Villapata kiehuu

Pääsiäisen aikaan tuli valloitettua jo toinen uusi retkipaikka tälle keväälle. Mukavasti pyörämatkan päässä ja veden äärellä. Erikoisuutena voisin mainita että käpyjä oli. Paljon. Ja nyt osa niistä matkaa virran vietävänä. Tuskin pääsiäinen ehti mennä kun vappu jo tuli, kylvötöitä tehtiin tänään melkein joka peltotilkulla! Toivottavasti huomiseksi luvattu sade vihdoin tulee ja huuhtoo pölyt pois. Saisivat siemenetkin pontta kasvuunsa.

Kevään mittaan olemme tyttöjen kanssa värkkäilleet keppareita, yhden kullekin. Elman polle syntyi oikeastaan jo talvella, vanhasta villapaidasta. Ompelukone alkaa olla hyvää pataa kymmenvuotiaan kanssa, kun itsekseen hoiteli nuo konesaumat. Minä pistelin korvat ja silmät paikoilleen sekä suljin täyttöaukon. Harjan solmiminen meinasi tällä helposti innostuvalla (ja kyllästyvällä ;) neitokaisella venyä ikuisuusprojektiksi mutta roiman kannustuksen saattelemana sekin saatiin viimein tehtyä.

Hilpalle neuloin pollen perussukkaa muotoillen tummanruskeasta seiskaveikasta koska meillä ei ole parittomia villasukkia (mistä sellaisia saa?). Harjan solmiminen oli tässä mukava puuha ekaluokkalaiselle, muuten tuo tyytyi kyselemään tunnin välein koska taas tekisin hevosta seuraavan kerran.

Ja viimeiseksi oma suosikkini, Mymmelin sirkuspolle. Tuli ihan viimeisen päälle omistajansa näköinen otus! Kullanhohtoisesta kirppispöytäliinasta suullisen kepparin nettikaavalla, ilman saumanvaroja. Juuri sopiva metrin mittaiselle nelivuotiaalle. Melkoinen heppatyttö tuo on vaikka itse sanonkin. Laukka on myös oikean ponin kanssa aina se paras ja odotetuin askellaji, kypärä silmillä ja suu messingillä!