Eilen nousi vintissä lämpötila kahdessa tunnissa viidentoista asteen verran. Ei tarvitse enää kuunnella pressujen lepatusta kun ikkuna-asentaja kävi kylässä. Rehellisesti sanottuna en kyllä tiennyt että sokerileipuri osaa rakentaa noin näpsäkän eristyksen, eikä se tainnut itsekään arvata ennenkuin kokeili. Onhan tuossa sarkaa vielä kun kaikki pinnat ja virtaset puuttuu mutta nyt on kyllä välituuletuksen paikka. Se toimii sittenkin!

Minä sillä aikaa päälystin opiskelumielessä makuupussin (kiitos pussidiilerille!) torilta ostetulla vanhalla kankaalla. Hommahan olisi ollut aika simppeli, tein sen kuitenkin kolme kertaa että sain ajankulua ja vielä jäi tuo vetoketju hieman laineille. Hyviä ohjeitakin löytyy, välttämättä ei kannata mennä ihan näin pyrstö edellä puuhun. Lopputulos on minusta kiva mutta ei meillä kyllä tarvittaisi enää yhtään pussia, tuli heti sellainen olo että tähän pitäisi olla ruskeat rattaat.

Mymmeli sai isommat sandaalit jo silloin kun niille oli vielä käyttöä. Poikaselle löysin eilen farkkua, nuo kengät jotenkin ilahduttivat aivan erityisesti. Ja ei kai tuota keltaista helistintä voinut jättää, muistaako joku minä vuosina näitä jaettiin? 80 -lukua taitaa olla kun meilläkin oli tällainen kotona.

Torstai-iltana satoi ja paistoi, maailma oli ihan keltainen ja oranssi!

Hallayö ja kuura-aamu

Kaipailin poikaselle jotain siistimpää mutta mukavaa kerhovaatetta. Kangaslaatikoista löytyi sopivasti tuota Marimekon pallollista trikoota ja Metsolan sinapinkeltaista joustofroteeta. Housujen kaavana on Ottobren 4/11 High-Jump. Paitakaava on myöskin Ottobren kapea raglan, numerosta en mene takuuseen kun oli jäänyt kaavaan laittamatta.

Tyrnimyssy ja puukalsarit.

Nappasin taannoin Pihtiputaan S-Marketin alekorista matkamuistoksi viimeisen Puro -kerän vaikka arvelinkin ettei se riitä omaan myssyyni jollaista kipeästi tarvitsisin. En tiedä kyllä olisinko piitannut lopulta värityksestäkään, passaa se paremmin Hilpalle! Käytin kaikki 50g ja 4,5mm puikkoja. Tilaajalahjana muinoin saadut tyrninväriset helmet pääsivät tupsuksi.

Poikanen on pyrähtänyt ulos kaikista 2-vuotislahjaksi saamistaan kalsareista, ensiavuksi ompelin parit yleismalliset pöksyt omasta Nanson puuteepaidastani ja hyvin käytetystä pallopaidasta (sekin lukioajoita). Näiden ei nyt pitäisi pysähtyä reisiin, testailemme mallia ja jatkoa seuraa sitten tällä tai jollain muulla. Tämän kaavan piirsin kerran kirpparilta ostetuista retropöksyistä.

Sini-puna-valkoinen hiippailee näemmä salakavalasti korvieni väliin vaikka sitkeästi olen sitä koittanut vastustella. Vielä vilautus saumurointipisteestä jonka ergonomia on noussut kohisten. Päristelin pitkään ihan lattialla kunnes tänään sattui penkinpätkä ja lasten vessajakkara olemaan vierekkäin. Korkeusero on just eikä melkein, kyllä nyt kelpaa!

Lankaostoksiakin tein pitkästä aikaa, 200g  Hyvinkäällä kehrättyä metsänvihreää villaa (4€) ja 600g Tamperelaista finla sport -puuvillaa (3€).

Kiitos teille Kewa, Anniini sekä Unisukka. Tunnustuksia on mukava saada! Tuo hurahdusjuttu pisti hieman hymyilemään, ehkä tässä näitä uusimpia ilman sen suurempaa numerojärjestystä.

Tämän syksyn tuoksu on ihana tumma kahvi, kirpparilta löytyi lasipannu sen valmistamiseen kuin tilauksesta (2€). Enpä olisi uskonut hurahtavani! Syysviileillä tietysti uunin lämmityskin on ajankohtaista, päivän sämpylöissä on ruista, vehnää, emmentalia ja muutama porkkana jääkaapin periltä.

Torstaina runsaiden herkkupöytien äärellä ystävän syntymäpäivillä, paljon uutta ja kaunista. Hurahdin mehikasveihin, haaveiluun maakellarista ja kurpitsoihin (vaikka en todella tiedä missä muodossa sitä voisin syödä?).

Leppoisaa lauantai-iltaa itse kullekin! Nämä loput pienet jämäjutut ovat ilman ohjetta kyhättyjä joten ei niistä sen enempää kerrottavaa. Tirpat ajattelin joulukuuseen.

Hui hai! Viime viikot on menty tukka putkella sinne ja tänne vaan nyt se on onneksi ohi. Viikonloppuna oltiin vielä Puttaalla papan ja isopapan syntymäpäivillä, sinne askartelin lasten kanssa lahjaksi valokuva- ynnä tassunjälkitaulun. Päivänsankari kun tapasi koko jälkikasvuaan ensi kertaa liki kolmeenkymmeneen vuoteen. Näytti se papan ilme niin vilpittömän iloiselta että kannatti nähdä vähän vaivaa juhlien eteen.

Viime viikolla kävin pitkästä aikaa kirpparilla, panostin uuteen väskyyn (2€) ja eurolla lähti laukkuun vielä kankaanpalanen. Uusi, ihan oikea harrastuskin minulla on. Kerran viikossa kolmen tunnin ajan ahmin tietoa alkeiskurssilla.

Siinä välissä

on ollut sateisia, aurinkoisia ja hyvin sateisia päiviä. Kameraa on tainnut vähän laiskottaa mutta jotain sieltäkin sentään löytyi. Ompelin vanutettujen villapaitojen tähteistä riisitäytteisiä lämmitettäviä unikavereita. Lapset olisivat ottaneet nuo kaikki. Viime viikonloppuna kahviteltiin mummun kunniaksi ja kermakissa hyökkäsi suklaakekseineen osingoille heti kun viimeisten vieraiden saattajat poistuivat ovesta ulos.

Välillä urheiltiin perunat ja sipulit kellariin. Isojen kisojen innoittamana lenteli keihäskin.

Poikasta hirvitti omat voimansa niin ettei reppana kärsinyt katsoa suoritustaan vaan nipisti silmät kiinni joka heitolla. Olen vakavasti ottaen vähän kateellinen Elman suorituksesta, minulla se tulee aina perä edellä maahan!

Tällainen ylivuotinen virkkuu valmistui myös, olisiko se liivi vai peräti tunika? Karnaluksin Capri -puuvillalankaa käytin kaikki omistamani 250g ja pistelin menemään 3mm koukulla ihan oman pään mukaan. Elmaa on taas tällä erää turha houkutella mannekiiniksi, salaräpsyn sentään sain (ja kohta repusta päähän) kun kohkasi tänään koulusta kotiin.