Kiitän ensinnä Katjuskaa tunnustuksesta. Viime viikolla pyörähti viides blogivuosi käyntiin ja ihan siitä ilosta tuo kuva isoista tytöistä, löytyi maaliskuulta 2007. On siitäkin jo kauan, eikä kuitenkaan ole!

Tässä maaliskuussa metri Muruparvea muuttui kesävaatteiksi. Oiken sävyinen resori ei riittänyt kuin pipon reunaan, lopuissa piti tyytyä tummanruskeaan. Shortsit 100cm, kahdet alushousut 110cm, shortsipuku 120cm ja lörppäpipo jossa ainoastaan resoriosuus on kaksinkertainen. Kaikki jokseenkin vapaalla kädellä leikattuja, shortsien pohjana Ottobren Hupsis -housukaava ja alushousujen mallia apinoin Moonkidsin pöksyistä.

Haalari piti tehdä haarakiilalla jotta sain kuvion ehjänä pintana, eikä tällaista megavauvakaavaa tietysti mistään löytynyt. Jätin turhaan kasvunvaraa ja puku olisi nyt juuri passeli Elmalle mutta arvannette kelpasiko. Kiristin sitten olkaimia kumilangalla ja Hilppa on kyllä iloinen lintupuvustaan vaikka haarat vielä roikkuukin aika rennosti. Menee ainakin kaksi kesää. Kokonumerot ovat ennättäneet vasta kerran pesuun, ei mitään havaittavaa muutosta.

Eskarista kotiutui eilen tulta ja tappuraa syystä että tässä talossa ei ole yhtään kunnon pipoa jossa tarkenisi ja jota kehtaisi käyttää! Tilanne keikahti ihan katastrofin partaalle ja  lupasin hätäpäissäni tehdä mitä vaan kykenen. Maailman ihanin pipo siitä kuulemma syntyi, nyt ne nukkuvat tuolla vierekkäin, Elma ja myssy. Pedroolia sen olla pitää! Ja palmikkoja, niinkuin luokkakaverilla! Silmukkamäärät lunttasin Suuri Käsityö -lehdestä 1/2011. Tempoa 5mm ja 6mm puikoilla. Kokeillaan huomenna ja lisätään tuulenpitoa korville jos vielä särkee.

Lahjoin eilen itseäni pitkällisen harkinnan jälkeen Dymolla, kiitokset innostuksesta lähtevät Tuohikonttiin. On se vaan ihana. Ensimmäinen kokeilu keittiössä, kehykset löytyivät kirpparilta. Tällä vakuutin sokerileipurinkin hankinnan tarpeellisuudesta.

Aurinkoisia ulkoilusäitä! Meillä lapset vielä kelkkailevat, minä upposin ja luovutin.

Morsmaikku

Elma teki viime viikolla suunnitelman. Ompeli itse kirpparilta ostettuja hopeahelmiä huntuun, kärsivällisyys loppui 11. kohdalla ja sovittiin että se on ihan riittävä määrä yhdelle morsiamelle. Minä virkkasin muutaman iltapuhteen ja opettelin sukkulapitsin tekoa kirjastosta lainatun opuksen sekä nettivideoiden neuvomana. Tänään viimeisteltiin ja vielä on etsinnässä harmaansävyinen satiininauha vyötärölle, kultainen saa kelvata siihen toistaiseksi.

Itselläni on vähän vaikeuksia saada henkeä päälle näihin lelujuttuihin mutta tuo pitsinopettelumahdollisuus herätti innostuksen. Sukkulan hankin Lankamaailmasta koska Jaanakin osti (sehän on aina ollut mulle ihan pätevä syy hankkia melkein mitä tahansa). Kirjaston Venla -sarja on ihana, ostaisin varmaan senkin itselle jos sattuisi joskus olemaan tarjolla. Monipuolinen, selkeä ja sopivasti 70-lukulainen, tutustumisen arvoinen!

Aloitin virkkuun ylhäältä ja ahkerasti sovittamalla tulikin pitkäsäärelle sopiva, pitsit on ommeltu jälkikäteen. Virkkauslankaa ja 1,5mm koukku. Huntu on toisesta päästä pyöristetty suorakaide jonka rypytin ja ompelin käsin kiinni pieneen ponnariin. Huntuun kenties ilmaantuu vielä lisää helmiä. Mikäli helmiompelija innostuu.

Kiitokset muuten tunnustuksesta teille siskokset! Ja Paavo tuolla kaapin päällä suorastaan punasteli kun luin edellisiä kommenttejanne, kiitos niistäkin. Hilpan kanssa laitettiin viikolla kasvamaan meloni, tomti ja kurku. Ihan itse. Ilman apua.

Päivää Paavo!

Paavo on mohairkarvasta, nahanpaloista, lasisilmistä, meriheinästä ja puuvillalangasta koottu, käsin ommeltu ja pahvinivelin varustettu nallekarhu. Hän jäi  syksyisellä nallekurssilla ikävien sattumien takia vaille toista jalkaa ja vartaloa mutta nyt kaikki on lopultakin kunnossa ja Paavo arvoisellaan paikalla olohuoneessa. Paavon turkki olikin niin erikoislaatuista tuotannosta poistunutta karvaa ettei jatkopalaa meinannut löytyä sitten millään! Vasemman vatsakappaleen kokosin lopulta kahdesta osasta mutta kukapa meistä olisi täydellinen.

