Olen melkein unohtanut mainostaa uusia teekuppejamme - niin pitkää hellejaksoa tuskin näillä leveysasteilla koetaan etteikö kupillinen kuumaa maistuisi. Nämä ovat todellisia lähiastioita, kannattaa ehdottomasti tustua tekijän kauniiseen blogiin. Me hankimme omat Tuias -kupposemme Helsingin käsityökorttelista ja tarkoituksena on ostaa lisää aina silloin tällöin, jotta joskus sitten olisi koossa kaunis astiasto!

Neuloin taas yhdet jämälankakintaat taloutemme ahkerimmalle hanskanhävittäjälle, nyt on hyvä todennäköisyys saada ne säilymään ainakin pari kuukautta tuolla korissa. Salaattien toinen kylvökierros on meneillään ja lämmön innoittamana tuntuu yksi jos toinenkin kasvi innostuneen elämästä. Kanojen kanssa tein yhteistyösopimuksen vadelmapensaiden kitkemisestä ja molemmat osapuolet ovat olleet ainakin tähän asti tyytyväisiä. Lintujen jalkavaivat eivät ole meitä vielä hyljänneet, joko lääkärin määräämä troppi oli tehotonta tai sitten paraneminen vaan tapahtuu todella hitaasti. Ajattelin kyllä ottaa kotikonstit käyttöön Pennin valtavien kovettumien kanssa ja liotella jalkoja vielä kunhan tipu kasvaa hieman eikä saa hepulia emon hetkellisestä katoamisesta.

Terassin lasitimme kahdelta sivulta vanhoilla ikkunoilla ja nyt on katonrakennus vauhdissa. Tarkoituksena olisi saada ympärille aronia-aidan lisäksi muutakin vihreää tuulensuojaa, nähtäväksi jää miten onnistun siinä. Lehmien juomakupit pultattiin eilen tolppaan ja nyt saisivat mehitähdet vallata niissä alaa miten vaan mielivät. Loppuviikosta saan kuulemma sorakuorman (ensimmäinen ikioma tälle kesälle, jippii!) ja pääsen asentamaan alkukesästä valettuja raparperinlehtiä lasten leikkipaikalle. Kaverina lienee taas tuo avulias punajalka-apina, se tuntuu niin kovasti innostuneen pihapuuhista.

 

 

Tipunen bongattiin pomppimassa pirteästi emonsa ympärillä torstaina, veikkailimme että on saattanut kuoriutua jo keskiviikkona. 20-21  päivää haudonnan aloittamisesta. Untuvapallero muuttuu päivä päivältä ja tänään pienokaisen siipiin ilmaantui selvät merkit tulevasta sulkapeitteestä. Nyt jännätään, onko tulokas kana vai kukko? Pesässä oli muutamia päiviä myöhemmin sinne munittuja munia joita Penni ensi päivät hautoi, nyt vaikuttaa siltä että pesä on hylätty ja emo keskittyy tämän ainokaisensa hoitamiseen. Viimein päästään vaihtamaan pehkut puhtaisiin! Minulla ei ole sydäntä rikkoa hylättyjä munia vaan taidan viedä ne pellon reunaan ketunpojille.

Tytöt kokkailivat tipulle proteiinipitoista siemenleipää alkuviikkojen ruoaksi, ohjeesta poiketen raastoimme taikinaan omenaa kun porkkanaa ei ollut saatavilla. Hyvin on leipä maittanut, lisäksi tipu on saanut keitettyä kananmunaa, rahkaa, kaurahiutaleita, pieniä siemeniä, salaattisilppua, kalkkia, hiekkaa ja vettä. Kovasti tuo tuntuu nokkivan kaikkea näkemäänsä ja nyt kolmen päivän ikäisenä kulkee jo ulkona emon kanssa kuopsuttelemassa.

Jälkimmäisessä kuvassa näkyvät jo komeat siipisulat. Valkoiset kanarouvat olivat kovin innostuneita tipunruoista ja ne ovatkin saaneet ulkoilla viime päivinä paljon tarhan ulkopuolella kukon seurassa. Tätä liikennettä on nyt kyllä rajoitettava ettei kissapeto pääse livahtamaan tipun kimppuun - katseli palleron ulkoilua sen verran halukkaan näköisenä aidan läpi. Toivotaan että tipu pitää puolensa ruokakupilla, ainakin emo tuntuu olevan aika topakalla tuulella! Tällaista tositeatteria täällä, kyllä siinä aika kuluu katsellessa...

Satunnaislukugeneraattorin avustamana arvoimme eilen kaksi voittajaa. Keittiöpyyhepalkinnon saa nimimerkki Siilis ja pilkkutabletit Susanna. Onnea! Kuva ei liity aiheeseen mutta kuvattomat kirjoitukset tunnetusti ovat aika pitkäveteisiä (eivätkä vanhemmat kai koskaan kyllästy esittelemään jälkikasvunsa erinomaisuutta).

