Pitkästä aikaa tuli olo, että laitanpa kuvia kamerasta tietokoneelle. Kyllä niitä olikin! Eikä valitettavasti siksi että itse olisin ahkeroinut kuvata, sain nimittäin kunnon aamunaurut lasten otoksista. Aikuisetkin käyttäytyvät niissä jotenkin eri tavalla...

Viime viikonloppuna ei naurattanut. Toinen pikkukisuista sairastui kastraation jälkeen epilepsiaan ja hyvin pian kävi selväksi että armeliain paikka sille on pihakoivun juurella. Eskaripoikanen oli ottanut kissapojan omakseen ja kävi urheasti eläinlääkärissä, kaivoi hautaa, piti käsiä ristissä koko toimituksen ajan ja lopuksi askarteli muistolaatan lemmikilleen. Hieno siitä tulikin!

Keramiikassa harjoittelin tänäkin vuonna hieman dreijausta, viime vuotiset tuotokset kun joutuivat liian kuumaan uuniin ja tulivat ulos verilettujen näköispainoksina. Nyt onnisti paremmin, kivitavarasavi kesti kuuman polton ja näistä tuli oikein konepesun kestävät jugurttikupit koko porukalle. Valkoista lasitetta sudin pintaan tasaisen epätasaisesti ja lopputulos vastaa jokseenkin visiota. Savitöissä harvemmin niin käy!

Marraskuussa tuli tarve tehdä tällainen pieni keksivati, muottina käytin pientä alumiinista piirakkavuokaa ja painoin kirjaimet siihen tekstileimasimilla. Vihreän lasitteen saaminen kirjaimiin oli hieman ahdistavaa mutta saatan tehdä sen toistekin, lopputulos on nimittäin aika toimiva.

 Muutamana lämpimänä päivänä sain isomman jousiston viriteltyä terassille, nyt vaan lisää lämmintä että köynnökset päästään laittamaan multaan. Vihreä seinä kummittelee jo mielessä! Paikkaamisen ja parsimisen lisäksi olen välitöinä virkannut Oma Koppa -kirjasta palasukkia, hitaasti valmistuvat mutta eihän tässä kiirettä olekaan. Illan hämyssä on kulunut romaani jos toinenkin, viimeksi tämä alla näkyvä. Hieman pelkäsin ennakkoon mutta kirja olikin tosi taitava! Ei mitään mässäilyä eikä äijäilyä.

 On meillä vähän synttäreitäkin ollut... Ja aika paljon ahdistusta pianoläksyjen kanssa. Oikeanlaisen ajan puutetta ja innostuksenkin välillä. Mutta pitäähän sitä harrastuksissa vähän haastetta olla. Musiikkikoulun jatkohakemusta täytellessä lopettaminen ei onneksi tullut puheeksi. Minä iloitsen, kun saan tässä peesissä verrytellä omia soittosormiani!

Lasten viljelylaatikkoihin on uponnut sokeri- ja tuoksuherneitä, kehäkukkaa, salaatteja ja astereita. Kahtena aamuna poikasen pettymys on ollut suunnaton kun kaikki on huonosti eikä herneetkään idä! Ehkä huomenna sitten? Ainakin liotimme ne huolella ennen kylvöä.

Samainen viisivuotias pääsi kurkistamaan olkani yli kun selailin nettikangaskauppojen löytölaareja ja tiikeri aiheutti ylitsepääsemätöntä ihastusta. Arvannette että napsutin sen 80cm palan kohta ostoskoriin kun kaveri katseli vakavasti suurilla silmillään ja kertoi tarvitsevansa kesäsettiä juuri tuollaisesta tiikerikankaasta! Onnistuin myös hyppytikkailemaan peitetikillä t-paidan kanttauksissa (tietysti etupuolella!) kun kolmesta neulasta yksi kulki jatkuvasti tuon paksun saumakohdan ulkopuolella yksinkertaisen trikoon läpi, tämän myöhemmin diagnosoin syyksi. Onneksi ongelmakohtia tuli vain yksi pääntielle, yhdet kumpaankin hihaan ja yksi helmaan. Päädyin paikkaamaan ne käsin ja eihän sitä onneksi juuri käytössä huomaa. Shortsien kaava on Ottobren Medieval -housujen yläosa. Tykkään mallista hurjasti! Teki mieli tuhota koko kangas kerralla ja tein lopusta miehenaluille kesäpäähinettä, kaavatkin on ihan hatusta eli mihin sattui sakset osumaan ja kangas riittämään.

 

Hilppa sai taas ylipuhuttua minut amigurumihommiin, en vieläkään tiedä onko tuo nyhertely kivaa vai ärsyttävää. Tuloksena kaktuskuningatar, kuka hän sitten lieneekään.

Iltaisin olen hihkunut lainattujen ja omien lukemisten äärellä, tuo Kierrätyspuutarha on mainio kirja! Ja jos tuntuu että elämä on kovaa niin kannattaa lukea välillä historiateoksia, Ujostelemattomat ja Naisten työt tekivät ainakin minuun suuren vaikutuksen. Tuli heti muutama tyytyväisyyden aihe lisää. Yhden pitempiaikaisen unelmankin olen päässyt toteuttamaan. Myin saunasta vanhan, elämää nähneen kiukaan (toisen romu oli taas kerran toisen aarre) ja ostin rautakaupan tarjouksesta tilalle vettä lämmittävän mallin. Jääkööt saunapäivien sähkönkulutuspiikit historiaan!

