24.2.2013


Kuusikulmainen kukkaketo villalangoista suvun tuoreimmalle nupulle valmistui toissapäivänä. Kulutus 350g kolmosen koukulla, mallina Afrikkalainen kukka (Moda 5/2012). Lankoina punaista Sisua, keltaista Floricaa, liukuvärjättyä merinovillaa ja  harmaaksi värjäämääni Bambinoa. Viides lanka on tummanvihreä Hyvinkään Villakehräämön tuote jonka nimen jo unohdin (ja vyötteellä sytytyin hellan). Peiton halkaisija on 70-80cm.




16.2.2013




Tervehdys synttäriputkesta. Tämäkin kakku onnistui ihan helposti Kotivinkin ohjeilla, olen aivan ihastunut niihin. Ei enää tuskanhikeä eikä vaivannäköä! Keittiössä minua piristävät myös kaksi uutta kaveria, teerobotti (kiitos diilereille!) ja postinsäilytin (kiitos Saara!). Hedelmät muuttivat ruttuiseen paperipussiin ja nyt on pari muutakin sopivaa säkkiä katsottuna, ajattelin lakata niistä säilytyskoreja. Hedelmäkori saa minun mielestäni jäädä kemikaalivapaaksi, ainakin sisäpuolelta. Sormustin ja Sorkkarauta -kirjassa näihin pahvikoreihin oli ihan oikea ohje tarjolla, mummun kirjasta taannoin anastin ajatuksen.




Huomenna tapaamme ensi kertaa uuden kummipoikasen jota aion lahjoa aivan liian suurilla junasukilla. Vuosia kului tätä mallia aikoessa mutta neuloessa vain muutama hassu iltapuhde. Kannattaisi ihan selvästi aikoa vähemmän ja ryhtyä enemmän. Villi kolli ja toimeliaat tenavat taitavat onneksi sen ryhtymispuolen, olkkarissa majaileva orkidearukka on syöksynyt tällä viikolla jo kahdesti pää edellä kanveesiin. Viimeisetkin kukat irtosivat mutta en tahtoisi luovuttaa vielä, pidän niin tuosta rottinkisesta kukkapylväästä. Kootaan siis sirpaleet ja katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan.



7.2.2013




Pipotus taitaa olla jo aika varma kevään merkki. Paikallisesta kaupasta löytyi vanhoja kunnon Taitoo -collegepaloja. Leveä käänne peittää korvat ja mikä hauskinta, sain pärtsäillä uudella lelulla koristetikkaukset. Perus on paras.





Pari ystäväistä poti kipeää kukkaronpuutetta ja sitä lääkitsin mekkokankaan jämillä. Olipa mukavaa näperrellä näitä pieniä pitkästä aikaa. Kaavat ovat vanhat tutut, itse piirretyt ja hyväksi havaitut.



Tiistaina köyhdyin vitosen verran ja katsokaa mitä sain, sydämentykytystä koko rahan edestä! Meidän alkuperäinen, Elmalle kymmenen vuotta sitten hankittu pinnasänky olikin menossa polttopuiksi erään epäonnisen kaapinkäsittelyn tuloksena. Ei tämä kuopus taida pinnistä vielä lähimpään puoleen vuoteen tarvita mutta katselen sitä ihan mielelläni tyhjänä siihen asti.