Kanakysymyksiin koitan vastailla näin yhteisesti. Kyllä, kissan korvageeli oli lähinnä kanoille sopiva aine punkkien torjuntaan, mitään omia lääkkeitä kanoja varten ei kaiketi valmisteta. Kalkkijalkapunkkia esiintyy tietääkseni myös sisällä pidettävillä häkkilinnuilla, undulaateilla tms. Kokemusta lemmikkilinnuista ei minulla ole mutta näin luin joltain netin lintupalstalta.

Haudottavat munat merkkasin sen vuoksi, että osaan napsia pesästä ylimääräiset, myöhemmin munitut munat pois. Toiset kanaset kun pyrkivät munimaan sinne sekaan. Sammalia kiikutin pesään optimaalisen haudontakosteuden ylläpitämiseksi, tosin Penni nosteli ne sammalet sieltä heti pois. Ei ilmeisesti tarvitse auttaa! Munat olivat yllätyksekseni ihan kosteita, en keksi muuta selitystä kuin että emo kantaa nokassaan pesään vettä juomakupista? Vesiroiskeita kun on myös pesän päällä olevalla kakkalaudalla. Joka päivä jotain uutta. Tänään on siis kuudes haudontapäivä ja "laskettu aika" on 18.6.

Kanat ovat asustelleet meillä nyt seitsemän viikkoa ja yhtä sun toista on jo ehditty toisistamme oppia. Pian kotiutumisen jälkeen huomasimme lintujen jalkoja vaivaavan kalkkipunkin. Se lienee kiusannut jo pidemmän aikaa koska normaali suomupeite oli Pennin ja kukon jaloista miltei näkymättömissä. Hoito aloitettiin kukon osalta heti liotuksella ja lamppuöljysivelyllä (tämä lienee se vanhan kansan konsti), joka auttoikin silminnähden tilanteeseen. Soitin kuitenkin eläinlääkäriltä reseptin loislääkkeeseen jolla hoidettiin koko parven jalat, vaikka valkoiset kanaset oireettomia olivatkin.

Samalla tyhjennettiin kanamökki ja käsiteltiin pinnat virkon-liuoksella. Parin viikon kuluttua hoito uusittiin kukon ja Pennin osalta, onneksi jalat näyttivät jo hieman paremmilta ja ennen lääkitystä liottamalla saimme irtoamaan kalkkitöhnää mukavasti. Nyt vaan peukut pystyyn että kurja punkki kuoli pois ja loputkin kalkkeutumat jaloista irtoaisivat!

Penni on alusta asti osoittanut kiinnostusta hautomiseen ja istuskellut silloin tällöin munimansa munan päällä - muutaman tunnin kuluttua homma on aina jäänyt silleen. Nyt luulen kuitenkin että meillä on tosi kyseessä! Toista päivää mennään jo hartaasti hautoen ja kaikki lähestymisyritykset tuottavat kiukkuisia nokkaisuja. Äsken uuttera mamma jätti pesän hetkeksi ja kävi muutaman minuutin jaloittelulla sekä syömässä. Minä hiippailin sillä välin merkkaamaan munat ja vein samalla pesään kosteita sammalia. En kyllä usko että muita päästää tuonne sekaan munimaan, tämä pieni ja pippurinen päällikkömme.

Kirpparilta oli pakko saada ohuet mustat pellavahousut (2€) joista tuli poikaselle pöksyt siistimpään käyttöön sekä shortsit isoille tytöille yhteiskäyttöön.

Tänään oli viimeinen koulupäivä ja loman kunniaksi ajattelin pistää pystyyn pienen arvonnan! Eli kommentoimalla pääsee mukaan kisaan ja sähköpostiosoite (tai linkki sivuille josta sen löytää) pitää sisältyä kommenttiin. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 1.6. klo 24 asti. Onnea matkaan!

Ensimmäinen palkinto sisältää kolme keittiöpyyhettä elämänviisautta pullollaan. Lisäksi pakettiin lentää omin pikku kätösin vääntämäni puutarhaperhonen.

Toisena palkintona on neljä puuvillaista pöytätablettia ja samanmoinen, edellistä hieman pienempi perhonen.

Täällä on nautittu kevätsäistä, löydetty mainio retkipaikka yllättävän läheltä ja rakennettu pikipäin pihalle kesäkanala. Tuntuikin mukavalta laittaa töpinäksi kahden vuoden suunnittelun jälkeen, nyt kun tiedossa on että syksyksi saadaan varustaa navettaan lintusille talvilämmin asumus. Virpojat uhmaavat parhaillaan vesisadetta kierroksellaan ja pääsiäiseksi päästään maalailemaan taskulämpimiä lähimunia. Leppoisaa palmusunnuntaita!