25.3.2015



Pitkästä aikaa tuli olo, että laitanpa kuvia kamerasta tietokoneelle. Kyllä niitä olikin! Eikä valitettavasti siksi että itse olisin ahkeroinut kuvata, sain nimittäin kunnon aamunaurut lasten otoksista. Aikuisetkin käyttäytyvät niissä jotenkin eri tavalla...

Viime viikonloppuna ei naurattanut. Toinen pikkukisuista sairastui kastraation jälkeen epilepsiaan ja hyvin pian kävi selväksi että armeliain paikka sille on pihakoivun juurella. Eskaripoikanen oli ottanut kissapojan omakseen ja kävi urheasti eläinlääkärissä, kaivoi hautaa, piti käsiä ristissä koko toimituksen ajan ja lopuksi askarteli muistolaatan lemmikilleen. Hieno siitä tulikin!




Keramiikassa harjoittelin tänäkin vuonna hieman dreijausta, viime vuotiset tuotokset kun joutuivat liian kuumaan uuniin ja tulivat ulos verilettujen näköispainoksina. Nyt onnisti paremmin, kivitavarasavi kesti kuuman polton ja näistä tuli oikein konepesun kestävät jugurttikupit koko porukalle. Valkoista lasitetta sudin pintaan tasaisen epätasaisesti ja lopputulos vastaa jokseenkin visiota. Savitöissä harvemmin niin käy!



Marraskuussa tuli tarve tehdä tällainen pieni keksivati, muottina käytin pientä alumiinista piirakkavuokaa ja painoin kirjaimet siihen tekstileimasimilla. Vihreän lasitteen saaminen kirjaimiin oli hieman ahdistavaa mutta saatan tehdä sen toistekin, lopputulos on nimittäin aika toimiva.



 Muutamana lämpimänä päivänä sain isomman jousiston viriteltyä terassille, nyt vaan lisää lämmintä että köynnökset päästään laittamaan multaan. Vihreä seinä kummittelee jo mielessä! Paikkaamisen ja parsimisen lisäksi olen välitöinä virkannut Oma Koppa -kirjasta palasukkia, hitaasti valmistuvat mutta eihän tässä kiirettä olekaan. Illan hämyssä on kulunut romaani jos toinenkin, viimeksi tämä alla näkyvä. Hieman pelkäsin ennakkoon mutta kirja olikin tosi taitava! Ei mitään mässäilyä eikä äijäilyä.



 On meillä vähän synttäreitäkin ollut... Ja aika paljon ahdistusta pianoläksyjen kanssa. Oikeanlaisen ajan puutetta ja innostuksenkin välillä. Mutta pitäähän sitä harrastuksissa vähän haastetta olla. Musiikkikoulun jatkohakemusta täytellessä lopettaminen ei onneksi tullut puheeksi. Minä iloitsen, kun saan tässä peesissä verrytellä omia soittosormiani!