Villapata kiehuu

Innostuin ostamaan Mutkutin palasaippuoita Rynttyliisan suosituksesta. Saippua on tähän asti ollutkin ihan mahdoton pesuaine, kun tuo meidän kaivovesi on armottoman kalkkista ja saippua ei siihen yhdistettynä pese mitään vaan tahmaa joka paikan. Syksyllä saimme kellariin ihanan masiinan joka syö pelkkää suolaa ja tuottaa pehmeämpää käyttövettä. Lavuaarit, hanat, kattilat ja kodinkoneet ovat kuluneena talvena pysyneet puhtaina kuin itsestään ja nyt rohkenin siis tehdä kokeiluja saippuan kanssa.

Keittiössä on tuo keskimmäinen kahvisaippua (käsistä parani haavat kertaheitolla kun lopetin tiskiaineella pesun) ja Rosmukalla olen pessyt hiuksiani. Kokeilussa ovat olleet myös vuosia kaapissa haudotut kaupan palasaippuat - noin niinkuin verrokkeina. Arvaatte varmaan etten enää osta teollisia paloja kun saan ne vanhat käytettyä? Nämä käsintehdyt tuoksuvat ja tuntuvat mukavilta, lisäksi ne huuhtoutuvat meidän vedellä paljon paremmin kuin kaupan saippuat. Hiukset huuhtelen pesun jälkeen miedosti happamalla (ripaus sitruunahappoa kousikkaan ja litra vettä päälle) enkä ole tarvinnut ennen niin välttämätöntä hoitoainetta ollenkaan. Aika metkaa!

Olen käyttänyt viime vuodet Urtekramin luomushampoita mutta palashampoo on ihan tervetullutta vaihtelua ja selvästi riittoisampaa kuin nestemäinen. Hieman olen joutunut tihentämään pesuväliä (Urtekramilla pesin kahdesti viikossa, nyt kolmisen kertaa), nähtäväksi jää saanko pidemmällä aikavälillä taas venytettyä pesuvälin takaisin "normaaliin". Tässä välillä olin vailla hyvää shampoota ihan vallan kun meidän kaupoissa nuo valikoimat ovat hieman vaihtelevia ja pesin joitain kertoja lähikaupan tervashampoolla. Hiukset menivät jo seuraavana päivänä pitkin päänahkaa rasvaisen näköisinä ja muistuipa taas mieleeni miksi shampooseen kannattaa vähän panostaa!

Hieman harmaita ompeluksia on tipahdellut koneelta. Ostin tätä meleerattua kangasta Eurokankaan palalaarista ihan Burda-lehden erikoista paitakaavaa varten. Leikatessa ajattelin että pääntie näyttää ankean malliselta mutta tein jostain syystä mallin mukaan ja vähän se nyt ahdistaa. Ihan hauska lopputulos kuitenkin, ylipitkät hihat ja reilu mitta ovat mukavia! Rannekoru on äitienpäivälahjaksi saamani ekaluokkalaisen korutaiteilijan luomus. Kangasta jäi vähän tähteeksi ja surautin meille Mymmelin kanssa melkein samanlaiset rusettipipot, omassani on niskassa pätkä kuminauhaa luontevia ryppyjä tuomassa.