Lämmin syyskuu jatkoi kauniisti kesää ainakin täällä! Oma omppusato oli heikonlainen mutta muualta on herkkuomppuja ja hillottavaa kannettu senkin edestä. Kanat ovat saaneet talvikopperonsa sähköineen päivineen ja navetta ikkunansa, enää pitäisi upottaa routaeristeitä, siirrellä hirsiä pihalla ees taas ja villoittaa navetan vinttiä ennen talven tuloa.

Kesäkuun puolivälissä kuoriutuneesta tipusta on kasvanut ketterä kukkopoika, jolle toivottavasti saamme pian kokeneempaa rouvaseuraa. Keväällä aloitettu taisto kalkkijalkapunkkia vastaan ei ole vieläkään ohi, ennen muuttoa talvikanalaan hoidimme koko parven jalat kahdesti (ivomec sekoitettuna parafiiniöljyyn suhteessa 1/10) viikon välein, nähtäväksi jää talttuuko loinen tällä vai jatkammeko öttiäisten tuhoamista edelleen. Paksuja kalkkikerrostumia ei kesän aikana ole onneksi kenenkään koipiin enää ilmaantunut.

 

Kirpparilta ostettu kynttilänjalka sai mattamustaa sprayta niskaansa ja pääsi "hopea"tarjottimelle kilokynttilöiden kaveriksi. Kynttilät ovat kyllä aika olennainen osa syksyä, onneksi talossa on miesväkeä joka huolehtii niiden sytyttelystä. Mymmelin kanssa ostostelimme rautakaupan alehyllystä pussillisen tulppaanin sipuleita, peukut pystyyn että keväällä saamme edes muutaman kukkasen tuonne portin pieleen! Keijunmekko ja villiviini ovat jo parhaissa ruskaväreissään.

Eteisen liukuoven päälle laitettiin kuin laitettiinkin lista (oho, joku homma kerralla loppuun asti!). Kuvasta vasta hoksasin että tuo puukko oven pielessä näyttää aika koomiselta, kyllä meille oikeasti ovat vieraat ihan tervetulleita. :)

Pelkkää kinttua ja koipea kasvavat neitokaisemme tarvitsisivat seuraavaksi lisää kotihousuja. Aloitin hommaa apilafroteella, eikä tuolta kätköistä montaa riittävän isoa housupalaa 140-senttiselle enää löydykään. Onneksi kotivaatteissa ei olla kranttuja kuosien suhteen, sen verran ovat vanhempiinsa tulleet että mukavuus on se ykkösasia.

Tällaista tänne. Koko kesän ankarassa vastatuulessa seilannut navettaremontti näyttää nyt jo toiveikkaammalta, välipohjaa pääsemme villoittamaan ensi viikolla kun kattourakoitsija sai hommansa valmiiksi. Ikkunat ja ovetkin ovat kuulemma valmiina ja pian matkalla kotiin.

Kurahuoneeseen löytyi sopiva ovi paikallisesta supermarketista, kerrankin olimme oikeaan aikaan oikeassa paikassa! Lopputulosta on luvassa kunhan se viimeinen peitelista löytyy jostakin ja loikkaa paikalleen oven päälle.

 

 Eilen vietin lasten kanssa aamupäivän perinteisillä puutarhakirppiksillä. Enimmäkseen istuskelimme erään opettajaihmisen takapihalla kahvikupposen ja mehulasien äärellä, lapset saivat puuhastella rannekorujen parissa ja minä ihailin pihaa. Pihlajanmarjakattokruunu oli laitettava heti alulle kun kotiin päästiin.

 Paikallisen lankakaupan alesta vuosia sitten kotiuttamani kahdeksan kerää Silkegarnia muuttuivat hitaasti mutta varmasti pehmeäksi arkitakiksi. Jouduin lopulta tilaamaan nettikaupasta vielä kaksi lisäkerää joilla takki valmistuikin mukavasti, nyt on sitten melkein täysinäinen kerä ylimääräistä jäljellä... Ja ommeltavat nepparit joudun vielä ostamaan takin liepeisiin, lepattavat lärpäkkeet eivät tunnu mukavilta! Takin alkuperäinen ohje on Caramel, minä en kyllä muistanut enää raglanlisäysten jälkeen ohjeen olemassaoloa mutta sinne päin taisi tulla ilmankin.

