19.1.2014


Joulu tuntuu joulummalta jos saa antaa itse tehtyjä lahjoja, vaikka sitten sen yhden vaivaisen perussukkaparin. Niin tänäkin vuonna - nämä pikkusiskon joulusukat taitavat muotoutua pikkuhiljaa perinteeksi! Joulun jälkeen on värkätty tyttärille keppareita ja niiden varusteita, ehkä niistä saadaan kuviakin kunhan kaikki osaset löytävät paikkansa. Parhaillaan tuossa sohvan käsinojalla näyttää olevan puolitoista hevonkorvaa.


Mieleni teki ommella jotain kummipojalle, sehän on helppoa kun oma pienimmäisemme on jokseenkin saman kokoinen. Ehkä. Kaapista löytyi vihreä college ja vanha mustavalkoinen pallopaita jotka sopivat suunnitelmiini mainiosti. Ensimmäinen setti mahtui näin reilusti Mymmelille, joka täyttää kolmen yön päästä neljä vuotta. Kasvunvara on ihan mukava asia mutta rajansa silläkin. Pipo lähti lämmittämään lopulta ekaluokkalaisen päätä ja pöksyt tätä nelivuotiasta neitoa.



Sitten vaan uutta putkeen - jäi sitä varaa noihinkin. Aina ei vain mene ihan niinkuin piti, onneksi lapset kasvavat! Kankaat nimittäin loppuivat jo eikä kolmatta yritystä sen vuoksi tule. Housukaava on oma kokeilu Jenni JJ :n innoittamana ja pipo uusimmasta Ottobresta (1/2014).


Päivä on pidentynyt ihan selvästi ja siitä tuli mieleeni että voisi olla keijunmekon siementen kylvöaika. Ostin viime kesäksi taimitarhalta tuon ihanan köynnöksen ja syksyllä kannoin kasvin kellariin pelakuiden ja apiloiden sekaan - mitähän sille nyt kuuluu? Ei elon merkkiä ainakaan mullan päällä vaikka pelargoniat kukkivat edelleen. Vai pitäisikö sanoa että kukkivat jo? Onneksi tuli talletettua niitä siemeniä. Mahtavinta oli huomata että ne siemenet myös itävät. Jippii, tein sen melkein itse!


Tervetuloa kellarikierrokselle - kukkapenkistä syksyllä yli jääneet narsissit tekisi mieli ruukuttaa pääsiäiskukiksi, onnistuisikohan se vielä?