Elokuun parasta antia on aloittaa päivä kasvimaakierroksella, syödä ylen punaista ja vihreää sekä herkutella kirkasposkisilla kuorettomilla perunoilla. Kauppareissutkin ovat hieman tavanomaista kevyempiä, vastapainoksi sitten keittiön ilma on etikankärystä sakeana...onneksi ulkona tarkenee vielä!
Ei sillä ettäkö sadetta olisi luvassa, putkahti vaan mieleeni taas yksi ikuinen ongelma konttaavaisen vauvan kanssa. Ulkona liikkumista olisi kiva jatkaa viileämmilläkin ilmoilla ja viileähän tarkoittaa usein myös kosteaa. Mieleen tulee väkisinkin puoli metriä vauvan perässä raahautuvat jätti-isot (kokoa 20) kumisaappaat 80-senttisten kurahousujen jatkona. Märät villasukat ja ahdistus niiden saappaiden takertumisesta joka näreeseen. Onneksi joku oli jo kehittänyt ratkaisun tähänkin pulmaan ja nettiä selatessa vastaan tulivat terälliset vauvojen kurahousut. Mainio idea!
Aina kannattaa kuitenkin katsoa sinne omaan kaappiin ennenkuin ostaa mitään... Kuinka ollakkaan kuravaatehyllystä löytyivät yhdet periksi antaneet 80cm kurikset, kuminauhat tyystin kuolleet ja muutama aiemmin paikattu minireikäkin polvissa. Elma on saanut nämä 1-vuotislahjaksi (terveisiä vaan mummulle:), hyvin ovat siis palvelleet ja joutivat jo elvytykseen. Uusin kuminauhat olkaimiin ja vyötärölle, kavensin housuja sivusaumoista pari senttiä sekä leikkasin irti lahkeensuukuminauhat. Lahkeet ompelin kiinni ja kun lisäsin 10cm päähän tästä pohjasaumasta kuminauhan, alkoi viritys näyttää jo vaatteelta. Silitin jalkapohjasaumoihin vielä harjoituksen vuoksi pätkät saumausteippiä. Olen aina siivotessa vähän ihmetellyt miksi sellaista kerran ostin varastoon, tämänpä takia tietysti!
Pikainen testiajo antoi ihan lupaavia tuloksia toimivuudesta, täältä tullaan syksy ja kasteinen maa! Totta puhuen niin lämmintä on viime päivinä ollut ettei ulkona meinaa kyetä puuhastelemaan. Hilpan nukkekodin pihahommia sentään on kärsinyt askarrella helteelläkin. Sahautimme sopivan piha-alueen liimapuulevystä ja siihen vielä poikittaisen uran johon liimasimme valkoiseksi maalatun jäätelötikkuaidan. Nurmikon niittasin huonolaatuisesta mutta onneksi oikean värisestä trikoosta ja tie on maalattu mustalla kalustemaalilla. Valkoiset viivat tehtiin piirustuspaperista ja kiinnitettiin servettilakalla asvalttiin. Jätskitikuista tuli myös sopiva hiekkalaatikko jonka pahvipohja valeltiin liimalla ja kastettiin tuonne omaan hiekkikseen aidontuntuisen pinnan aikaansaamiseksi. Mitähän minimaailman tieliikennelaki sanoo hamsterilla ratsastamisesta? Meno äityi tänään melkoisen villiksi kun polleen saatiin patterit!