Lämmityskausi on viittä vaille loppu (hip huraa!) ja uunin pankolle mahtuu muutakin kuin puutavaraa. Siitä seurasi pienimuotoinen rymsteerausviikko. Ihailen aina niitä jotka rakentavat talon tyhjästä tai remontoivat asumatta ensin, lähinnä sitä kuinka tällaiset tyypit kykenevät kuvittelemaan kaiken valmiiksi päässään. Sitten vaan hihat heilumaan ja homma on kohta valmis. Meillä kesti vaivaiset viisi vuotta keittiön peruskorjauksesta löytää sopiva materiaali kaappien välitilaan. Samoilla pölyillä toteutettiin muutama muukin unelma: vetolaatikoita (monta!), lisää liikkumatilaa ja ruokailutila etuolkkarin puolelle. Laatikostot runkoineen löytyivät pilkkahintaan käytettyinä, ne naamioitiin pian paneeleilla ja sahattiin entisestä pöydän kannesta sopiva taso. Seuraavana päivänä samanlaista paneelia piti saada välitilan peitoksi ja sitten tietysti ne punaiset kaapinovet alkoivat riidellä vihreän rinnalla. Nyt alkaa olla harmonisempaa, enää puuttuu osa vetimistä.

Kirpparilta kotiutuivat unelmieni jätskikulhot, saa hihkaista jos joku tunnistaa tai muistaa nähneensä tällaisia. Kukkamulta taas on kroonisesti loppu, taitaa olla edessä pakollinen multareissu Muuli koukussa rautakaupan markkinapäiville.

Parhaalle pöksynkuluttajalle on ommeltava jatkuvasti lisää kotihousuja, tämä on nyt sellaista vanhaa teryleeniä että ihmettelen jos saa kulutettua polvet puhki. Samanlaisia tuli samalla vaivalla kahdet ja pääsen taas välillä parsimaan niitä muita joissa onkin reikää reiän vieressä. Ottobren mainio Saimi näissä kaavana, 116cm leveys ja pituutta noin 125 -senttiselle. Itselleni neuloin 80g painavan merinomyssyn sekalaisista langoista, enkä toki tunustaudu pessimistiksi vaan ennakoin jo syksyn kylmiä. Ohjeen mukaelin Rikke -hatusta.

Luu ei suinkaan ole hatun somiste vaan Ravelry-retken aiheuttamaa virkkuupakotusta. Nyt pitää saada tällaiset sukulaisten pikkukoirille (viis omistajien mielipiteistä). Löytyisiköhän kissalle silakka-amigurumia?

Huomenna juhlitaan pikkuserkkua ja tämä Jaanan Elmalle neuloma pumpulimekko palvelee uudenveroisena jo kolmatta käyttäjäänsä. Kyllä käsityö kannattaa!

Kuusikulmainen kukkaketo villalangoista suvun tuoreimmalle nupulle valmistui toissapäivänä. Kulutus 350g kolmosen koukulla, mallina Afrikkalainen kukka (Moda 5/2012). Lankoina punaista Sisua, keltaista Floricaa, liukuvärjättyä merinovillaa ja  harmaaksi värjäämääni Bambinoa. Viides lanka on tummanvihreä Hyvinkään Villakehräämön tuote jonka nimen jo unohdin (ja vyötteellä sytytyin hellan). Peiton halkaisija on 70-80cm.

Poikanen toivoi omaa haalaria sellainenhan sitten värkättiin. Vihreä joustofrotee on jo kesällä Seliashopista  hankittua ja hupun vuoritrikoo marimekon raitoja. Vetoketjun kierrätin vanhasta verkkatakista ja Virosta haalatulla jeeppimerkillä varmistin puvun suosion. Tiukasti se on päällä pysynytkin. Kaava löytyy Ottobren numerosta 4/2012. Uutta tikkiä tuuppasin tietysti kaitalehuolitteluun, resoreiden kiinnitykseen ja takataskuun.

Surrur -kirjan kankainen pärekori valmistui (eihän sitä tehty edes kahta vuotta!), ei-niin-kiva verho vääntyi aika metkaksi koriksi. Kaitaleet on siis taitettu pitkittäin kahtia ja silitetty kaksipuolisella liimakankaalla yhteen. Punominen oli kyllä mielenkiintoista puuhaa, olisipa opistolla joskus oikea pärekurssi!

Loppukevennykseksi vielä meidän uusiovauva. Hilppa säästi hartaasti pullorahoja ja osti sitten vauvaleikkiin kaupasta ihka oikean tutin. Onhan se hyvä että joku syö tuttia kun meillä se ei ole vauvoille oikein kelvannut... Yhteistuumin suunnittelimme vielä pehmeän tuttinauhan (kiitos Arja-tädille langoista!). Mymmelihän leikkii vauvan roolia vielä oikein mallikkaasti vaikka Hilppa odottaakin kovasti pikkuveikan kasvamista, kuulemma 1-vuotiaat ovat parhaita vauvaleikkikavereita.