Leipä on syönyt tällä viikolla rusinoita ja omenaa, lasten ehdoton suosikki tähänastisista. Päälle meillä leikataan reilu siivu helppotekoista piimäjuustoa, jonka valmistuksessa syntynyt hera taas on mitä parhainta nestettä seuraavaan leipätaikinaan. Ulkona on kivaa mutta kirkasta, huvimaja meni lauantaina nurin että hujahti. Hyvin tuo oli ehtinyt pehmitä viidessätoista vuodessa, pian on kudontamökille paikka valmiina.

Siin hää nyt ois, 100g ja 240 metriä sipulinkeltaista kaksisäikeiseksi kerrattua shetlanninlampaan villaa. Tuli niin pehmeää että saattaisin laittaa vaikka omaan myssyyni. Ehken kuitenkaan laita tuon väristä.

Yleensä pyrin kehräämään puolet villasta ensimmäiselle ja puolet sitten toiselle rullalle jos tavoitteena on  kaksisäikeinen lanka. Sitten käy tietysti niin että kerratessa toinen rulla tyhjenee ja toiselle jää enemmän tai vähemmän ihan käyttökelpoista säiettä tähteeksi. Jossain vaiheessa syttyi lamppu ja otin avuksi kerijälaitteen. Kerin sillä jämäsäikeen ja sitten jo onkin ihan kohtuullisen helppoa kerrata lanka loppuun asti. Olisi mukava kuulla kuinka toiset homman hoitavat?

Poikanen laittoi tänään ihan omin nokkineen aamiaista ja Mymmeli oppi juustoa pelastaessani avaamaan pönttöuunin tuhkalaatikon - tuloksena kaksi hyvin lämmintä ja yksi puolittain hiiltynyt pellen rengas. Sattumalta se oli alkuperäiseltäkin väriltään musta. Pesin ja palautin paikalleen, olkoon toispuoleinen muisto tästä aamusta. Ja onneksi tuo neiti näpsä on jo oppinut missä on kuumaa, ei vahingossakaan polta itseään. Vain leluja.

Kukerrusta

Syksyllä oli joku pakottava tarvis ostaa 60cm suiru Metsolan kukkafroteeta. Siitähän tuli tuoreeltaan Elmalle paita ja loppu jäi odottamaan jotain ihan häikäisevän täydellistä kaavaa. Eilen kyllästyin ja leikkasin sen enempiä pohtimatta 80-senttisen bodyn sekä lörppäpipon. Bodyn kaava on jotenkin nostalginen, ehkä vuodelta -03 ja tällä tein Elmalle silloin muinoin ensimmäisiä trikoo-ompeluksiani.

Jonkun ompelevaisen blogissa törmäsin tähän mainion oloiseen tapaan merkata vaatteisiin kokoja. Tulostin siis Tiimarin kuvansiirtopaperille erinäisiä numerosarjoja ja leikkasin vaan tilanteeseen sopivan irti silittääkseni sen tuonne niskaan. Irtolaput niskassa eivät ajatuksena viehätä ja taidan siirtyä tälle linjalle jos vaan merkintä kestää pesuja.

Hiluparka sai ihottumaa tulppaaneista (Santpauliat lähtivät jo aiemmin navetan taakse) ja nyt näemmä pajunkissoistakin. Ei kuitenkaan antanut lupaa hävittää niitä, vaivalla haalittuja. Sisällä vihertää jo sireenit niin somasti ettei tuonne iljanteiseen myrskyyn tee yhtään mieli. Sula, sula jo!

Lempisammarit

Omat joustavat lempisammarini muuttuivat Mymmelin sellaisiksi. Nokipilkkuja alkuperäisissä oli siellä täällä ja kokokin sitä luokkaa että henseleitä olisi tarvittu. Silppuainesta. Kaavana housuissa on jotkut 92-senttiset pitkikset roimasti sovellettuna 74-senttiselle käyttäjälle. Paljoa ei jäänyt tähdettä kun leikkelin yläosasta vielä kolme 50-senttistä lippalakkia Ottobren (3/10) kaavalla. Sovituspäät edelleen väärää kokoa. Vuori näissä on kirppisverhoa ja pöksyjen muffinssin alla piileksii yksi pahaan paikkaan sattunut musta pilkku.

Iltaviikon huveja

Sipulivilloja kehräytyy vähäsen joka ilta mymmelin sammuttua. Lenkin varrelta keräillään oksia tuliaisiksi, leivotaan luumuleipää ja viihdytetään poikasta kerimällä orpoja vyyhtejä.

Tättähäärä tekee eikä meinaa ja saa suorastaan riehakkaita kohtauksia apua tarjottaessa. Amatööriemäntä tärveli onnistuneesti tulppaanit laittamalla banaanin maljakon viereen. Ei laita toiste. Kirpparilta löytyi täydelliset verhot (3€) makuuhuoneeseen, näitä on etsitty! Ja mikrokuituinen kylpypyyhe (voikohan tuollaiseen joku oikeasti kuivata itsensä?) eurolla saumuroitui kahdeksaksi siivousliinaksi.