Ihmisellä ei voi olla liikaa emaliastioita, eihän? Siivilä euron ja kulho kaksi. Kesän tuhrima keittiö hetkessä raikkaammaksi.

Rautakauppaa kävin kannattamassa myös kun piti saada mustaa vahapintaa saunajakkaroihin. Loistivat niin kirkkaina tuolla nokisilla lauteilla. Eipä häikäise enää. Samalla liikahti pari muutakin istuinta ehostusasemalle maalattaviksi. Jonkunlainen jakkaraviikko taitaa olla käsillä, eilen nimittäin toin yhden uudenkin istuimenkin kotiin. Kahdella eurolla aika täydellisen ihana. Sokerileipuri ei vielä vakuuttunut tämän hienoudesta mutta eiköhän se aika tee tässäkin tehtävänsä.

Pakko jakaa vielä viikon kirjavinkki, Rintamamiestalot: Rakentajien muistikuvia (Mäki Tarja, Penttilä Hannu, Koskenvesa Anssi"). Kiintoisia tarinoita kirjan täydeltä! Kaunista katseltavaa ja rakennusvinkkejä löytyy myös kirjasta Kuistit ja verannat (Hans Martensson, Teppo Korhonen). Leppoisaa viikonloppua, meillä makoillaan radion äärellä.

Jo itävät viimeisetkin herneet! Nyt on kastelijoilla kiirettä. Saatiin pieni raparperipaistos omista varsista, nyt toivotaan vaan lisää kasvua. Lannoitettu on, auttaisikohan runsaampi kastelu? Toisilla tuntuvat raparperit kasvavan ihan itsestään.

Etsi virhe ylläolevasta kuvasta? Kaulushan se siellä pönöttää. Useamman päivän keräsin voimia purkamiseen mutta pakko myöntää että kannatti taas nähdä se vaiva. Nyt on loppututulos niin hyvä kuin tästä ompelimosta irtoaa.

Villivarsat laukkasivat kesälaitumille ja askarteluja kotiutui tietysti vino pino. Pääskyt pääsivät paraatipaikalle. Laitoin muuripataan vaihteesi hajuhernettä ja niille napsin tukia hopeapajusta, hauska yllätys oli kun pajukepit alkoivat viikko sitten puskea lehteä!

Kirppareillakin piipahdeltiin kuluneella viikolla. Pitkä kukkayöpaita tyttärille (made in USSR iskee aina, hinta 0,50€) ja sininen superjoustava pilkkutrikoo (1€) laittoi ompelusormet syyhyämään. Punainen samettitakki (2€) oli sitten kuitenkin Mymmelille liian pieni. Vauva sai kotimaisen froteepläjäykseen koossa 80cm, maksoivat yhteensä euron ja kaupantekijäisiksi tuli samettinen Isohellan valmistama lakki. Sisäinen materialistini hihkuu onnesta.

Lämpöisissä tunnelmissa uuteen viikkoon, vielä on aikaa kaivella kuoppia ennenkuin savimaa tämän kesän osalta kovettuu panssariksi. Tuntuu tuota projektia pukkaavan, vaan mikäs se on lapiota heilutellessa kun välillä tulee näitä lepopäiviä ja vilvoittavia uimaretkiä.

Pipotus taitaa olla jo aika varma kevään merkki. Paikallisesta kaupasta löytyi vanhoja kunnon Taitoo -collegepaloja. Leveä käänne peittää korvat ja mikä hauskinta, sain pärtsäillä uudella lelulla koristetikkaukset. Perus on paras.

Pari ystäväistä poti kipeää kukkaronpuutetta ja sitä lääkitsin mekkokankaan jämillä. Olipa mukavaa näperrellä näitä pieniä pitkästä aikaa. Kaavat ovat vanhat tutut, itse piirretyt ja hyväksi havaitut.

Tiistaina köyhdyin vitosen verran ja katsokaa mitä sain, sydämentykytystä koko rahan edestä! Meidän alkuperäinen, Elmalle kymmenen vuotta sitten hankittu pinnasänky olikin menossa polttopuiksi erään epäonnisen kaapinkäsittelyn tuloksena. Ei tämä kuopus taida pinnistä vielä lähimpään puoleen vuoteen tarvita mutta katselen sitä ihan mielelläni tyhjänä siihen asti.

Heppatytön 9-vuotiskakussa tarpoi heppa vuohisiaan myöten suklaassa. Hauskoja kakkuja löysin Kotivinkin numerosta 8/2012 ja kuulemma maistuikin ihan hyvältä. Minä olen herkutellut likilaskuisilla mustikkamuffinseilla ja tuntuu pitkästä aikaa siltä kuin pienin olisi paranemaan päin.

Yllätin itseni(kin) ja ostaa päräytin peitetikkikoneen. Olen näitä muilla ihaillut ja perustellut hyvin itselleni että pärjään ilmankin, ehkä viisi vuotta sitten vasta tajusin koko laitteen olemassaolon. On niin vaikea mennä ja ostaa, minä tykkään etsiä ja sitten yhtäkkiä löytää. Niin kävi nytkin ja tykkään että sain uuden koneen tosi sopivaan hintaan ja tarvittavilla varusteilla. Mitä nyt ohjekirja on itänaapurin kielellä, ensimmäinen ilta menikin mukavasti kun hain netistä englanninkielisen ohjeen ja sen avulla suomensin tuon kirjasen. Tuli perehdyttyä koneeseen siinä samalla. Tuohon pieneen valkeaan lisävarusteeseen ihastuin heti. Se pujottaa langat neulansilmistä ihan tuosta vaan, miksen ole moista ennen tavannut!
Eilen tein kokeeksi sokerileipurille yhden vihreän t-paidan ja kyllä se aika nopsasti kävi ummikoltakin. Kone toimi kaikin puolin, ihan netissä nähdyn perusteella kokeilin myös nauhankääntäjää pääntien huolitteluun. Eiköhän meistä vielä kaverit tule, toiveet ovat ainakin korkealla. Loppuviikon inspiraatioksi vielä kahden euron kirppislöytö tiistailta, olkaapa hyvät:

Vauvan vartalonlämmitin? Meillä kyllä palelee enemmän raajat. Mutta jonkinlaiset suojahuput ompelukoneille olisi mukavat olemassa.