28.10.2014




Eskaripoikanen sai kutsun kammottaviin lastenjuhliin ja olisi suunnannut oitis vaateostoksille lelukauppaan. Onneksi ennätin väliin ja saimme lopulta kumpikin askarrella lauantaiaamun ratoksi valkoisen maalin kanssa! Kaapista löytyi vanha musta poolopaita johon syntyi Emon peittovärillä aika hirveä luuranko, poikasen mielestä ne ainoat mustat farkutkin olisi pitänyt saada koristella... Housut jäivät tällä kertaa mustiksi mutta yritimme paikata tilannetta naaman valkaisulla. Pari punaista arpea ja hämähäkki kelpasivat hyvin vaikka juhlissa jollain oli kuulemma hienompiakin haavoja. Taidan olla edelleen aika ulalla näistä pikkumiesten karmivista mielihaluista.



Tunnetusti hyvän keskittymiskyvyn omaavana tuhertajana jätin vallan havainnoimatta että pikkuveli kukkapöksy oli sillä välin oppinut käyttämään saksia. Joukossamme on jälleen uusi, täysin oppinut silppuri!



7.10.2014


 Perheen pieninkin on tullut siihen ikään, ettei aamu oikein käynnisty ilman sanomalehteä. Onneksi hesarissa riittää osia jaettavaksi! Meidän aamiaskattaukseen kuuluvat ainoastaan puurokupit jotta lehti mahtuu vapaasti kiertämään ja hauskimmat sarjakuvat voi sillä sekunnilla näyttää myös vieruskaverille. Lauantaina juhlimme kaksivuotiasta, joka nautti huomiosta täysin siemauksin!

Kakun kokosin junan muotoon laudanpätkien päälle, kahdesta kääretortusta. Aika helppo toteuttaa ja samalla hauska pöytäkoriste, käytettävyyskin oli minusta parempaa luokkaa kuin pyöreissä kakuissa. Tällaisesta saa myös oikeasti pieniä santsipaloja.



 

Tuoreen kaksivuotiaan rakkain tappelukaveri taitaa olla tuo vikkelämpi, näppärämpi ja sangen avulias isosisko. Tänäänkin juoksi suoraa päätä halaamaan kun joutuivat olemaan pari tuntia erossa toisistaan. Päiväkerhoon pikkuveli marssisi aina mieliisti mukaan, onneksi ensi viikolla seurakunta antaa mahdollisuuden päästä siitäkin ilosta osalliseksi.

Eskaripoikanen alkoi kesän mittaan haaveilla omasta huoneesta, tähän asti ovat nukkuneet kaikki kolme pienintä ihan näköetäisyydellä meistä. Sopu on antanut sijaa pikkuruiseen lastenhuoneeseen viimeiset kahdeksan vuotta mutta nyt siellä onkin enää kaksi asukasta (ja ruhtinaalliset tilat kunhan pinnasänky saadaan siirrettyä varastoon).

Teimme viime viikolla yläkertaan kevyen väliseinän, kun saimme sukulaisilta näin kauniita vanhoja ikkunoita! Kiitos vielä kerran niistä, ratkaisivat tässä samalla aulan valaistusongelmia. Toiset kaksi ruutua jäivät vielä jemmaan odottamaan sopivaa kohdetta. Aulatilan puolelle askartelin Mymmelin kanssa kirjansivutapetin ja tuohon ikkunoiden alle olisi määrä saada pikapuoliin jonkinlainen ompelupöytä.



Päätyhuoneen puolelle sai asukas itse valita tapetin ja voitte arvata kuka hihkui riemusta kun valinta osui Tapettitalon pöllöihin. Toisena vaihtoehtona olisi ollut sarjakuva-aihe (mikään perinteisistä lastentapeteista ei, kumma kyllä, poikasta innostanut). Ehkä niitä sarjakuvia liimataan päälle sitten muutaman vuoden kuluttua... Yksi rulla riitti hyvin ja liisterinä käytimme näissäkin tapiseerauksissa jo aiemmin hyväksi havaittua vehnäjauhokiisseliä. Helppo, halpa, saa vaikka maistella ja ylijäämät voi heittää kompostiin. Lapset tykkäsivät erityisesti kirjan sivujen liisteröinnistä, pöllöjen kimppuun en heitä sentään päästänyt.


No joo, listat puuttuu vielä. Ja valkoinen seinämaali ikkunoiden välipuussa näyttää kaamealta, auttaisikohan teellä sively?