17.8.2014



Muistan kuinka tänne muuttaessa unelmoin ulkosaunasta, enkä vähiten siksi että sisäsaunasta saisi sijaintinsa ansiosta aika mainion kuraeteisen. Kahdeksan vuoden pehmitys tuotti tulosta ja aloimme olla kevätpuolella kaikki tasapuolisen kyllästyneitä pukuhuoneen ja pesuhuoneen vaateahtauteen. Viime viikolla varovasti aloittelin lasten kanssa ja niinhän siinä sitten kävi että kohta oli innokas isäntä sahan kanssa seinästä läpi! :)




 


Sivutuotteena saimme kahdentoista metrin näkymät poikki talon, itäsiiven perältä läntisimmälle ikkunaseinälle. Haaveissa on vielä rakennella liukuovi uuteen oviaukkoon, jos paikalliseen rautakauppaan tilatut kiskot ensi viikolla saadaan kotiutettua. Saunaa meillä ei nyt toistaiseksi ole ollenkaan mutta ehkä joskus vielä saamme sellaisen! Kuulemma ne jossain etelän mailla elelevät vallan ilman löylyhuoneita...

 

 


 Tuli siinä saunaa järjestellessä käyttöä hyvin marinoidulle hyllylevylle, harjan varrelle ja lehmänketjuille sekä tietysti se pakollinen Ikea-reissu jotta joka lapselle löytyy oma kinnaskorinsa. Arvaatte varmaan että sisäinen organisaattorini hihkuu iloissaan kaikkien näiden tyhjien hyllyjen äärellä. Tervetuloa vaan syksy ja rapaiset haalarit! Samaan naulakko-osastoon saa mennä tämä paimenlangasta vääntämäni tekstikokeilu, aika hauskaa oli ja Hilu sai mieleisensä naulakon kepparivarusteilleen. Lenkillä näin toissapäivänä postilaatikkoon väännetyn postitorven kuvan samalla idealla. Mitäpä rautalangasta ei voisi tehdä?

 




Kyllä kannatti kutsua kesävieraita - sain talvella alkamani mattoprojektin samassa innostuksen puuskassa valmiiksi. Lyhensin siis olympialaisten aikaan kolme ikivanhaa räsymattoa ehjät osat säästäen ja ompelin ne trikookuteella toisiinsa kiinni. Päädyt kanttasin Ikean vahvalla puuvillakankaalla eikä kanttien ompelu alkanut sujua ennen kuin raahasin koko työn ulkoterassille auringonvaloon. Matosta tulikin aika suuri, noin 2x3m enkä aloittaessa tainnut ihan sisäistää että käsin ommeltavaa saumaa olisi se rapiat 8m. Onneksi! Sainpahan yläkerran aulaan mieleiseni maton (samasta kohtaa vintin lattialta nämä matot pelastettiin ennen rakentamista) ja Tiiran mamman kauniit kudonnaiset pääsivät vielä jatkoajalle.

3.8.2014









Hetken mielijohteesta poikkesimme eilen suolaisen veden rannalle - kuka tunnistaa paikan? Ja erityiset terveiset sinulle joka tunnistit meidät, kyllä vain olimme siellä! Menomatkalla kurkisteltiin korsuun ja kipiteltiin juoksuhaudoissa Rintamamuseolla joka oli ihanasti aivan samassa kuosissa kuin viimeksi viisitoista vuotta sitten siellä käydessäni.

Paikallisessa rautakaupassa on myyty kesän hittipeliä, joka vaikutti hauskalta mutta lähemmin tarkasteltuna kovin pahviselta - en ole ihan varma haluanko tuoda suuria pelialustoja aina yöksi sisälle kosteutta pakoon? Terassin katoksesta jäi sopivasti muutama metri maalattua lautaa ja se taipui äkkiä pelilaudoiksi, pelivälineinä toimivien kaurapussien valmistus vei varmasti tässä projektissa enemmän aikaa. Kätevämpi emäntä olisi tietysti täyttänyt pussit hiekalla, nähtäväksi jää muistammeko pitää nuo sateensuojassa vai alkavatko itää...



Tiiliskivi pitelee alustaa sopivassa heittoasennossa. Mikään kevyt ja kompakti tämä ei ole mutta mahtuu sentään maitokärryyn ja toivon mukaan kestää ehjänä vähän mdf-versiota kauemmin. Viikon päästä pelillä on edessä tositesti kun saamme puoli sukua kylään samana päivänä, tuskin maltan odottaa! Sitä ennen pitää muistaa kirjoittaa vielä peliohjeet paperille.