Rakuja

Osallistuin työväenopiston lukuvuoden päätteeksi vielä rakusavikurssille, työt tehtiin huhtikuussa ja polttopäivä oli kolme viikkoa sitten lauantaina. Käytössä oli mainio, roskapönttöön tehty pieni puu-uuni. Polton jälkeen työt savustettiin tynnyrin alla olkien, hakkeen ja purun seassa ja viimeisteltiin kylmään järviveteen upottamalla. Alkukantaisen jännittävää puuhaa!

Äitienpäiväruusut lasitin valkoisella ja kaikki kohdat joissa lasitetta oli vähän tai ei ollenkaan, ottivat savustuspöntössä itseensä mustaa väriä.

Pupuja tein kolme erilaista, koska kokeneemmat tekijät olivat sitä mieltä etteivät nuo pystykorvaiset kestäisi ehjänä (etenkään tuo suurin, johon kaikki osat olin liittänyt erikseen). Aloittelijan tuurilla tulos oli kuitenkin tämä. Lasitteena on mattakupari johon toiset pettyivät kovastikin, minusta eläinten turkiksi se on ihan sopivan värinen. Pikkupupun pinta hieman kärähti uunissa.

Lautasen lasite on vihreä, polton jälkeen sävy oli kaunis oliivi mutta kylmä vesi kirkasti sen ruohonvihreäksi - joskus siis kannattaa jättää suosiolla viimeinen vaihe tekemättä. Lautasen kuviointi on tehty pitsiliinalla ja sen pohjan jätin lasittamatta. Kummasti tuo savustus tekee saveen tiukan, sileän pinnan. Ei ihme että muinoin rakuesineitä on tehty lasittamatta, pelkkää savustusta käyttäen. Saippuakupin lasitin kiiltävällä kuparilla ja siitä tulikin aika bling-bling! Kaikkia sateenkaaren värejä. Harmi vaan, ettei ensi keväänä tätä kurssia kuulemma järjestetä...