Kylmä talvi pois on mennyt,
myrskysää on lakannut,
lumipilvet hajotetut,
kylmä sumu selvinnyt.
Lehti puhkeaa jo puihin,
valkoruusut aukeilee.
Lounatuuli hiljaisena
Eedomista puhaltaa.

 

Meillä on tapana lasten kanssa keräillä lenkkimatkalla roskia talteen, näin kevään tullen saaliit ovatkin olleet hyviä. Uusin aluevaltaus ovat nuo risaset pölykapselit, muovit on laitettu roskiin mutta metallirenkaisiin saa lapsetkin pyöräytettyä pajun oksista helppoja kransseja. Ympyrässä on vieläpä mutka yhdessä kohtaa, kuin tehty ripustusta varten!

Ennen pääsiäistä saatiin kudontamökki harjakorkeuteensa ja kunhan kattohuopa on kiinni, ajattelin pitää pienet mökkiaiheiset harjakaisarpajaiset täällä. On niin mukavaa kun käytte.

Sisällä ei tee mieli muhia ja tietokonekin tahtoo unohtua päiväkausiksi laatikkoonsa. Muutaman kesälakin sain sentään kokoon, kaava on taas se Ottobren 2010 kesälehdestä piirretty. Koot 50 ja 54 -senttisiä, kankaat vanhoja verhoja.

Aurinkoisia pääsiäispäiviä!

Valmistuneita

Kokeilin virkata muutaman lätsän toisten lapsille Kianan antamalla ohjeella, Temposta. Ensimmäiseen luikahti villin pitkä lippa ja poikasen kanssa intouduimme sovituspuuhiin.

Maailmalle lähtivät myös muutamat liivit ja ruokalaput kääntötaskuilla. Napit näissä vanhoja ja itse päällystettyjä, vahakangas Ikean.

Pikkuserkkunenkin sai liivinsä, vain hippasen keveni vihreä Silviavyyhteni. Kolminkertaisena 3,5mm puikoilla, ohje löytyy täältä ja napit ovat purkutavaraa tässäkin. Sisäinen paperiaskartelijani oli jälleen kerran teillä tietymättömillä joten lisäsin vaan teksiä omaan valokuvaan. Lähikaupan poistokopasta hankittuihin maailmankarttajulisteisiin on kiva pakata, seuraavaksi pitäisi ehkä ostaa joku kaunis teippi tai sievää narua voimapaperi- ja sanomalehtikääreitä varten.

Tavallisena aamuna

Tulin haastetuksi sotkujenjulkistukseen, tervetuloa vaan meille. Koti on tänään todellakin luonnontilassa. Jos hiekka jalkapohjissa inhottaa, laita sukat jalkaan! Makuukamareihin en päässyt kun siellä yksi veteli raskaita hirsiä.

Lapsuuden palapelit tupsahtivat yhtenä päivänä ihan odottamatta esiin, metka tunne! Niitä ei edes muistanut ja sitten kuitenkin kokosi samassa järjestyksessä kuin viimeksi 20 vuotta sitten. Se yksi suolakalan muotoinen pala sävähdytti edelleen. Sain kieroja katseita lapsilta nostalgiahuumassani.

Kaikki työt ovat taas jotenkin keskeneräisiä tai viittä vaille valmiita mutta eilen oli aloitettava vielä yksi ihan pieni neulomus pehmeimmästä silkkivillasta, lämpimin ajatuksin. Kiitollisena. Lapset olivat saaneet yöllä uuden serkun.

Navetan katossa lukee ISÄ

Tuota tekstiä jään aina vintin ovea avatessa ihmettelemään, on ihan luontevaa että sisäseiniin on laskettu paalien lukumääriä ja kirjoitettu kissojen nimiä mutta miksi ulkona kattopellissä lukee ISÄ?


Kokeilin leipoa vaaleaa leipää hapattamalla, jokseenkin näin:

1. Tiistaina päivällä (klo 14) sekoitin vanhat puurot (vajaa litra), kolmisen desiä vettä, vähän hiivaleipäjauhoja ja pienen nokareen hiivaa kulhossa jonka jätin pöydälle heräilemään.

2. Viiden tunnin kuluttua (klo 19) vellini kupli iloisesti ja kippasin sen yleiskoneeseen. Lisäsin suolat, pari desiä spelttijauhoja ja sen verran hiivaleipäjauhoja että taikina sitkostui. Jätin sen kuitenkin normaalia löysemmäksi koska ajattelin kokeilla kohotusta ja paistamista padassa. Vaivasin koneella ehkä vartin ja jätin taikinan lepäämään niille sijoilleen pariksi tunniksi.

3. Ilalla (klo 21) jauhotin kolmen litran rautapadan ja kaavin taikinan sinne. Suljin kannen ja nostin padan kohoamaan yön ajaksi kellarin rappuun, siellä taitaa olla tällä haavaa kymmenisen lämpöastetta.

4. Aamulla (klo 8) laitoin uunin lämpenemään 200 asteeseen ja nostin saman tien padan kellarista uuniin. Vartin kuluttua otin kannen uunista ulos ja varttia vaille yhdeksältä sammutin uunin. Klo 9 nostin leipäpadan uunista. Aika helppoa ja onnistunutta, maku oli miedosti hapan ja lapset tykkäsivät erityisesti tästä leivästä. Taidan jatkaa harjoituksia. Terveisiä äitille, tämän muodosta tuli mieleen ne lapsuuden leipäkoneleivät!

