaksipuolisella liimakankaalla yhteen. Punominen oli kyllä mielenkiintoista puuhaa, olisipa opistolla joskus oikea pärekurssi!




Loppukevennykseksi vielä meidän uusiovauva. Hilppa säästi hartaasti pullorahoja ja osti sitten vauvaleikkiin kaupasta ihka oikean tutin. Onhan se hyvä että joku syö tuttia kun meillä se ei ole vauvoille oikein kelvannut... Yhteistuumin suunnittelimme vielä pehmeän tuttinauhan (kiitos Arja-tädille langoista!). Mymmelihän leikkii vauvan roolia vielä oikein mallikkaasti vaikka Hilppa odottaakin kovasti pikkuveikan kasvamista, kuulemma 1-vuotiaat ovat parhaita vauvaleikkikavereita.


17.1.2013




Heppatytön 9-vuotiskakussa tarpoi heppa vuohisiaan myöten suklaassa. Hauskoja kakkuja löysin Kotivinkin numerosta 8/2012 ja kuulemma maistuikin ihan hyvältä. Minä olen herkutellut likilaskuisilla mustikkamuffinseilla ja tuntuu pitkästä aikaa siltä kuin pienin olisi paranemaan päin.



Yllätin itseni(kin) ja ostaa päräytin peitetikkikoneen. Olen näitä muilla ihaillut ja perustellut hyvin itselleni että pärjään ilmankin, ehkä viisi vuotta sitten vasta tajusin koko laitteen olemassaolon. On niin vaikea mennä ja ostaa, minä tykkään etsiä ja sitten yhtäkkiä löytää. Niin kävi nytkin ja tykkään että sain uuden koneen tosi sopivaan hintaan ja tarvittavilla varusteilla. Mitä nyt ohjekirja on itänaapurin kielellä, ensimmäinen ilta menikin mukavasti kun hain netistä englanninkielisen ohjeen ja sen avulla suomensin tuon kirjasen. Tuli perehdyttyä koneeseen siinä samalla. Tuohon pieneen valkeaan lisävarusteeseen ihastuin heti. Se pujottaa langat neulansilmistä ihan tuosta vaan, miksen ole moista ennen tavannut!
Eilen tein kokeeksi sokerileipurille yhden vihreän t-paidan ja kyllä se aika nopsasti kävi ummikoltakin. Kone toimi kaikin puolin, ihan netissä nähdyn perusteella kokeilin myös nauhankääntäjää pääntien huolitteluun. Eiköhän meistä vielä kaverit tule, toiveet ovat ainakin korkealla. Loppuviikon inspiraatioksi vielä kahden euron kirppislöytö tiistailta, olkaapa hyvät:








Vauvan vartalonlämmitin? Meillä kyllä palelee enemmän raajat. Mutta jonkinlaiset suojahuput ompelukoneille olisi mukavat olemassa.

11.1.2013



Joulu meni mutta lintulaudan jouluvieras vaikuttaisi tulleen jäädäkseen. Kissaparka kulkee fasaanin perässä kunnes lintu kääntää katseensa kohti, silloin vaanijan ja vaanittavan roolit vaihtuvat lennossa. Uusi saalistaja löytyy sisätiloistakin, pikku-ukkeli on nimittäin alkanut napsia käsiinsä yhtä sun toista eteen sattuvaa. Viimeksi kun leivottin upposi nyrkki sujuvasti juomalasissa lillivään kananmunaan. Enää ei tehdä ihan kaikkea vauva sylissä!






Elma toivoi shortseja ja viime kesän Ottobresta (3/2012) löytyikin kiva kaava. Testipöksyt tein vanhasta pellavahameesta ja toiset, talvisemmat farkkukankaasta joka oli entisessä elämässään kietaisuhame. Vyönlenkit syntyivät näppärästi hameen solmimisnauhoista pätkimällä. Punaisiin tein ne perinteisemmin ohjeen mukaan, kun ensin kuvausmalli huomautti sovitussession jälkeen ettei tiedä mihin SE vyö nyt näissä pitäisi laittaa. Neiti oli pöksyjen valmistumista odotellessa virkannut hienon vyön valmiiksi ja minä mokoma unohdin lenksut ihan kokonaan!













Legosäilyttimen teko tuli jälleen ajankohtaiseksi kun duplojen lisäksi pikkulegojakin on kertynyt jo mukava määrä. Olen ihastunut edelleen tähän anopilta lainattuun ideaan, joka on suuri pyöreä kankaanpala (halkaisija 140cm eli kankaan leveys). Reunaan ommellaan kuja ja nyörillä voi sitten helposti säätää pussin suuta ja sulkea palikat turvaan imurin uhatessa. Mummon vanhaan pyykkikoriin mahtuu parikin legosäkkiä ihan sopivasti!


Eikä viidenkymmenen sentin pärekori tietenkään jäänyt kirppikselle vaikka yhdestä kulmasta päivä paistaa, kelpaa ainakin kesäkukille! Hedelmäkoriksi se nyt alkuun joutui, meillä nimittäin kuluu niitä ihan kilotolkulla. Vauvan vaivoille ei ole riittänyt pelkkä maidottomuus ja nyt mennään kokeilumielessä myös ilman kananmunaa. Oma olo on kyllä kummasti keventynyt kun maitotuotteet jäivät ruokavaliosta. Ei tämä allergisuus ihan pelkästään huonoa tee. Luontaistuotekaupasta löytyi myös eilen (kiitos meidän entsyymikokkimme tarkkaavaisuuden) mielenkiintoinen teoria sekä tuote joka pääsi heti kokeiluun. Jäämme odottamaan vaikutuksia!