Kaksi keskimmäistä saivat seurata aika ainutkertaista synttäriohjelmaa lastenhuoneen ikkunasta. Viimeiset leikit, ruukut kasvihuoneeseen, viimeiset kuvat ja sen jälkeen keskityin kyllä erikoisella tarmolla kakkujen leipomiseen. Nyt tuntuu jo helpommalta, betonisokkelin päälle rakennettu hirsirunko on paremmassa kunnossa kuin ajattelinkaan. Tervetuloa kevät ja kuivat rakennussäät!
Neloskynttilä on muuten omilta nelivuotispäiviltäni - eihän sitä tohdittu polttaa heti uutena! Leikkelin kekkerien jälkeen tuhoon tuomittuja vaatteita matonkuteeksi ja ohut flanellitunika pyysi päästä hameeksi. Laitoin pullean vuoren mustasta puuvillapalasta ja kääntelin rusetin hihasta. Elma sovitti hametta koulusta tultuaan ja kommentit kuului "Vähänkö siisti, mistä oot ostanut?" ja vielä kun totuus valkeni niin "Et varmaan oo tehny itte, tää on niin hieno!". Näillä sitä ompeluintoa nostatetaan, jos jollain.
Huhhui. Meilläkin on yksi lato/navettavanhus, joka on vähän joka suuntaan kenollaan. Hänen kohtalonsa on tosin vielä päättämättä. Aika näyttää.
VastaaPoistaNämä ratkaisut eivät kai koskaan ole helppoja - jos sattuu vanhoista rakennuksista tykkäämään. Meitä lohduttaa se, että osa saadaan pitää ja se koitetaan laittaa arvoiseensa kuntoon pihan perälle lahoamisen sijasta.
PoistaKylläpä avartui näkymä kun ladosta poistui suurin osa. Täälläkin toivotaan niin kevään tuloa ja just noita lämpimiä hamekelejä.
VastaaPoistaTotta! Melkein säikähtää vielä kun ovesta astuu ulos ja näkymä onkin tuonne kilometrin päähän! Kyllä ne hamekelit sieltä vielä saadaan :)
PoistaOo, mikä kuvasarja! Mitä aiotte tuohon jäljelle jääneeseen rakennella? Ihana hamonen.. :)
VastaaPoistaRakentajat saavat rakentaa tuohon katon (lupasivatpa vielä hyödyntää vanhoja peltejä ja purkuhirsiä siinä, jipii!). Nyt se on täynnä polttopuita mutta tarkoitus olisi poltella puut vähemmäksi ja askarrella sisäpintojakin parempaan kuntoon.
PoistaKyllä nuo kakut oli paitsi kauniita, myös erittäin maukkaita. Ihan lapsuusmuistot palaa mielen noista kuvista. Miten paljon tuolla navetanvintillä tulikaan aikaa vietettyä. Hyviä piilopaikkoja heinäkasoissa ja hyppyjä lehmien ruokintaluukkujen kautta navettaan. Se tosin oli kiellettyä! Ovipielessä roikkuvaan paksuun rautakettinkiin eräänkin kerran piti talvipakkasella laittaa kieli kiinni :) - ritva-
VastaaPoistaKiitos. Onneksi muistot säilyvät! Ja meitä harmitti kun luukut naulattiin kiinni. Nämä omat tenavat käyttivät jo taas enemmän luovuuttaan ja hyppivät huussin rei'istä alas. :)
PoistaKatselin kuvat ja mietin, mitenkä haikealta tuntuisi vaikka kuinka vinoa rakennusta kaataisi... Tai kyllähän me se yksi tallinrotisko pihalta kaadettiin, mutta se olikin vain väliaikainen ja erittäin ruma :-D
VastaaPoistaOnnittelut teidän synttärisumaanne, me saimme juuri omamme pakettiin. Toukokuussa jatketaan :-)
Haikeaahan se on. Rakennus kätki sisälleen niin monta tarinaa. Ei ollut väliaikainen, eikä edes ruma jos minulta kysytään. Liki 70-vuotias ja täyden päivätyön tehnyt. Yritän ajatella että osan piti väistyä jotta tuota ehjempää osaa voidaan suojella. Pihan rakennus sai kyllä nyt ihan uusia ulottuvuuksia, ruutupaperia kuluu! :)
PoistaOo, lapsen suusta suurin mahdollinen kohteliaisuus :D
VastaaPoistaUrhesti tuolta tallinvintiltä ajosiltaa opeteltiin laskemaan suksilla ja taisi meillä joskus hyppyrikin olla siinä alhaalla. Ilman sauvoja ja pystyssä kaatumatta, tuntui huikealta. Tuo rakennus ei enää kaunistus ollut, vaikka toisi kuinka paljon muistoja mieleen. Teidät tuntien siinä on pian jotain somaa ja omaperäistä ja jäihän siihen jotain vanhaakin jäljelle.
VastaaPoistaTerveisin A-täti Tammelantieltä
.
Tosi hienon hameen sait aikaan!
VastaaPoistanoista kuvista tulee mieleen niiiiiiiiin oma lapsuuden-kotini ja se aika,ku vanaha navetan-rotisko oli pystyssä...Etenki tuo kakku-kuvia ennen oleva,maisemat kuin kotoota konsanaan...
VastaaPoistaHamonen yllätti..sekä tyttären että äitin,siitä on hyvä jatkaa...