Tiput viikon vanhoina,

kaksiviikkoisina,

kolmen viikon iässä

 ja eilen viisiviikkoisina. Tämä on minusta rujoin vaihe kanalinnun elämässä, sulkapeite on resuinen ja vauhtia sekä vaarallisia tilanteita riittää elämässä vaikka muille jakaa. Viikon verran ovat majailleet nyt navetassa lämpölampun alla kompostikehikossa ja totutelleet aina välillä isojen lintujen läsnäoloon. Samaan koppiin siirtäminen voisi olla edessä viikon päästä, jos säät sallivat ja tipuset pärjäilevät jo ilman lämpölamppua.

Elmalle ompelin jo kolme viikkoa sitten paksusta interlockista paidan. Tämä prosessi oli aika hauska, yhdessä luonnostelimme kaavan hesarille ja lopputulos miellytti kovasti molempia osapuolia. Kuvaan piti  ehdottomasti saada myös se rakkain lemmikki, vapun synttäripoika (4v) joka kevään kunniaksi on jälleen telonut takatassunsa. Toivottavasti ei jouduta tällä kertaa lääkärin pakeille...

Viikossa on koettu elämän kirjoa laidasta laitaan. Naistenpäivänä hautomakoneeseen laittamani kuusi munaa (puolet maatiaisia ja puolet risteytyksiä) tuottivat viikonloppuna neljä tirheää tipusta. Jostain kumman syystä kahden risteytysmunan sisältä löytyivät ihan täydelliset mutta elottomat linnunpojat. Myös viimeisen maatiaistipun kuoriutuminen alkoi pitkittyä ja se oli hieman kuivahtanut siivestään kalvoihin kiinni mutta sain lapsukaisen pinseteillä kuorittua ja lämpimän vesipesun jälkeen siipikin vapautui kippurasta.

Reippaita ovat syömään, ruokana on ollut nyt alkuun mumankeltuaista, kaurahiutaleita, itse leivottua tipunleipää, porkkanaraastetta ja sen sellaista. Lämpölampun alla elämä on mukavaa ja hiekkakulho pahvilaatikon nurkassa saa kyytiä kun kuopimistakin on jo harjoiteltava. Risteytystipu on näin neljän päivän ikäisenä selvästi maatiaisia kookkaampi, hieman vaaleampi ja sillä on aika levoton takatukka! Tutkin vuorokauden iässä kaikkien siipisulan alkuja ja netistä kaivettujen neuvojen perusteella nämä voisivat olla kanoja, jäämme mielenkiinnolla seuraamaan kuinka oikeaan tai väärään diagnoosi osui.

Iloista ja valoista pääsiäistä teille jokaiselle!

P.S. Lähellä asuvat poiketkaa pian tipuja katsomaan, kohta niillä on jo sulkapeite...

Tipunen bongattiin pomppimassa pirteästi emonsa ympärillä torstaina, veikkailimme että on saattanut kuoriutua jo keskiviikkona. 20-21  päivää haudonnan aloittamisesta. Untuvapallero muuttuu päivä päivältä ja tänään pienokaisen siipiin ilmaantui selvät merkit tulevasta sulkapeitteestä. Nyt jännätään, onko tulokas kana vai kukko? Pesässä oli muutamia päiviä myöhemmin sinne munittuja munia joita Penni ensi päivät hautoi, nyt vaikuttaa siltä että pesä on hylätty ja emo keskittyy tämän ainokaisensa hoitamiseen. Viimein päästään vaihtamaan pehkut puhtaisiin! Minulla ei ole sydäntä rikkoa hylättyjä munia vaan taidan viedä ne pellon reunaan ketunpojille.

Tytöt kokkailivat tipulle proteiinipitoista siemenleipää alkuviikkojen ruoaksi, ohjeesta poiketen raastoimme taikinaan omenaa kun porkkanaa ei ollut saatavilla. Hyvin on leipä maittanut, lisäksi tipu on saanut keitettyä kananmunaa, rahkaa, kaurahiutaleita, pieniä siemeniä, salaattisilppua, kalkkia, hiekkaa ja vettä. Kovasti tuo tuntuu nokkivan kaikkea näkemäänsä ja nyt kolmen päivän ikäisenä kulkee jo ulkona emon kanssa kuopsuttelemassa.

Jälkimmäisessä kuvassa näkyvät jo komeat siipisulat. Valkoiset kanarouvat olivat kovin innostuneita tipunruoista ja ne ovatkin saaneet ulkoilla viime päivinä paljon tarhan ulkopuolella kukon seurassa. Tätä liikennettä on nyt kyllä rajoitettava ettei kissapeto pääse livahtamaan tipun kimppuun - katseli palleron ulkoilua sen verran halukkaan näköisenä aidan läpi. Toivotaan että tipu pitää puolensa ruokakupilla, ainakin emo tuntuu olevan aika topakalla tuulella! Tällaista tositeatteria täällä, kyllä siinä aika kuluu katsellessa...