 Olen melkein unohtanut mainostaa uusia teekuppejamme - niin pitkää hellejaksoa tuskin näillä leveysasteilla koetaan etteikö kupillinen kuumaa maistuisi. Nämä ovat todellisia lähiastioita, kannattaa ehdottomasti tustua tekijän kauniiseen blogiin. Me hankimme omat Tuias -kupposemme Helsingin käsityökorttelista ja tarkoituksena on ostaa lisää aina silloin tällöin, jotta joskus sitten olisi koossa kaunis astiasto!

Neuloin taas yhdet jämälankakintaat taloutemme ahkerimmalle hanskanhävittäjälle, nyt on hyvä todennäköisyys saada ne säilymään ainakin pari kuukautta tuolla korissa. Salaattien toinen kylvökierros on meneillään ja lämmön innoittamana tuntuu yksi jos toinenkin kasvi innostuneen elämästä. Kanojen kanssa tein yhteistyösopimuksen vadelmapensaiden kitkemisestä ja molemmat osapuolet ovat olleet ainakin tähän asti tyytyväisiä. Lintujen jalkavaivat eivät ole meitä vielä hyljänneet, joko lääkärin määräämä troppi oli tehotonta tai sitten paraneminen vaan tapahtuu todella hitaasti. Ajattelin kyllä ottaa kotikonstit käyttöön Pennin valtavien kovettumien kanssa ja liotella jalkoja vielä kunhan tipu kasvaa hieman eikä saa hepulia emon hetkellisestä katoamisesta.

Terassin lasitimme kahdelta sivulta vanhoilla ikkunoilla ja nyt on katonrakennus vauhdissa. Tarkoituksena olisi saada ympärille aronia-aidan lisäksi muutakin vihreää tuulensuojaa, nähtäväksi jää miten onnistun siinä. Lehmien juomakupit pultattiin eilen tolppaan ja nyt saisivat mehitähdet vallata niissä alaa miten vaan mielivät. Loppuviikosta saan kuulemma sorakuorman (ensimmäinen ikioma tälle kesälle, jippii!) ja pääsen asentamaan alkukesästä valettuja raparperinlehtiä lasten leikkipaikalle. Kaverina lienee taas tuo avulias punajalka-apina, se tuntuu niin kovasti innostuneen pihapuuhista.

 

 

Arvatkaapa mitä hauskaa on tällä välin tapahtunut? Voitin neljä rullaa saumurilankaa Tosimummon blogiarvonnasta. Lukittu lankakaappini toki on nykyään takaa auki, pääsen siis useimpiin tarvikkeisiin käsiksi vaikka avain on edelleen mieron tiellä. Ompelukoneita työllistää tällä haavaa keppariprojektit melko täysipäiväisesti, vaikka leikattuna olisi kyllä vaatetavaraakin. Kiitos myös Minnalle tunnustuksesta. Ja teille kaikille siitä että käytte täällä näinä käsitöiden osalta saamattominakin kausina. Ja erityiskiitos kuopukselle siitä että viime yönä nukuttiin viisi ja puoli tuntia yhteen menoon, kumpikin omissa sängyissämme. En muista milloin viimeksi olisi moisesta ylellisyydestä päästy nauttimaan!

Heräsin savitöissä joulujuttujen tekoon vasta tammikuussa mutta pääsiäisen suhteen osasin jo varautua. Tein ilmapallojen päälle valkosavesta pari kulhoa jotka lasitin ohuesti valkoisella. Omistan jo kahta erilaista lasitetta ja kilokaupalla savea joita sokerileipuri raahasi töistä tullessaan Kerasilin myymälästä. En kai vaan aio hurahtaa tähänkin hommaan? Verkkoperhosia olen koittanut askarrella iltapuhteena, haaveena olisi saada kesäksi kokonainen parvi - ja ehkä myös sudenkorentoja. Ideakuva tähän rautalanka-askarteluun löytyi Puuhaillaan pihalla -kirjasta. Pihalla on puuhailtu muutenkin, siivottavaa riittää aina vaan. Eikä tuon työmaan ääreltä vaan malta pysyä poissa! Jos ei muuta niin poltetaan betonimuottien lautoja nuotiossa ja kuunnellaan fasaanin rähinää metsikössä. Veikkaan muuten että tässä pihassa ei ole koskaan aiemmin käynyt betoniauto, uutta historiaa kirjoitettiin eilen.