Mekkomallia kirjasta Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua oli pakko päästä koeajamaan mutta tein vastoin kirjan neuvoja oikein järeän vastalaskoksen helmakappaleisiin. Vetihän se sitten tuon yläosan törölleen ja hätäratkaisuna ompelin siihenkin vekin. Onni onnettomuudessa, sain samalla kivaa v-muotoa tuohon yläosaan. Mekon koko on 90cm mutta ilman aluvaatetta mahtui Hilpalle (112cm). Ei nämä kuitenkaan meille tule. Tekisi mieli vielä kokeilla eri kankaista.

Ostin alkuvuodesta Hyvinkäällä käydessä Kangastukun palalaarista petroolia Nanson trikoota. Letkeää ja notkeaa, rasittavuuteen asti käsitellessä mutta käytössä kivaa kuin mikä. Elmalle muokkasin peruspaitakaavasta hihan pyöriötä korkeammaksi ja poimutin hieman sekä lisäsin senttejä helmaan ja hihoihin. Ylipitkät hihat ovat nyt suosiossa ja ovathan ne käytännöllisetkin. Kakkupaperilla painettu seulakokeilu pääsi  pienten pyörittelyjen päätteeksi tunikan taskuksi kun oli niin sopiva muodoltaan. Muuten tuo trikoo kului tylsiin t-paitoihin ja alushousuihin. Tosi miellyttävää laatua, saatan käydä tonkimassa nansolaaria toistekin.

Arvatkaas mitä ostin? Eihän näitä voinut vastustaa. Ompelu sujui yks'kaks' mutta ahnehdin sieniin aika pienet täyttöaukot ja Mymmelin kanssa täytettiinkin näitä aika monena iltapuhteena. Meille on johkaantunut suvun perintönä melkoinen kasa vanulevyn paloja ja mikäs yksivuotiaasta olisi mukavampaa kuin repiminen. Luvalla!

Käpyilin harjoituksen vuoksi pari etanaa, valkoinen ihan ohjeen mukaan ja vihreä hieman yksinkertaistaen. Molemmat on tehty virkkauslangoista, yhdellä sukkulalla ja kerälangalla. Lattialauta on 95mm leveä, pienempi etana taitaa olla viisisenttinen.

Eilen herkuteltiin Elman valmistamalla uunijäätelöllä. En ollutkaan moista herkkua ennen maistanut. Voisi olla mainiota kesänamia oman maan marjoilla täytettynä.

Rahtasin viime viikolla mummulasta puoli kiloa solmuista purkulankaa kun kerran vahvuus ja väri olivat takkiprojektiin passelit. Pääteltävää riittää kuin paremmassakin kirjoneuleessa!

Multaa kynsien alla

Kylvetty on sitä sun tätä, viimeksi aamulla ohraa. Parina päivähetkenä kasvinpoikaset ovat päässeet ulos lasihuoneeseenkin, valohoitoa saamaan. Tänään on taas hämärää ja varret venyvät vaaleutta.

Neuloin Mymmelille keväisemmän neuletakin Floricasta 2,5mm puikoilla. Lankaa kului vähän toista kerää, ehkä 70g. Malli löytyy Suuri Käsityö -lehdestä, tämän vuoden ensimmäisestä numerosta. Päällystin napin ja ompelin tuollaisen vahvikkeen nurjalle. Tuntui että iso metallinen kantanappi ohuessa neulepinnassa ei oikein muuten toimi. Nyt se on tukeva ja pieniä yksityiskohtia oli niin hauska pistellä käsin!

Barbinvaate nro 2, Hilpan tilaama virkattu takki valmistui luonnonvalkoisesta puuvillasta 2mm koukulla. Napit kaiveltiin omista kätköistä. Löysin kirpparilta vastustamattomia urheilumuseon postikortteja (0,05€/kpl).

Nyt mennään maistamaan glögistä ja mustikoista keitettyä soppaa, kaappia siivotessa putkahti esiin glögipurkki jonka päiväys raksutti miltei ylikierroksilla. Ajattelin nyt ihan tosissani olla heittämättä syömäkelpoista ruokaa kompostiin. Lapsille olen jo oppinut annostelemaan pikkiriikkisen jaettuna kahdella. Siitä jää tähdettä enää niin vähän että voin sen itse huitaista huiviini. Ja joskus ne intoutuvat pyytämään lisää, sehän jos mikä keittäjää ilahduttaa!

Leipää on ostettu kaupasta viimeksi tammikuussa. Leipätaikinoihin osa tähteistä uppoaa ihan huomaamatta, vähän hapantuneetkin kelpaavat mainiosti. Hyvä mieli kaupan päälle palkitsee vaivan mennen tullen. Laskin että luomujauhoista itse leivottu sähköllä paistettu leipä on vähintään euron halvempi kuin vastaava kaupasta ostettu. Ja tuore! Tekee tällä kulutuksella ainakin 300€ säästöä vuodessa. Että ei ne suuret tulot vaan pienet menot... kysykää vaikka mummolta!